torstai 29. joulukuuta 2016

Mitä jäi mieleen vuodesta 2016?


Otsikon kysymykseen on helppo vastata: Paljon mukavia muistoja ja kivoja projekteja. Oman blogini lisäksi kirjoitin Retkipaikkaan ja joihinkin lehtiin. Luontokuvia otin itselle sekä myyntiin. Näiden kanssa vietin aika monta tuntia tietokoneen ruudun edessä. Siitä huolimatta vietin moninkertaisen ajan luonnossa liikkuen.

torstai 22. joulukuuta 2016

maanantai 19. joulukuuta 2016

Talvisia maisemakuvia Pohjois-Karjalasta

Viimeisten viikkojen aikana olen tehnyt lähinnä lyhyitä, puolen päivän retkiä lähialueilla säiden ehdoilla. Tähän aikaan vuodesta päivän pituus on alle 5h, joten kovin ihmeitä ei ehdi tehdä. Varsinkin pilvisellä säällä jo kahdelta iltapäivällä alkaa olla melko hämärää.


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Jääpaistia sunnuntaiksi

Olin kyllä kuullut jääpaistista mutta en ollut semmoista ikinä tehnyt. Lauantai-iltana miettiessäni sunnuntain ruokaa, tuli jääpaisti mieleeni. Siinäpä hyvä ratkaisu kun mitään ei ollut valmiiksi sulatettuna. Puhelin käteen ja netistä kaivelemaan ohjetta. Marttojen sivuilta löytyi hyvä ohje ja tein ruoan sen mukaan.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Vaelluskenkien huoltaminen

Nyt kun talvi kiristää otettaan ja rapakelit alkavat olla ohi, on hyvä huoltaa vaelluskengät. Osa laittaa kengät talveksi varastoon, toisilla ne ovat käytössä ympäri vuoden. Itse kuulun jälkimmäisiin. Ainoastaan kovimmilla pakkasilla vaihdan jalkaan lämpimämmät kengät.

Kenkien säilyttämisessä kannattaa muistaa hyvä huolto ennen säilöön laittamista. Hyvällä vahauksella nahka ei kovetu säilytyksen aikana. Säilytys on parasta tehdä kuivassa ja ilmavassa paikassa esim. lämpimässä varastossa.

Käytössä vaha suojaa nahkaa kulumiselta ja imeytyvältä kuralta. Vahan tarkoitus on pitää myös nahka notkeana ja näin suojata sitä halkeilulta. Erityisen arkoja paikkoja ovat varpaiden kohdalla oleva taitos sekä pohjan reuna.  

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kermaiset hirvipihvit

Aina ei herkullisen ruoan valmistamisen tarvitse olla monimutkaista. Kermaiset hirvipihvit ovat hyvä esimerkki helposta ruoasta, joka kelpaa nirsommallekin syöjälle. Täydellisen mureuden saamiseksi on kuitenkin hyvä varata ruoan valmistamiseen reilusti aikaa.


perjantai 11. marraskuuta 2016

Talvi tekee taidettaan


Tänä vuonna talvi näyttäisi tulevan melko aikaisin verrattuna kahteen edelliseen vuoteen. Vaikka ensilumi satoi vasta lokakuun lopussa, pakkaset tulivat suunnilleen samoihin aikoihin. Pitkän ajan sääennuste näyttäisi talvisten säiden jatkuvan. Pyhäinpäivänä 5.11. kävimme vaimoni kanssa kuvaamassa Pyhäselän rannalla Kuhasalossa (kartta).

tiistai 8. marraskuuta 2016

Lars Monsen: Kanada - armoton erämaa


Unelmani Kanadasta virisi jo, kun olin teini-iässä. Aina kun näin TV-ohjelman tai luin tarinanan sen käsittämättömän suurista erämaista, seikkailunhaluni alkoi kyteä sisälläni. Ja idea juurtui mieleeni: jonain päivänä menen itse tuonne! Kului kuitenkin useita vuosikymmeniä, ennen kuin olin valmis toteuttamaan suuren unelmani Kanadasta.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Onnistunut sato palkitsi kerääjän


Mustikka (Vaccinium myrtillus)

Kulunut kesä oli pitkä ja lämmin. Tämän ansiosta luonnon tarjoama sato onnistui ainakin täällä Pohjois-Karjalassa erinomaisesti ja siitä tuli runsas. Usein varsinkin marjasadon onnistumiseen vaikuttaa monikin asia.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Patvinsuon kansallispuisto, Mäntypolku, 22.10.2016


Veljeni tuli syyslomalla perheensä kanssa Etelä-Suomesta kyläilemään ja vaimot lähtivät mökille viettämään lomapäivää. Emme jääneet lasten kanssa kotiin ruikuttamaan vaan pakkasimme kaikki 14 lasta autoihin ja lähdimme Patvinsuon kansallispuistoon retkelle. Sääennuste lupaili puolipilvistä ja pari astetta lämmintä, joten retkeilysää vaikutti aivan kelvolliselta. Liekö sääennusteen laatija ollut ikuinen optimisti, koska koko päivän taivasta peitti paksu harmaa pilvipeite? Sen ei kuitenkaan annettu haitata. Lämpötila oli vain hieman nollan yläpuolella mutta lämpimillä vaatteilla sekään ei hidastanut menoa.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Vieraskynästä: Maistuvat myslipatukat



Myslipatukoita löytyy kaupoista pilvin pimein, mutta miksipä et valmistaisi niitä kuitenkin itse?

Minusta on mukava tietää mitä laitan suuhuni. Siksi useimmat ruuat meidän perheessämme ovat omatekoisia, niin myös myslipatukat.  Nämä ovat helppoja ja energiapitoisia eväitä luontoretkeilyyn, uimahallireissuille tai mihin vain.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Syksyinen melontareissu Pitkäjärveltä Koitereelle 5.-7.10.2016


Tämän syksyinen melontareissu alkoi Lieksan ja Ilomantsin välisiltä saloilta. Lähtöpaikalta (kartta) lähimpään kylään oli 40km ja lähimpään kaupunkiin lähes 60km. Juuri sen kauemmaksi ihmisasutuksesta ei tällä laidalla Suomea voi päästä.


tiistai 4. lokakuuta 2016

BioKill tappaa hirvikärpäset

Hirvikärpänen, tuo inha idän tulokas, aiheuttaa monille eri asteisia vaivoja syksyisessä metsässä. Pahimmillaan hiusrajaan syksyllä saadut puremat alkavat tulehtua ja ovat kipeitä pitkälle talveen. Tämä on syy, miksi monen syksyn kanalintujahtini on venynyt alkusyksyn maalinnustuksesta loppusyksyyn, jolloin pakkanen on tappanut suurimman osan hirvikärpäsistä.


keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Samettisen pehmeä marjavaahto

Miettiessäni sunnuntailounaan jälkiruokaa, löysin Kotivinkin nettisivulta helpon ja nopean marjavaahdon ohjeen. Näin syksyisin pakastimet ovat täynnä marjoja, joten otin ohjeen talteen ja päätin kokeilla. Ohjeen mukaan määrä riittää kahdeksalle.

Ainekset ovat yksinkertaiset:

-600g pakastemarjoja
-2dl sokeria
-3 munanvalkuaista


perjantai 23. syyskuuta 2016

Eräbloggaajan arki

Blogeja lukiessa usein mietin minkälaisia ihmisiä juttujen taakse "kätkeytyy". Osa on lyhyesti kertonut itsestään blogissa näkyvään ikkunaan, osa ei. Jotkut minut jo tuntevat mutta ajattelin lyhyesti kertoa kuka olen ja mitä puuhaan.

Nimeni on Asko Ristolainen ja olen 35-vuotias. Olen syntynyt Lieksassa, joka on pieni kaupunki kauniin pohjois-karjalaisen luonnon keskellä. Peruskoulun jälkeen lähdin opiskelemaan muualle. Tieni kulkeutui Tampereelle, josta muutimme vaimoni kanssa Joensuuhun 2001. Itselleni Itä-Suomi on rakasta kotiseutua mutta vaimoni on paljasjalkainen hämäläinen. Hän on kotiutunut hyvin tänne ja on jo tottunut puheliaisiin karjalaisiin.


maanantai 12. syyskuuta 2016

Testissä merinovillainen T-paita

Kesäisin repun tai rinkan kanssa kävellessä paita kastuu selästä märäksi. Puuvillainen paita tarttuu kastuessaan selkään ja tuntuu repun pois ottamisen jälkeen melkoisen inhottavalle. Vaelluksella paidan kuivaaminenkaan ei välttämättä aina onnistu ja kuivia paitoja joutuu olemaan mukana varalta.

Tähän "ongelmaan" ratkaisua miettiessäni tuli mieleen talviretkeilystä tuttu materiaali merinovilla. Omakohtaista kokemusta merinovillaisista talvikerrastoista on kertynyt jo kohtuullisesti ja villan erinomaisuus on kiistaton tosiasia. Toisinkuin keinokuituiset urheilukerrastot, villa ei rupea haisemaan pitkänkään käytön jälkeen vaikka sitä ei saa pestyä.


perjantai 9. syyskuuta 2016

Hirvistroganoff

Syksyn hirvenmetsästys lähestyy ja on aika käyttää pakastimesta viimeiset lihat pois. Tällä kertaa tein venäläistä lihakastiketta, stroganoffia, käyttäen naudanlihan tilalla riistaa eli hirveä. Ruoan lisukkeeksi vaimoni leipoi syksyn tuoreesta sadosta sieni-kesäkurpitsapiiraita.

Hirvistroganoff neljälle:

500g hirvenlihaa pilkottuna pieneksi
2-3 sipulia
3 ruokalusikallista (rkl) tomaattipyreetä
3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
120g smetanaa
1-2 maustekurkkua
suolaa
mustapippuria


tiistai 6. syyskuuta 2016

Kesäinen Hiidenvaaran luontopolku

Edellisen kerran kun kävimme Hiidenvaarassa, maassa oli vielä vähän lunta ja sää keväisen kolea. Jutun reissulta voi lukea täältä. Tällä kertaa loppukesän sää oli kauniin poutainen ja melko lämmin.


lauantai 3. syyskuuta 2016

Louhisaaren kalliomaalaukset


Työreissulla Keski-Karjalaan, minulle tarjoutui mahdollisuus käydä katsomassa Pyhäjärven Louhisaaressa (kartta) olevia kivikautisia kalliomaalauksia. Tiettävästi maalausten ikä on 5000-6000 vuotta. Ajan hammas on purrut kallioon punamullalla maalattuja kuvioita ja paikan päällä katsoessa vaatiikin hieman mielikuvitusta saada selvää kuvioista.

torstai 1. syyskuuta 2016

Kermainen sienikeitto


Kun maasta nousee herkkuja toisensa perään, on retkeilijällä vara valita ruokansa raaka-aineet. Parhaillaan metsät ovat täynnä kantarelleja, tatteja, rouskuja ja muita sieniruoan ystävän herkkuja. Myös suppilovahverot alkavat nousta maasta, ja niitä riittää kerättäväksi aina pakkasiin saakka.

maanantai 29. elokuuta 2016

Kolvananuuron monimuotoinen luonto

Syksy hiipii hiljalleen ja alkaa hivuttaa maisemaa viileään vaippaansa. Viime yö oli ensimmäinen pakkasyö ja aamulla lämpömittari näytti -0,4 astetta. Olin pistänyt herätyksen aamuksi klo 4.45 ja puolen kuuden jälkeen olin jo metsässä odottelemassa auringonnousua. Kirkas yö oli kuitenkin vähitellen muuttunut puoli pilviseksi aamuksi eikä auringonnousun kuvaamisesta tullut mitään. Tällä kertaa suuntana oli Kontiolahden ja Enon välimaastossa sijaitseva Kolvananuuron rotkolaakso ja luonnonsuojelualue. Jätin auton Kontiolahden puoleiselle Matovaaran P-paikalle ja lähdin siitä matkaan.


perjantai 26. elokuuta 2016

Vieraskynästä: Parantava pihkasalva


Pihkan parantava vaikutus on tunnettu kansanperinteessä kautta aikojen. Nykyään pihkaa käytetään myös modernissa lääketieteessä. Siitä on tehty tutkimuksia ja tietoa löytyy mm. täältä ja täältä. Tervastulissa pihkasta on kirjoitettu aiemmin täällä.

tiistai 23. elokuuta 2016

Jänisjoen kaunis vesiretkeilyreitti


Jänisjoki saa alkunsa Aittojärvestä Joensuun kaupunkiin liitetyn Enon kunnan alueelta. Pituutta joella on 95 kilometriä, josta osa virtaa Suomen puolella ja osa Venäjän Karjalassa laskien lopulta Jänisjärveen.
Joki jatkaa vielä kulkuaan laskien Laatokkaan Läskelänjokena. Suomen puolella melottavaa järvi- ja jokiosuutta on noin 200 kilometriä. Tämä selittyy Jänisjoen latvoilla olevan Loitimon monilla laskujoilla.

torstai 18. elokuuta 2016

Vapaapäivän kuvausreissu

Kun vapaapäivänä on mahdollisuus viettää aikaa yksin, lähden luontoon ja otan kameran mukaan. Tällä kertaa suunta oli niin kauas kaikesta ihmisasumuksesta kun Suomen tässä kolkassa on mahdollista. Matkan ensimmäinen kohde oli Koitereen länsipuolella ja Patvinsuon kansallispuiston lounaispuolella oleva Paha-Oinasvaara. Karttatiedustelun mukaan siellä piti olla mielenkiintoinen rotko, joka löytyikin melko helposti.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Viidenkympin supermacro


Näin facebookissa videon, jossa Nikkor 18-55 millisestä kittilinssistä tehtiin supermacro vääntämällä ulommainen linssipaketti irti. Homma näytti yksinkertaiselta ja jälki kohtuullisen hyvältä, joten ajatteli kokeilla samaa. Muutama vuosi sitten jäi kaappiin hieman rikkinäinen 18-55mm linssi, jossa zoomrengas on rikki mutta objektiivi toimii muuten. Linssille ei ole ollut käyttöä kun olen hankkinut vähitellen parempaa kalustoa ja ajattelin nyt uhrata sen kokeeseen.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Patvinsuon kansallispuistossa 7.-8.8.2016

Vietimme jo perinteeksi muodostuneen Suomunjärven reissun mahdollisesti kesän viimeisinä lämpiminä päivinä. Alkuviikosta lämpötilat keikkuivat 24 asteen paremmalla puolella mutta jo loppuviikolle sääennuste näytti kelin jäähtyvän 15-16 asteen välille. Jotta saisimme nauttia lämpimästä säästä, päätimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen aikaistaa reissua viikolla.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Metsämiehenmureke ja tomaatti-kesäkurpitsavuoka

Marjakauden alkaessa sulatimme pakastimet. Pakastinta tyhjentäessä löysin vielä yhden paketin hirvenjauhelihaa. Tein siitä sunnuntairuoan käyttäen lisäksi tuoreita kantarelleja sekä omalta kasvimaalta saatuja kesäkurpitsoja ja uusia perunoita.


lauantai 16. heinäkuuta 2016

Petkeljärven kansallispuistossa 14.-15.7.2016

Yllättäen minulle ja vaimolleni tarjoutui mahdollisuus lyhyeen lomaan kahdestaan kun siskoni tarjoutui lastenhoitajaksi. Piti keksiä lomakohde läheltä kotia, ettei matkoihin menisi kohtuuttoman paljon aikaa. Pohjois-Karjalassa on runsaasti retkikohteita mm. kolme kansallispuistoa, joten valinnan varaa riittää. Tällä kertaa valitsimme Petkeljärven kansallispuiston (kartta) Ilomantsissa.

Lähdimme torstaina 14.7. Petkeljärven kansallispuistoon, jonne on Joensuusta matkaa vain 90km. Itse kansallispuisto on pieni mutta kahden päivän lomalle aivan riittävän suuri.


perjantai 8. heinäkuuta 2016

vieraskynästä: Ihana ruusuvesi





Kovien sateiden vuoksi ruusut ovat pudottaneet terälehtensä tänä kesänä hyvin nopeasti. Maa ruusupensaiden alla on tuoksuvan maton peittämä. Kuljin pensaiden ohi ja harmittelin mielessäni nopeasti häviävää ihanuutta. Jostakin mieleeni juolahti ruusuvesi, ja pakkohan sen valmistusta oli kokeilla heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. 

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Monikäyttöinen nokkonen arkiruokana

Nokkonen (Urtica dioica) on kaikista luonnonvaraisista kasveistamme ruokakasvina tärkein, koska se kasvaa kaikkialla, se on hyvänmakuinen, helppokäyttöinen, siihen ei kyllästy, siinä ei ole sivumakuja, sen ensimmäinen sato on kerättävissä varhain keväällä, jolloin tuoreravinnon sato on niukin ja sen ravintoarvo on suuri. Nokkonen on kaikista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin. Nokkonen on kaloriarvoltaan samanarvoinen kuin peruna, kaksi kertaa ravitsevampi kuin porkkana ja lähes kolme kertaa viljeltyä pinaattia parempi. Siinä on 15 % hiilihydraatteja, 5,5 % valkuaisaineita, 0,6 % rasvaa ja 2,3 % kivennäissuoloja (Fe, K, Ca, Mg jne.).

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Ivalojoen melontareissu 6.-11.6.2016

Aina ei hyvä suunnittelukaan auta jos luonto on vastaan. Tämä tuli huomattua ennen reissua sekä reissun aikana. Niinkuin reissun valmistelusta kirjoittamassani jutussa (linkki) kirjoitin, virtaama näytti jo viikko ennen reissua melko vaatimattomia lukemia. Lopulta reissun alkaessa, virtaama oli laskenut jo 42 kuutioon/s.

Sääennuste näytti vaihtelevan paria päivää ennen reissua rankkasateesta poutaan ja kaikkea siltä väliltä. Sadetutkaa katsellessa vaihtelevalle ennusteelle löytyi järkevä selitys. Luoteesta tuli tiistaina laaja matalapaineenalue, joka hajosi Suomen päälle saavuttuaan pienemmiksi sadealueiksi ja alkoi pyöriä laajaa kehää Pohjois-Suomen yläpuolella. Välillä Ivalojoen alue jäi sadealueiden väliin ja taas välillä oltiin rankimman saderintaman alla. Timo, yksi reissukavereistani, sanoi, että reissussa on aina hyvä keli vaikka se olisi minkälainen tahansa. Sillä ohjeella lähdimme katsomaan mitä tuleman pitää.


6.6.2016

Heräsimme 5.00 ja tukevan aamupalan jälkeen pakkauduimme autoon ja aloitimme matkan kohti pohjoista. Parin lyhyen tauon jälkeen olimme Rovaniemellä n. klo 13 ja kävimme syömässä ja ostamassa viimeiset ruokaostokset. Lähinnä kauppalistalla oli tuoreita kasviksia, hedelmiä, jne, joita ei kannattanut ostaa aikaisemmin.


N. klo 18 olimme Kutturassa (kartta) ja aloimme purkaa tavaroita autosta kanooteihin. Tavaraa oli suhteellisen paljon ja siitäkin suurin osa ruokaa. Meidän reissuilla on yleensä ollut tapana syödä hyvin eikä tälläkään kertaa tehty poikkeusta. Mukana oli runsaasti pakastettua lihaa, kasviksia, hedelmiä, jne. Myös jauhoja ja mausteita oli runsaasti mukana leipomista varten.


Aluksi koitimme ottaa kuskimme kanootin kyytiin kolmanneksi mutta matala joki teki hommasta turhan haastavaa. Lopulta kuskimme käveli runsaan viiden kilometrin matkan Kyläjoen tuvalle joen rantoja pitkin rinkan kanssa.


Parin kilometrin melomisen jälkeen vastassa oli Porttikoski, joka oli matalalla vedellä lähinnä kivinen ja hidasvirtainen pujottelurata. Syvin kohta oli lähellä oikeaa rantaa eikä sielläkään ollut vettä kuin 30-40cm.


Ensimmäisen yön vietimme Kyläjoen päivätuvalla (kartta). Tupa on rakennettu alunperin elokuvan lavasteeksi ja se selittää sen erikoisen sijainnin. Tulvalla tupa jää usein veden saartamaksi ja 2005 huipputulvalla vesi oli noussut yli puoli metriä kämpän lattiatason yläpuolelle. Kaminan takana olevaan palosuojalevyyn oli joku piirtänyt vesirajan ko. keväänä.


Hampurilaiset kuumenevat pannulla.


Alunperin oli tarkoitus paistaa sämpylät ja pihvit vasta reissussa mutta lopulta päätimme ottaa kotoa valmiit sämpylät. Maauunin rakentaminen ja sämpylöiden paistaminen ottaa kuitenkin 3h, joten siihen olisi pitänyt varata reilusti aikaa. Kaikenlaista puuhaa oli jo muutenkin sen verran reilusti, että jotain piti jättää toiseen kertaan.


Ivalojoen kanjoni Kyläjoen kohdalla lapin yöttömässä yössä. Maanantai-iltana alkoi taivas hiljalleen vetäytyä pilveen.


Kyläjoki laskee Ivalojokeen. ISO 100, f/22, 0,4s


7.6.2016

Aamulla ei ollut kiire mihinkään, joten heräilimme kaikessa rauhassa pilviseen aamuun. Osa heräsi seitsemän jälkeen keittelemään aamukahvia ja viimeisetkin kömpivät makuupusseistaan ennen yhtätoista. Tukevan aamupalan jälkeen lähdimme hiljalleen melomaan jokea alaspäin.


Kauniita pieniä puroja laski jokeen paljon. Joitakin niistä kävimme katsomassa ja kuvaamassa.


Ivalojoella näkee runsaasti ihmisen jättämiä jälkiä joen rannoilla. Kullankaivajien kämppien raunioita ja jonkinlaisia kaivamisen jälkiä oli monessa paikassa. Tässä on ilmeisesti kokeiltu rännätä maa-ainesta kullan löytymisen toivossa.


Suo-orvokki (Viola palustris)


Saarnakönkäällä (kartta) rantauduimme ensin joen vasemmalle rannalle ja kävimme tutkimassa hiidenkirnuja. Korkealla joen pinnan yläpuolella on suuri hiidenkirnu, joka on alaosastaan auki. Myös könkään oikealla puolella on heti vesirajassa pienempiä hiidenkirnuja.


Saarnaköngäs oli useammassa julkaisussa mainittu vaikeaksi laskettavaksi mutta ainakaan 40m3/s virtaamalla siinä ei ollut mitään vaikeata. Tämä olisi mielenkiintoista käydä laskemassa isolla vedellä.


Tästä kuvasta saa parhaan käsityksen kallioiden korkeudesta. Kallion laella on kaksi miestä seisomassa.


Selfie kosken rannalla. On se vaan aina yhtä hienoa seistä kosken rannalla ja katsella virtaavaa vettä.


Kun olimme riittävästi kiipeilleen kallioilla ja katsoneet sopivan laskulinjan könkäästä, meloimme joen toiselle puolelle tekemään lounasta.


Pari kuvakaappausta kypäräkameralla kuvatusta videosta Saarnakönkäällä. Hieman mutkaisesta laskulinjasta huolimatta koski oli helppo ja selkeä.


Minä niin tykkään näistä kynttiläkuusista. Ne ovat sään pieksämiä ja lumet murjomia mutta silti kauniita.


Vähitellen alkavat kanjonin seinät kohota yhä ylemmäksi joen pinnan yläpuolelle.


Appisjoki laskee vetensä Ivalojokeen. Joen suulla on Anna Kaapin kotakenttä (kartta), jossa on myös nuotiopaikka. Kotakenttä on vanha saamelaisten asuipaikka.


Matalan veden aikaan Appisjoen ja Ivalojoen yhtymäkohdassa on sadan metrin levyinen kivikko.


Kivikko jatku useita satoja metrejä Ivalojoen alavirran suuntaan.


Iltapäivällä saavuimme Kultalaan (kartta). Nämä vanhat rakennukset ovat upeita! Ajan patina näkyy rakennusten seinissä. On hienoa, että näiden kunnostamiseen ja ylläpitoon käytetään aikaa ja rahaa. Ne kertovat ainutlaatuisesta historiastaan, 1800-luvun lopun kultaryntäyksestä Ivalojoelle.


Kultalan päärakennuksen sisätiloja.


Alkuperäisten piirrustusten mukaan rakennettu leipomo. Kultalassa toimi kultaryntäyksen aikaan kapakka, josta sai ruoan ja viinaryypyn 1,5 markan hintaan. Kullankaivajan päiväpalkka oli 3,5 markkaa, joten jokainen voi suhteuttaa ruoan hintaa omaan ansiotasoonsa.


Alkuperäisten piirrustusten mukaan 1982 rakennettu Kultalan väentupa. Rakennuksessa majoittui suuren kultaryntäyksen aikaan Kultalan poliisit. Nykyisin väentupa toimii varaustupana.


Mesimarja (Rubus arcticus)


Minulta tilattiin jo lähes perinteeksi tullut pannupitsa. Tällä kertaa tein salamipitsaa ja hyvin tuntui uppoavan nälkäisiin suihin.


Kultalasta pääsee riippusiltaa joen yli. Sillan jälkeen Björklundinvaaraan nousee 561 porrasta.


Joen toisella puolella oleva avokallio on n. 90m joen pintaa ylempänä. Täältä näkyy hyvin Kultalan rakennukset sekä maisema länteen.


 Ivalojoen kanjoni länteen Björklundinvaaralta.


8.6.2016

Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus tehdä päiväretki Kehäpäälle tai Pietarlauttaselle (kartta). Tiistai-iltana alkanut sade ei erityisemmin houkutellut retkeilemään, joten pidimme Kultalassa kämppäpäivän, nukuimme parit päiväunet, teimme hyvää ruokaa ja katselimme ikkunasta kuinka tuuli taivutti puita kaarelle.


Sateinen Ivalojoen kanjoni Kultalan rannasta itään.


Tökkäsimme kepin vesirajaan 7.6. illalla. Aamulla 8.6. vesi oli noussut muutaman sentin ja vesiraja siirtynyt n. 10cm.


Kultalan savusauna. Tietääkseni sauna ei ole nykyisin enää käytössä.


Kultalan vuokratupa ja autiotupa. Vieraskirjan mukaan autiotuvan puolella on kävijöitä kesäaikaan monta kertaa viikossa. Meillä kävi hyvä tuuri kun meidän lisäksemme autiotuvan puolella ollut ketään. Vuokratuvassa oli Kultalaan saapuessamme kaksi ihmisistä mutta hekin lähtivät 8.6. aamupäivällä jatkamaan matkaa.



Sateesta huolimatta kävin päivän aikana tekemässä pari lyhyttä kävelylenkkiä lähialueella. Paremmalla kelillä kanjoni olisi upea kuvauskohde. Kovan tuulen ja sateen vuoksi linssiä oli vähän väliä pyyhittävä puhtaaksi. Silti suurimmassa osassa kuvista oli vesipisaroita. Joistakin poistin niitä jälkikäteen mutta suurin osa kuvista meni suoraan roskakoriin.




Ruohokanukka (Cornus suecica)




Tunturiesikko (Primula stricta)




Illalla mittakepin mukaan vesi oli noussut jo 10cm. Ensimmäisen sateisen vuorokauden aikana vedenpinnan nousu oli hidasta.


9.6.2016


Illalla ja yöllä lämpötila oli nollassa tai hieman pakkasen puolella. Aamulla lämpötila on noussut jo asteen plussan puolelle. 


Yöllä vesisade oli muuttunut lumeksi ja maa oli valkoinen. Paikoitellen lunta on n. 5cm


Lähdimme melomaan jäätävän kylmässä säässä Ivalojokea alaspäin. Lämpötila oli edelleen juuri ja juuri plussan puolella. Navakka tuuli ja räntäsade ei tehnyt säästä yhtään lämpimämmän tuntuista. Tähän kun vielä yhdistetään jokaisessa koskessa päälle roiskuva vesi, haasteena oli pysyä lämpimänä. Jokainen puki märkäpuvun päälle kuoriasun tai sadeviitan. Pysähtyä ei juuri tehnyt mieli koska vilu iski heti.


Rovaniemenkoski takamelojan kuvakulmasta. Videolta kaapatut kuvat eivät ole laadullisesti parhaita mutta niistä näkee parhaiten kosken luonteen. Mukavia pieniä könkäitä sekä isoja aaltoja oli useassa koskessa.


Ruokatauolle pysähdyimme Sotajoelle. 400m jokisuulta ylöspäin on Liljeqvistin autiotupa (kartta), johon mahtuu kaksi ihmistä nukkumaan. Tuvalla oli kuivaa polttopuuta ja sopiva suoja tuulta vastaan, joten teimme ruoan tuvan pihalla.


Sotajoen viimeinen puoli kilometriä on upeaa koskea. Joskus pitää tämäkin käydä melomassa. Vuolas virta, suuret aallot, mutkikas ja haasteellinen laskureitti vaatii melojilta saumatonta yhteistyötä ja hyvää koskenlukutaitoa.  


Autiotuvan pihalla oleva museosauna ei ole koolla pilattu mutta kyllä sinne sisälle kaksi ihmistä mahtuu. Sauna on käyttökiellossa.


Vatsa täynnä hyvää ruokaa, lämmin hirsikämppä ja erämaan rauha. Mitä muuta ihminen tarvitsee ollakseen tyytyväinen elämäänsä?


Korvasieni (Gyromitra esculenta)


Kullanhimo tekee ihmisestä hullun. Tämäkin kivikko on kullankaivajien tekemä. Kivet on kannettu ja kärrätty Sotajoen varren kaivauksilta tänne. Kivikon koko on ainakin hehtaarin kokoinen ja voi vain arvailla montako sataa tonnia tässä on kiviä.




Lahtelainen insinööri Toivo Liljeqvist rakensi 50-luvun alussa Tolosessa suuren ruoppaajan, joka kiskottiin hevosilla Ritakosken yläpuoliseen suvantoon (kartta). Tarkoituksena Liljeqvistillä oli nostaa ruoppaajalla maa-ainesta Ivalojoen pohjasta ja ottaa kulta talteen. Yritys ei kuitenkaan tuottanut haluttua tulosta ja ruoppaaja jäi joen rannalle muistuttamaan monista yrityksistä rikastua. 1900-luvun alussa Ivalojokea myös suunniteltiin padottavaksi Ritakosken kohdalla, jotta pohjaa päästäisiin tutkimaan. Tähän ei kuitenkaan saatu lupaa ja patoaminen jäi vain suunnitelmaksi.


Ritakoskella (kartta) on vanhoja työkoneiden osia sekä infotauluja, joissa kerrotaan Ritakosken kultalan historiasta. Ritakoski oli tärkeä etappi kullankaivajien matkatessa silloiseen Kyrön, nykyiseen Ivalon kylään.

Aikanaan Ritakoskella on ollut runsaasti rakennuksia ja väkeä töissä. Ritakoskessa on ollut toiminnassa myös mm. saha ja höyläämö. Vähitellen rahoitusvaikeuksien takia Ritakosken alue autioitui ja lopulta puuhamiehenä ollut Heikki Kivekäs joutui spriireseptin väärentämisestä vankilaan ja kuoli siellä.


Missä suomalainen, siellä sauna. Ivalojoen rannoilla Kultalan jälkeen on runsaasti erilaisia telttasaunan kehikoita. Ritakoskella on yksi parhaiten tehdyistä ja lämmitimme sen kiukaan. Kolmen tunnin lämmittämisen jälkeen kivikasa antoi mahtavat löylyt. Ennen loppui saunojilta kunto kun kiukaasta lämpö.


Ritakosken autiotupa ja vuokratupa. Taustalla näkyy vanha navetta, joka toimii varastona.


Tunturikurjenherne (Astragalus alpinus)


Kullero (Trollius europaeus)


Ritakosken koirankoppi. Liekö syvän lumen takia nostettu kannonpäähän? Koirankopin katto oli tehty tuohesta.


Taas syödään. Wokin jälkiruoaksi paistoimme muurinpohjalettuja hillolla ja kinuskikastikkeella.


10.6.2016


Aamulla kävin kävelemässä Ritakosken yläpuolella. Porojen lisäksi rannoilla näkyi romahtaneita hirsirakennuksia ja kullankaivajien kaivantoja.


Suopursu (Rhododendron tomentosum)



 Metsätähti (Trientalis europaea)


 Kuukkeli (Perisoreus infaustus)


Sammal on vanha tapa tilkitä hirsiseinän raot. Nykyisin sammalen tilalla käytetään yleensä pellavaa.


Ritakosken autiotuvan luonnonkivestä muurattu savupiippu. Haapalaudasta tehty katto kestää kymmeniä vuosia.


Ritakoskelta jatkoimme kohti viimeistä yöpaikkaamme Louhiojaa. Edessä näkyvä tunturi on Iso-Palsi. Mittasuhde hämää eikä laki näytä niin korkealta kuin se todellisuudessa on. Joen pinnasta edessä näkyvällä avoimelle kalliolle on nousua lähes 200m.


Ritakosken jälkeen maisema alkaa muuttua. Kallioiset ja louhikkoset rannat muuttuvat korkeiksi hiekkapenkoiksi ja joki rauhoittuu leveäksi virraksi. Ritakosken ja Louhiojan välillä ei ole kuin muutama niva eikä koskia ollenkaan. 


Hieman ennen Louhiojan suuta on Johan Conrad Lihrin muistomerkki (kartta). Lihr oli Suomen rahapajan johtaja ja oli Pohjois-Suomeen suuntautuneen kultaa etsivän retkikunnan johtaja. Tältä paikalla tehtiin ensimmäinen Ivalojoen kultalöytö 17.9.1868.


Louhiojan suulla on nuotiopaikka ja 400m puroa ylävirtaan löytyy autiotupa (kartta). Tuulinen sää houkutteli meidät autiotuvalle yöksi.


Louhiojan autiotupa on pieni maata vasten rakennettu rakennus. Voi olla, että tämä on alunperin poromiesten rakentama, koska poroaita kulkee 10m päässä kämpän nurkasta.


Lounaan jälkeen lähdin Timon kanssa kiipeämään Iso-Palsille Jounin ja Jaskan jäädessä kämpälle huilaamaan ja valmistelemaan päivällistä.


Naavaa oli lähes jokaisen männyn kyljet täynnä. Runsas naavakasvusto on merkki puhtaasta ilmasta. 


Huippua lähestyessä männikkö alkaa muuttua vaivaiskoivikoksi.  


14 kuvan panoraama Iso-Palsilta pohjoiseen. Pietarlauttanen, Vaskistunturi, Nuovakkapää, Korkianokka ja Paalupää olivat vielä kaksi päivää lumisateen jälkeen lumihuippuisia.



Timo kiikaroi kaukaisuuteen. Mitähän liene näkyi? Aikakin lumisia tunturin huippuja.



Iso-Palsin huippu (kartta). Nousua joen pinnasta kertyi 200m ja matkaa huipulle ja takaisin 7,5km.


Nattaset näkyvät kaakon suunnalla. Matkaa Iso-Palsilta Nattasille on linnuntietä 44km.


Luonto on ankara puille. Tämäkin mänty on katkennut latvasta ja alkanut sen jälkeen kasvaa leveyttä. Korkeutta puulla on hädin tuskin 3m mutta runko on 40cm paksu.


Osa matkasta oli helppokulkuista kovaa jäkäläkangasta. Varsinkin alaspäin tultiin hyvällä vauhdilla.


Nahkajäkälä (Peltigera)


Poro oli kohdannut loppunsa Louhiojalla. Jäljellä oli enää takajalat ja lantioluu. Muuten eläin oli petojen syömä.


 ISO 100, f/9, 1/3s


Naudanpaistin päälle Jouni paistoi meille köyhiäritareita mansikkahillolla ja kermalla höystettynä.


11.6.2016
 

Viimeiselle päivällä melottavaa jäi enää 15km ja yksi koski. Joen varren puista lähti lentoon merikotka. Matkaa kotkaan oli 150m, eikä kamera tietenkään ollut käsissä. Lintu laskeutui kauemmaksi puihin ja lähti jälleen lentoon 200-300m päästä. Silloin sain kuvan mutta pitkästä matkasta johtuen en saanut tämän parempaa kuvaa. 


Joen rannan puut ovat vaihtuneet kynttiläkuusista männikköön ja rehevään koivikkoon. Laskua joessa Kutturan ja Tolosen välillä on 82,5m.


 Rentukat (Caltha palustris) ovat jääneet tulvan alle Toloskosken suvannossa.


Reissun viimeinen koski oli Toloskoski (kartta). Tätä oli hehkutettu vaikeaksi ja jopa vaaralliseksi. Ainakaan 142m3 virtaamalla koskessa ei ollut mitään erikoista. Muutama suuri aalto ja pari pinnassa olevaa kiveä. Reittiohjeissa varoitettiin suurista kivipaasista keskellä alakoskea mutta niistä näimme rannalta vain kaksi. Nekin oli väistettävissä helposti.


Isokoskelo pariskunta (Mergus merganser)


Retkemme päätös Tolosessa. Hyvä rantautumispaikka on veneiden vesillelaskupaikka (kartta). Reittiohjeissa on hieman harhaanjohtavasti sanottu, että Toloskosken jälkeen kilometrin päässä on Tolosen talot ja rantautumispaikka. Rantautumispaikkaan on kuitenkin n. 4km Toloskoskelta. Liekö ensimmäisen talon rantaan rantauduttu liian monta kertaa kun siihen oli laitettu "Privat"-kyltti?


18v palvellut työjuhta ei pettänyt tälläkään kertaa. Pohja alkaa olla sen näköinen, että kanootilla on oltu enemmän koskessa kuin järvellä.

Kokonaisuutena reissusta ja Ivalojoesta jäi hyvä maku. Paikat olivat hyvässä kunnossa, autiotupia ja nuotiopaikkoja on runsaasti. Retkeilijöitä näimme kuuden päivän aikana vain neljä. Ensimmäisellä kerralla retkeilijät olivat Kultalan vuokratuvassa ja toisella kerralla kaksi vaeltajaa oli juuri lähdössä Ritakoskelta kun saavuimme sinne. Saimme koko reissun nauttia erämaan rauhasta. Maineeltaan Ivalojoki on hurja mutta ainakaan oman kokemukseni mukaan maineessa on se kuuluista lapin lisä.



Lähtiessä virtaama oli 42m3/s ja laski ensimmäisen yön aikana 40m3:oon. Lähes kaksi vuorokautta jatkuneen sateen ansiosta virtaama nousi 178m3:oon ja veden korkeus Kultalassa 65cm ja Pajakosken mittauspisteessa lähes 90cm. Tällä kokemuksella parhaat kyydit koskissa saa kun virtaama on lähelle 200m3. Ivalojoelle pitää vielä palata uudestaan ja meloa yläosan kosketkin isolla vedellä.

Reittiohjeet ja nuotitukset koskiin löytyvät luontoon.fi-sivulta. Ivalojoen mielenkiintoisesta historiasta voi lukea myös Kultahippu.fi-sivulta.


Reissustamme voi lukea myös Timon blogista, joka löytyy täältä.


Lopuksi vielä totuttuun tapaan video. Vesisade kasteli linssin ja pyyhkimisestä huolimatta se aiheutti välillä kuvaa suttua. Alunperin materiaalia oli 1h 33min, josta puristin parhaita paloja 19 minuuttiin. Paljon hienoa materiaalia jäi käyttämättä mutta kukapa sitä jaksaa kovin pitkästi katsoa?