maanantai 29. joulukuuta 2014

Pakkasta ja kuuraa 28.12.2014

Lähdin sunnuntaina töihin vähän aikaisemmin ja otin kameran mukaan, koska sää oli aurinkoinen ja pakkasta -19'. Matkan varrella pysähdyin muutamassa paikassa Kiihtelysvaaran ja Tohmajärven välillä ja otin joitakin kuvia kuuraisesta maisemasta.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Haavanhoitoa pihkalla

Usein vaelluksilla ja melontareissuilla jalat kokevat kovia oltuaan pitkään kosteana vaelluskengissä tai neopreenikengissä. Jalkoihin saattaa tulla haavaumia, jotka pahimmillaan voivat olla niin kipeitä, että käveleminen on tuskallista. Itselläni on usein ongelma varsinkin vasemman jalan kanssa, josta päkiän iho haavautuu. Olen kokeillut monenlaisia voiteita mutta mikään ei auta kovin kauaa. Apteekista saa pihkasalvaa, jonka pitäisi auttaa mutta eipä sekään kovin hyvin tehonnut. Muutamia vuosia sitten kokeilin ottaa kuusesta pehmeätä valuvaa pihkaa ja laitoin sitä haavaumiin. Se auttoi ja voin suositella sitä muillekin. Yleensä haavat parantuvat muutamassa päivässä ja kipu häviää jo alle puoli tuntia pihkan laittamisesta.
Ensin pihkaa haavat täyteen ja kestävä kangaslaastari päälle suojaksi. Laastarit saavat olla jalassa niin kauan kun ne pysyvät eli yleensä useamman päivän. Pihkaa ei tarvitse ottaa pois vaan se rapisee kuivuessaan pois.
Kesällä on helppo löytää pehmeätä valuvaa pihkaa kuusten rungoista mutta näin talvella se on yleensä jäätynyttä ja kovettunutta. Sekin toimii kun vähän lämmittää ja sitten hieroo sormella sitä haavoihin niin paljon kun sitä saa pysymään.
Pihkan teho perustuu sen kykyyn hillitä bakteerien kasvua, ja tämä puolestaan selittyy pitkälti sen sisältämillä hartsihapoilla. Luonnonpihkassa on myös lignaaneja, kasvipohjaisia hormoneja, jotka edistävät solujen uusiutumista ja nopeuttavat haavojen paranemista.  
Sairaanhoitajaopiskelija Henna Aho on tehnyt opinnäytetyönsä pihkan ja hunajan käytöstä haavanhoidossa ja tutkimuksen voi lukea täältä.


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Koli 21.12.14

Kävimme sunnuntairetkellä Kolin kansallispuistossa ihailemassa tykkylumisia puita. Pielinen oli vielä sulana pitkän lämpimän alkutalven takia ja niinpä huipulla oli melkoisen sumuista. Onneksi pakkasta oli vain -3' eikä tuulta juurikaan, joten keli oli lasten kanssa ulkoiluun ihan hyvä.
Ensin kiipesimme Ukko-Kolin huipulle, josta ei paksun sumun takia ollut näkyvyys kovinkaan hyvä. Jyrkänteiden portaat olivat täynnä lunta ja kiipeäminen olisi käynyt helpommin jäätikkökiipeilyvarusteilla mutta ylös kuitenkin päästiin. Alaspäin lapset tulivat vauhdikkaasti liukumalla portaita pitkin istuallaan ja aikuiset kengillä laskemalla. Tässä lyhyt video siitä.


perjantai 12. joulukuuta 2014

Hirviburger

Jos pakastimessasi ei ole hirvenlihaa voit käyttää myös nautaa. Maku ei tietenkään ole sama mutta menee paremman puutteessa. :) Kokeilemisen arvoinen vaihtoehto voi olla myös joku muu voimakas riista esim. jänis, metso, teeri, tms.

Pihvit:
2 suurta sipulia
5 kananmunaa
1dl korppujauhoja
250g rasvaista Turkkilaista jogurttia
suolaa
mustapippuria
500g hirvenlihaa

Kastike:
2dl jogurttia
kaksi ruokalusikallista sitruunamehua

1. Leivo suuria sämpylöitä.
2. Laita korppujauho ja munat kulhoon
3. Silppua sipulit pieneksi ja lisää sekaan
4. Lisää jogurtti
5. Lisää hirvenliha
6. Mausta suolalla ja mustapippurilla
7. Sekoita taikinaan sopiva sitko
8. Tee uunipellille keskikokoisia pihvejä
9. Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia
10. Sekoita jogurtti ja sitruunamehu kastikkeeksi
11. Ruskista halkaistujen sämpylöiden puoliskot voissa kuumalla pannulla.
12. Kokoa burgerit ja lisää väliin kastike, salaatti, juusto


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kantolaite kanootin tynnyreille

Viimeisten viikkojen aikana kaikki vapaa-aika on mennyt metsätöissä ja erätouhut ovat jääneet melko olemattomiin. Nyt olin melkein viikon sairaana ja lopulta oli pakko päästä vähän tekemään jotain.
Purin kankaat irti vanhasta Savotta LJK-rinkasta, leikkasin hihnoja pois ja niittasin niitä uusille paikoille. Tähän hommaan käyttökelpoisiksi osoittautuivat suutarilta ostetut lyötävät niitit. Parin tunnin askartelun jälkeen sain hihnat paikoilleen ja tynnyrin asettumaan paikoilleen.
Koko projektin kallein investointi oli kestävät Piippo Oy:n hihnat 8,90€/2kpl ja niitit 5€. Rinkan rungon sain ilmaiseksi. Näin ollen kantolaitteen hinnaksi tuli 13,90€. Valmiita saa tilattua Ebaysta Kanadasta. Hintaa niillä on postikuluineen 36€+ tulli ja vero. Säästöä kertyi reilu kolmekymppiä pienestä puuhastelusta.
Harkinnassa oli pehmuste selkää vasten mutta pelkkä tynnyri tuntuu istuvan selkää vasten sen verran hyvin, että jätän pehmusteen laittamatta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan kantaa tynnyriä kymmeniä kilometrejä vaan korkeintaan muutamia kilometrejä vedenjakajien tai maakannasten ylityksissä.
Versio 2 on vielä aloittamatta ja kankaat edelleen putkirungossa kiinni. Se on vähän hankalampi tehdä koska olkahihnat ovat kiinni suoraan putkirungossa. Aika näyttää milloin teen sen ja miten. =)

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Jäniskäristys

Testasin vähän erikoisempaa reseptiä tehdä ruokaa jäniksestä. Sain idean luettuani netistä erilaisia reseptejä paisteista ja käristyksistä. Tämän kertainen on sovellus monesta eri ohjeesta ja osittain omaa ideaakin.

Ainekset:
- 1kg luutonta n. 5cm paksuksi pötköksi jäädytettyä jänistä
- 150g pekonia
- mustapippuria rouheena
- suolaa
- yksi iso sipuli
- kaksi porkkanaa
- 3dl Prykmestar savukatajaolutta

1. Käristä pekonisilppu pannulla ja kaada pataan
2. Leikkaa kohmeisesta jäniksen lihasta lastua ja käristä pienissä erissä voissa kuumalla pannulla ja kaada pataan. Jäinen liha jäähdyttää pannun jos lihaa on kerralla liikaa, joten pari kourallista silppua on hyvä määrä ruskistaa kerralla.
3. Pilko sipulit ja porkkanat pataan lihojen sekaan.
4. Mausta sopivasti suolalla ja pippurilla.
5. Vettä pataan niin, että lihat juuri ja juuri peittyvät.
6. Paista lihoja n. 150 asteisessa uunissa 1,5h.
7. Ota paistoliemestä pois 3dl ja kaada tilalle olut.
8. Paista vielä ilman kantta 0,5h.
9. Tarjoile ja nauti!

Riistan ja oluen maku ruoassa on voimakas, joten lapsille kannattaa tehdä jotain muuta ruokaa jos he eivät ole tottuneet voimakkaisiin makuihin.  Itse pidin kokeilua onnistuneena. Monessa ohjeessa neuvottiin laittamaan käristyksen sekaan esim. pihlajanmarjamehua, tms. hapanta, joka mureuttaa lihan. Koska semmoista ei löytynyt kotoa piti keksiä muuta. Eräässä hirvipaistin ohjeessa neuvottiin laittamaan olutta ja katajanmarjoja. Pienellä googlettamisella löysin tuon oluen ja kävin sitä ostamassa. Tavallisesta marketista ei löytynyt maustehyllystä katajanmarjoja, joten niitä pitää ilmeisesti kerätä ensi kesänä talteen tulevaa käyttöä varten.


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Jänisjahdissa 13.11.14

Harmaana marraskuun aamuna päivä valkeni vasta kahdeksan jälkeen. Laskimme koirat irti ja jäimme odottelemaan mitä tuleman pitää. Toiveissa olisi saada muutama pitkäkorva saaliiksi pataan muhimaan sunnuntain ruoaksi. Kauaa ei tarvinnut odottaa kun metsästä alkoi kuulua ajokoiran valittava ajohaukku. Levittäydyimme ketjuun ja jäimme odottelemaan.
Tällä kertaa ajettavana ei kuitenkaan ollut nuori ja hölmö jänö vaan vanha kokenut konkari, joka otti suoran suunnan kohti itää ja aloitti kilpajuoksun koiran kanssa. Meni sata metriä, toinen, kolmas ja lopulta kilometri ilman suunnan muutosta.
Hyppäsimme autoon ja ajoimme lenkin ajon eteen ja kiipesimme vaaran rinteelle odottamaan lähestyvää ajoa. Vanha pitkäkorva kuitenkin kuuli tulomme ja käänsi suunna 300 astetta takavasempaan ja lähti juoksemaan suoralla suunnalla minkä kintuistaan pääsi. Taittui kilometri ja puoli toistakin. Taas me jouduimme siirtymään.
Lopulta jänis alkoi vähän pyöriä rinkiä ja me löysimme tuuliselta vaaranrinteeltä passipaikat. Siinä hytistessä ja kuunnellessa väliin lähestyvää ja väliin kaikkoavaa ajoa alkoi jo kylmäkin hiipiä takin sisään. Tiesin, että ajo saattaa olla puolikin tuntia jänistä jäljessä mutta silti hätkähdin kun tienlaitaa juoksi kaikessa rauhassa iso valkoinen jänis. Poistin varmistimen ja odotin, että jänis tulee lähemmäksi. Nostin rauhassa haulikon poskelle ja odotin taas. Lopulta pitkäkorvainen huomasi minut pysähtyi. Muuta ei tarvittu. Puristin kerran liipasimesta.


lauantai 1. marraskuuta 2014

Kuksan saaja on selvinnyt


Arvonta on suoritettu asiaan kuuluvalla tavalla ja sen saaja selviää seuraavasta videosta.
Onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!
Seuraava arvonta järjestetään kun blogissa on käynyt 5000 vierailijaa.

Pysykää "linjoilla"! Uutta tarinaa on tulossa! ;)

Asko

lauantai 25. lokakuuta 2014

Pyyntimiehet ja saamamiehet erikseen


Tänä syksynä olen ehtinyt erityisen huonosti käymään metsällä. Tämä kerta taisikin jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi kanalintujahdissa.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Blogissa ensimmäiset tuhat klikkausta

Blogi on ollut nyt reilu kaksi kuukautta "toiminnassa" ja sinä aikana katselukertoja on kertynyt jo reilu tuhat. Sen kunniaksi järjestettäköön arpajaiset ja arpajaisten palkintona on erähenkisesti Savottan pyökkinen kuksa.
Arvonta pidetään 1.11.2014 ja siihen voi osallistua jokainen blogin lukija.
Toimi siis näin: kommentoi tätä juttua omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi ainakin yhdellä sanalla ja olet mukana arvonnassa.


lauantai 18. lokakuuta 2014

Vekaruksen ulkoilualue

Syysloman lopettajaisiksi kävimme lasten kanssa makkaran paistossa Joensuun Tuupovaarassa Vekaruksen ulkoilualueella. Kävelimme n. 2 kilometrin Vekaruksen polun, joka on osa 37km pitkää Paimenpojan polkua.


maanantai 13. lokakuuta 2014

Hiitolanjoen maisemapolku

Repovedeltä suuntasimme Valkealan kautta kohti Joensuuta ja kävimme matkalla katsomassa Simpeleellä olevan Hiitolanjoen maisemapolun. Reitti on 3,5km pitkä ja se seurailee pääosin Hiitolanjoen eli Kokkolanjoen rantoja.
 Ritakosken voimalaitos 

Repoveden kansallispuisto


Alunperin tarkoituksena oli lähteä viikonlopuksi Kolille vaeltamaan mutta sääennusteita ja sadetutkaa katsellessa näytti satavan koko viikonlopun, joten muutimme suunnitelmaa. Lähdimme perjantaina puolenpäivän aikaan Joensuusta ajelemaan kohti etelää ja Repoveden kansallispuistoa. Joensuussa satoi vettä kaatamalla mutta ennusteen mukaan jo ennen Mikkeliä pitäisi poutaantua. Pikkuhiljaa matkalla pilvet alkoivatkin rakoilla ja Mikkelissä aurinko näyttäytyi ensimmäisen kerran. Yöllä tuli vielä jokunen kuuro mutta lauantai valkeni poutaisena ja välillä aurinkokin näyttäytyi.
 

Repoveden kansallispuisto on perustettu 2003. Kansallispuiston pinta-ala on 15km2 ja siihen liittyy 14km2:n Aarnikotkan luonnonsuojelualue. Kansallispuisto ja luonnonsuojelualue rajoittuvat idässä Puolustusvoimain Pahkajärven ampuma-alueeseen, jossa liikkuminen on kielletty.


Osittain alueella on näkyvissä vanha metsätalouskäyttö, joka näkyy varsinkin runsaana tiestönä alueen sisällä. Myös nuoret metsät kertovat alueen aikaisemmasta käytöstä. Viimeiset hakkuut alueella on tehty 1970-luvulla, jonka jälkeen hakattu alue on ennallistettu ja jätetty luonnontilaan. 

 
Suurimmaksi osaksi kansallispuisto on vanhaa kuusimetsää, jossa kasvaa paksu sammal. Jos antaa mielikuvituksen lentää voi kuvitella kuusten juurelle pieniä menninkäisiä ja peikkoja. Juuri semmoisissa metsissä ne aina saduissa kuvataan asuvan. =)

Alueella risteilee runsas polkuverkosto ja käveltävää löytyy lyhyestä päiväretkestä aina viikonlopun vaelluksiin. Polut ovat hyvin merkittyjä ja viitoitus selkeä. Suuret korkeuserot lyhyilläkin matkoilla tekevät poluista haastavia ja raskaammalla rinkalla nousut ja laskut vaativat reisilihaksilta aika paljon. Esim. Ketunlenkillä nousu Repoveden järven pinnan tasosta (76,6mpy) ylös Katajavuorelle nousee 224 porrasta ja lähes 50m nousukulman ollessa n. 1:1. 
 
 224 porrasta ylös Katajavuorelle

 Maisema Katajavuorelta länteen

 Samasta paikasta luoteeseen päin

Suosittu nähtävyys kansallispuiston alueella on Olhavanvuori, joka nousee 50m pystysuorana kalliona Olhavanlammen pinnasta. Kallion pystysuorilla seinämillä näkee usein kiipeilijöitä, jotka kiipeävät ylös merkittyä reittiä kallion juurelle rakennetulta laiturilta.
Kansallispuiston ja luonnonsuojelualueen reitit ovat yksi eteläisen Suomen suosituimpia ulkoilureittejä. Lauantaiaamuna laskin Lapinsalmen pysäköintialueella n. 40 autoa. Poluilla näkyi ihmisiä vaeltamassa mutta ei vielä ollut ruuhkaa. 


Pysähdyimme Kapiaveden tulipaikalle ruokailemaan ja siinä istuessa väkeä alkoi tulla koko ajan lisää ja lopulta nuotiolla istui reilu parikymmentä ihmistä ja koko ajan väkeä käveli ohi. Kun palasimme takaisin autolle laskin lähtiessä parkkialueella 107 pysäköityä autoa! Siihen kun lisätään muilta parkkialueilta lähteneet retkeilijät voidaan todeta, että väkeä riittää.
Maisemiltaan Repovesi on hieno paikka mutta väen paljous ei itseäni kauheasti innostanut. Mieluummin käyn vähän hiljaisemmissa paikoissa, joissa saa vaeltaa päivän näkemättä kovinkaan montaa ihmistä. 
 Polttamalla ennallistettua metsää
 Ketunlossi

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Muutoksia Lieksanjoen koskikarttoihin

Erästelyn Arto välitti minulle terveisiä, että Lieksanjoen koskikarttoihin on tullut muutoksia Murrookosken, Naarakosken ja Käpykosken osalta. Reitin pituus on alkuperäisillä kartoilla mainittu 80km mutta 90km lienee lähempänä todellisuutta?

Murrookoskella alkuperäisissä kartoissa mainitaan, että kosken loppuosassa on matalikko, jonne ajautumista on syytä välttää.

Varsinkin matalan veden aikaan huomaa kaivinkoneella tehdyn matalikon ja suuret lohkareet, joita on syytä varoa. Tulvalla lohkareet ovat veden alla ja näkymättömissä rannalta katsottuna. Silti viime keväänä en ottanut riskiä koska ei ollut tietoa kuinka paljon vettä lohkareiden päällä on ja laskettiin vasemman laidan laskulinjaa. Kosken keskilinjalla kaatuessa törmääminen kosken lopussa oleviin lohkareisiin on huomioitava riski!

Naarakoskesta ja Käpykoskesta on poistettu uiton aikaisia ohjainrakenteita ja nyt ne ovat laskettavissa lähes koko kosken leveydeltä. Rannalta löytää varsinkin korkean veden aikaan useita mielenkiintoisia reittejä. Varsinkin Käpykoski on helppo ja hauska koski leveytensä ja useiden valinnaisten laskulinjojen takia.

Tässä yksi mahdollinen laskulinja Naarakoskesta ja tässä Käpykoskesta.
Pari erilaista linjaa Murrookoskesta. Ja toinen samasta paikasta lähempää vasenta rantaa.
Tässä vielä linkki koko reittiselostukseen, jossa on sanalliset "nuotit" koskiin.


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Ruunaan luonnonsuojelualue 2.-3.10.14

Olen jo pidemmän aikaa katsellut retkikartasta Ruunaan luonnonsuojelualuetta ja miettinyt, että sinne pitäisi lähteä käymään. Paras väline alueeseen tutustumiseen on kanootti jos aikoo kiertää vähänkään laajemmin.
Luonnonsuojelualue on tietön 73km2 erämaa-alue, joka rajoittuu idässä Venäjän rajaan, pohjoisessa Tuulijokeen, lännessä pääosin Ruunaanjärven länsirantaan ja etelässä pääosin Lieksanjoen ranta-alueisiin. Rajan takana Venäjän puolella on Tuulijärven luonnonsuojelualue, joka on 890km2 laajuinen. Ruunaan ls-alueella ei ole tehty metsätöitä yli sataan vuoteen ja siellä humisevat 150 vuotiaat männyt. Alueen lammilla ja puroissa on kymmeniä majavan pesiä ja patoja. Rannat ovat täynnä pystyyn kuolleita puita ja purojen yli on tuhansia kaatuneita puita.


Muuttohanhia Värtsilässä 01.10.14

Kävin keskiviikko aamuna katsomassa Tohmajärvellä Värtsilän kylän peltoaukeilla muuttavia hanhia. Suurin osa oli valkoposkihanhia mutta näytti joukossa olevan joitain kanadanhanhia ja metsähanhiakin. Myös muutamia kymmeniä joutsenia oli tullut samalle pellolle. Yhteensä hanhia oli tuhansia. Ne olivat niin isolla alueella, että laskeminen ei ollut mahdollista. Koitin ottaa joitain kuvia mutta vastavaloon ja riittämättömällä zoomilla niistä ei tullut kummoisia.


perjantai 19. syyskuuta 2014

torstai 18. syyskuuta 2014

Juustoinen madekeitto

1 made
6-8 suurta perunaa (esim. Rosamundaa)
2 porkkanaa
1-2 sipulia
purjoa
voita
kokonaisia maustepippureita
valkopippuria
mustapippuria
laakerinlehtiä
100g Koskenlaskija-sulatejuustoa
1 sitruuna

1. Laita kalanpalat kattilaan kiehumaan ja lisää sekaan maustepippureita, suolaa ja laakerinlehtiä.
Näin valmistuu samalla kalaliemi keittoon.
2. Kuullota sipulit, perunan- ja porkkananpalat voissa.
3. Nostele kypsät kalanpalat kattilasta ja puhdista ruodoista lihat irti.
4. Siivilöi kalaliemi keittoon ja lisää kalanpalat.
5. Anna perunoiden kypsyä.
6. Lisää keittoon purjorenkaita ja juusto.
7. Anna juuston sulaa ja sekoittele se tasaisesti keittoon.
8. Lisää valkopippuria, mustapippuria ja suolaa.
9. Purista sitruunan mehu keittoon.
10. Maista ja tarjoa!



sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Jänispaistia


Tyttärelläni on tänään 14.9. syntymäpäivä ja se on hyvä syy tehdä vähän parempaa ruokaa. Pistin illalla jänispaistin uuniin ja otin jäähtymään kolmen aikaan yöllä. Paisti oli uunissa 6h miedolla n. 150 asteen lämmöllä.
Aamupäivällä sitten lämmitin ja suurustin paistin kermalla ja vehnäjauhoilla.

Tässä ainekset:
1kg jänistä
800g possua
4 isoa sipulia
4 porkkanaa
kokonaisia maustepippureita
basilikaa
meiramia
tinjamia
rosmariinia
oreganoa
suolaa
voita
2rkl hunajaa
2dl kermaa
muutama rkl vehnäjauhoja

maanantai 8. syyskuuta 2014

Petkeljärven kansallispuisto 5.-7.9.14


Lämpimät syyssäät jatkuvat ja karavaanarin mieli tekee liikkeelle. Koska poutainen sää suorastaan vaatii ulkoilemaan päätettiin iskeä kaksi kärpästä kerralla ja lähteä vaunuilemaan ja ulkoilemaan.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Aamukahvit Kalliojärvellä


Kiireisen loppukesän jälkeen koitti lopultakin se vapaapäivä, jolloin voi tehdä muutakin kuin pakollisia kotihommia. Niinpä päätin lähteä aamulla Kalliojärvelle kävelemään ja keittämään aamukahvit nuotiolla. Toki pari makkaraa kuuluu asiaan kun kerran nuotiolla ollaan.

tiistai 12. elokuuta 2014

Melontareissu Ruunaalla 16.-18.5.2014

Palataan muistoissa toukokuulle 2014. Koska blogia ei vielä tuolloin reissun aikaan ollut niin kirjoitan nyt jotain.

Reissun suunnittelu ja valmistelu alkoi jo hyvissä ajoin talvella. Vietin monta iltaa selaamalla Retkikarttaa ja mittailemalla miten kulkisimme. Ruunaa on sikäli tuttua paikkaa, että olen kulkenut siellä lapsesta saakka ja melomassakin olen ollut muutaman kerran. Yleensä olen melonut vain Neitikoskelta Siikakoskelle mutta nyt oli tarkoitus meloa välit Matkalahti-Siikakoski ja Naarakoski-Kivikoro.

Lähdimme Joensuusta perjantaina 16.5. aamupäivällä ja ajoimme Ruunaalle, jossa kävimme katsomassa Ruunaaan luontotalolla Jussi Haapalaisen valokuvanäyttelyn "Luunmurskaajat". Näytillä oli hienoja kuvia ahmoista ja karhuista. Luontotalolla on myös pysyvä näyttely mm. alueen tukkilaishistoriasta ja lyhyt multimediaesitys.


"Tein itse säästin"

Noinhan se vanha hokema menee... No, tällä kertaa tein osittain itse ja ompeluhommat teki vaimoni.
Tarkoituksena oli tehdä kanoottiin aukkopeite, joka pitää isommissa aalloissa veden kanootin ulkopuolella ja on kohtuullisen edullinen valmistaa. Valmis ukkopeite maksaa 399€ enkä todellakaan aio maksaa semmoista hintaa. Niinpä vietin muutaman illan internetin ihmeellisessä maailmassa hakien monilla erilaisilla hakusanoilla niin suomeksi kuin englanniksikin ja niinpä vain sieltä löytyi muitakin, jotka olivat tehneet itse aukkopeitteensä.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Testissä Meindl Torup

Hankin uudet työkengät ja tässä ensimmäisiä kokemuksia:

Lesti on Meindlissa kapea. Kenkä tuntuu jalkaan miellyttävän pehmeältä mutta jämäkältä kuten vaelluskengän kuuluukin. Torup on Meindlin MFS -Memory Foam System - sisustalla, joten sen pitäisi mukautua jalkaan hyvin. Kenkä painaa 650g, joka on kohtuullinen paino nahkaisesta puolikorkeasta kengästä. Vertailuna esim. Haglöfsin kengät, jotka ovat n. 100g painavampia tai Meindl Army Pro, jonka paino on lähes 1kg kappale!. Jäykkyydeltään kenkä on luokassa B ja on sikäli vielä hyvä yleiskenkä.
Lisää kokemuksia myöhemmin kun saan käytettyä kenkiä enemmän.

Asko

lauantai 2. elokuuta 2014

Uusi blogi on syntynyt

Tarkoituksena on kirjoittaa tarinoita siitä kun elämä menee metsään. Kaikki tarinat eivät välttämättä ole mitään erätarinoita vaan kaikkea metsästykseen, kalastukseen, vaeltamiseen, melontaan ja muuhun eräelämään liittyvää juttua reissuista, kamppeista, jne.