lauantai 8. lokakuuta 2016

Syksyinen melontareissu Pitkäjärveltä Koitereelle 5.-7.10.2016


Tämän syksyinen melontareissu alkoi Lieksan ja Ilomantsin välisiltä saloilta. Lähtöpaikalta (kartta) lähimpään kylään oli 40km ja lähimpään kaupunkiin lähes 60km. Juuri sen kauemmaksi ihmisasutuksesta ei tällä laidalla Suomea voi päästä.



Keskiviikko 5.10.

Laskin kanootin vesille Pitkäjärvestä laskevaan puroon, joka on nimeltään Ukonjoki. Puron yli menee pieni silta, jossa on vanha uittoaikainen vedensäännöstelyä varten rakennettu tammi.


Aluksi joki laskee pieneen lähes umpeen kasvaneeseen suolampeen. Keskellä on kuitenkin selkeä väylä, jota pitkin meloa.


Pidin ruokatauon ja kartanlukutauon Ahokosken laavulla (kartta). Joen yläosassa Karhunpolun vaellusreitti kulkee jokivartta ja laavuja voivat hyödyntää niin melojat kuin vaeltajatkin.


Maisema on pääosin hiekkaharjuja, joita virtaava vesi kuluttaa. Monin paikoin joen ulkokaarteissa vesi on kuluttanut maata niin, että puut kaatuvat jokeen.


Ensimmäisen yön leiripaikka oli Ukonjoen sisäkaarteeseen muodostuneella hiekkasärkällä. (kartta) Mutkikkaassa joessa särkkiä on lähes jokaisessa mutkassa. Päivän melontamatka oli vain 12km. Tarkoituksella suunnittelin ensimmäiselle päivälle lyhyemmän matkan, että ehdin rauhassa kalastella.


Torstai 6.10.


Kirkas yö sai pakkasen kiristymään -4 asteeseen. Joesta nouseva sumu sai ilman tuntumaan entistä kylmemmältä ja aamulla telttakin oli paksun kuuran peitossa. Melomaan lähtiessä kameran linssi huurtui ja jäätyi, joten upeat sumukuvat jäivät ottamatta.


Tohlinlammen jälkeen joki muuttuu nimeltään Tohlinjoeksi ja samalla levenee huomattavasti. En tiedä minkä takia samalla joella on kolme eri nimeä. Aluksi Ukonjoki sitten Hiekkajoki ja lopuksi Tohlinjoki.


Tavi (Anas crecca).


Tohlinjoki laskee Haaralammen kautta Ala-Tohliin ja muuttuu myöhemmin Lutinjoeksi. Tässä vaiheessa joella on leveyttä n. 50m ja syvyyttäkin 5-6m.


Lutissa oli metsäkoneita tekemässä harvennusta metsään. Lutissa, Koitereen ja Lutinjoen yhtymäkohdassa, on aikoinaan ollut Lutin tasavallaksi kutsuttu asuinpaikka keskellä tietöntä erämaata.

Paikkaa asuttivat Härkösen veljekset. Tarinoiden mukaan veljekset pitivät kovaa kuria Lutissa majailleiden savottajätkien ja kulkijoiden kesken. Heidän kerrotaan sanoneen: "Täällä eivät kulkujätkät mellasta! Täällä vallitsee Lutin veljesten laki." Tästä syntyi sanonta "Lutin tasavalta".


Lutinjoki laskee lopulta Koitereeseen, jota kutsutaan Karjalan helmeksi sen pitkien valkoisten hiekkarantojen ja kristallin kirkkaan veden vuoksi. Järven pohjoispää on asuttamatonta ja erämaista. Etelässä on muutama pieni kylä. (kartta)

Pituutta järvellä on 20km ja leveyttä n. 9km. Saariryhmät pilkkovat suuren järven useaan pienempään selkään. Koitereen pinta-ala on 167 neliökilometriä, keskisyvyys 6m ja syvin kohta Hiienselällä 46,5m. Koitereen ominainen piirre on sen pohjan epätasaisuus. 200-300m matkalla syvyys saattaa vaihdella kymmeniä metrejä. (wikipedia)


Kelottuneita mäntyjä Larinsaaren kärjessä.


Korppi (Corvus corax)


Toisen yöni vietin Larinsaaren hiekkarannalla (kartta). Koitereen rannoille on useaan paikkaan rakennettu laavuja kalastajien ja melojien leiripaikoiksi. Larinsaaressa polttopuita oli vähänlaisesti, mutta uskoisin liiteriin tulevan täydennystä talvella. Huoltaminen on moottorikelkalla huomattavasti helpompaa kuin veneellä.

Päivän melontamatka oli vain 27km mutta lukuisat joen yli kaatuneet puut hidastivat matkaa huomattavasti. Joidenkin puiden ali pääsin kumartumalla, jotkut puut olivat veden alla ja meloin niiden yli yleensä latvan kohdalta. Pari puuta piti ohittaa rannan kautta ja pari puuta sahasin poikki.


Koitereen kristallin kirkasta vettä. Vesi on juomakelpoista myös keittämättömänä.


Larinsaaren pinta-ala on 0,53 neliökilometriä. Nuotiopaikalta lähtee polku saaren keskellä olevan Larinlammen rannalle. Lammen pinta-ala on 5,8 hehtaaria ja syvin kohta 4,5m.


Larinlammen tyyni pinta auringonlaskun aikaan. Virvelöin hetken lammen rannalla huonoin tuloksin ja lähdin takaisin laavulle kuvaamaan auringonlaskua Koitereella.


Aurinko laskee Koitereella. Pieni pilvikerros taivaanrannassa sai aikaan melkoisen värikkään näytelmän.


Auringon painuttua horisonttiin kuu valaisi hetken järven pintaa painuen sitten sekin horisontin taakse.


2354 sekuntin valotus taivaalle. Vasemmassa reunassa näkyvä sumu on linnunrata.


30s valotus tuo taivaalta näkyviin sen lukemattomat tähdet ja linnunradan. On upeaa katsella pimeää taivasta ilman valosaastetta. Välillä huuhkaja (Bubo bubo) huhuili pimeässä yössä. Rannalla istuessani susilauma aloitti yksitoikkoisen laulunsa Tohlin valtavilla suoalueilla. Oli upeaa istua tähtitaivaan alla ja kuunnella ulvontaa.


Vaikka revontuliennusteet eivät näyttäneet erikoisia lukemia, silti ketunhännät kiemurtelivat taivaalla. Kuin myötätunnosta kettukin (Vulpes vulpes) haukahteli omaa lauluaan.


Perjantai 7.10.


Aamulla meloin reippaassa sivutuulessa Larinsaaresta 1,2km mantereelle Ertonniemeen (kartta). Jätin kanootin ja suurimman osan tavaroista rantaan ja lähdin polkemaan 30km takaisin autolle. Alkumatka taittui metsäautoteitä pitkin ja loppumatka Karhunpolun vaellusreitin polkuja.


Kuvakaappaus videolta.

Kumpuilevassa kangasmaastossa matka taittui reippaasti. Puolimatkan jälkeen polku laskeutui suolle ja useamman kilometrin matka kulki pitkoksia pitkin.Viimeisen kilometrin ajoin Lieksa-Ilomantsi tietä, jonka Karhunpolun reitti ylittää.


Talitiainen (Parus major)

Kolmen päivän aikana näin 9 metsoa, 7 teertä, 3 riekkoa, 2 tavia ja muutaman heinäsorsan. Lisäksi joen varsilla oli runsaasti tuoreita majavan syömiä oksia, majavan rakentamia patoja ja pesiä.


Vielä lopuksi video reissulta. Tällä kertaa koitin saada mahdollisimman paljon erilaisia kuvakulmia ja puristin kolmen päivän tapahtumat vajaaseen kymmeneen minuuttiin. Mielelläni otan vastaan kommetteja ja kehitysideoita tulevien reissujen kuvien ja videoiden toteuttamiseksi.



5 kommenttia:

  1. Olipa jälleen mukava video. Hyvät musiikkivalinnat. Toki olisi mukava kuulla ääntäsi myös useammin. Vaikka kertomuksia paikasta ja historiasta sekä fiiliksiä tuoreeltaan. -h-

    VastaaPoista
  2. Kiitos palautteesta. Pidetään mielessä tuo puhumisjuttu. Pitää koittaa jotenkin järkevästi sisällyttää muuhun touhuun. Ehkä semmoinen toimisi missä melon ja selitän samalla lyhyesti tai kuvaan maisemia, tms. Itse en jaksa katsoa videoita, joissa näkyy ruudussa viisi minuuttia monotonisesti höpöttävä ukkeli. Yleensä hypin niistä yli aika nopeasti.

    VastaaPoista
  3. Filmissä erinomaisen rauhallinen musiikkivalinta. Vähän kuin koko filmi olisi tehty kuvittamaan tuota musiikkia, vaikka todennäköisesti ensin oli filmi ja sitten musiikki liimattu päälle eikä toisinpäin. Yksi pieni kommentti .. itse ajattelen aina liikkeen suuntaa eli pyrin jatkuvuuteen myös otosten välillä esim. näin: 1) pyöräilijä tulee kohti ja menee oikealta kameran ohi, 2) seuraavassa kohtauksessa menee vakioetäisyydellä vasemmalta oikealle, 3) seuraavassa ilmestyy kuvaan kameran vasemmalta puolelta ja jatkaa kaukaisuuteen häviten puiden taakse. Kun nämä laittaa peräkkäin, niin liikkeestä syntyy "suurempi kokonaisuus". Nyt en löytänyt pyöräilyjaksosta tällaista, esim. kohdassa 7:35 oleva katkokohta kääntää liikkeen suunnan (ei jatkuvuutta).

    Piei juttu sinänsä ja joo, tiedän, olen hifistelijä tässä mielessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Oppimista on vielä paljon ennen kuin pääsen sinun tasollesi tuossa leikkaamisessa. Johtoajatuksena leikkaamisessa oli liikkeen jatkuminen siten, että vuorotellen ajan kohti ja poispäin. Tuo mainitsemasi vinkki on kyllä varteenotettava ja pidän sen mielessä seuraavaa kertaa varten.

      Musiikin olin valinnut jo ennen reissua. Haasteena oli sovittaa filmin pituus semmoiseksi, että keskelle ei tule liian pitkään äänetöntä pätkää. Musiikkivalinnan ratkaisi rauhallinen reissuun sopiva tunnelma.

      Poista