Patvinsuon kansallispuistossa 7.-8.8.2016

Vietimme jo perinteeksi muodostuneen Suomunjärven reissun mahdollisesti kesän viimeisinä lämpiminä päivinä. Alkuviikosta lämpötilat keikkuivat 24 asteen paremmalla puolella mutta jo loppuviikolle sääennuste näytti kelin jäähtyvän 15-16 asteen välille. Jotta saisimme nauttia lämpimästä säästä, päätimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen aikaistaa reissua viikolla.

Parkkeerasimme asuntovaunun Kurkilahden parkkipaikalle ja saimme nauttia täysin tyhjästä hiekkarannasta. Kahden päivän aikana rannalla kävi satunnaisia retkeilijöitä uimassa tai ruokailemassa mutta muita yöpyjiä ei ollut.

Lapset pienimmästä suurimpaan uivat ja meloivat koko päivän auringonlaskuun saakka.

Uimareilla oli niin kiire veteen, että pyyhkeet ja vaatteet jäivät mikä minnekin.

Kurkilahti on monen polun risteyskohta. Tästä etelään lähtee Susitaival sekä polku Teretin lintutornille. Länteen sekä itää kulkee Suomunjärven kiertävä polku Suomunkierto ja Patvinsuolta alkava 133km pitkä retkeilyreitti Karhunpolku.

Parkkipaikalla on loppukesästä runsaasti tilaa parkkeerata asuntovaunu. Huomaavaisuus muita kohtaan on viisautta ja peruutin vaunun parkkipaikan nurkkaan, jossa se ei ole haitaksi muille.

"Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa." (vanha suomalainen sananlasku)

Lopulta aurinko laski horisontin taakse ja ilta alkoi hämärtyä. Taakse ovat jääneet keskikesän valoisat yöt. Tähän aikaan elokuuta aurinko laskee klo 21.30 ja nousee uudelleen 4.45. Juhannuksena Pohjois-Karjalassa aurinko laskee hieman ennen puolta yötä ja nousee jälleen kolmelta.

Seuraavana aamuna heräsin klo 4.00 ja lähdin kävelemään Teretin lintutornille tarkoituksena kuvata auringonnousua suolla. Paksu sumupilvi peitti kuitenkin sitkeästi maiseman, eikä auringonnousun kuvaamisesta tullut mitään.

Aamukasteella metsässä näkee valtavan määrän hämähäkkien kutomia seittejä puissa, pensaissa ja varvikossa.

Vähän ennen Teretin lintutornia hyppäsi parinkymmenen metrin päästä siivilleen kaksi kurkea (Grus grus). Ne lensivät sadan metrin päähän ja jäivät siihen katseleman.

Auringon noustua alkoi sumupilven välistä näkyä välillä myös sinistä taivasta.

Teretin laavu poikkeaa tekotavaltaan hieman muista Metsähallituksen laavuista. Katto on pärettä ja seinät on tehty ilman varauksia ja salvoksia sitomalla hirret vitsaksilla följareiden väliin.

Kävin myös lintutornissa mutta ei sieltä sumun takia näkynyt mitään. Kuulin kyllä kaakkureiden, kurkien ja palokärkien ääniä. Kirkkaalla säällä tornista avautuu näkymä 6000 hehtaarin kokoiselle suoalueelle. Patvinsuolla on erittäin runsas linnusto ja tornista on mahdollista nähdä mm. maakotkia, hanhia, joutsenia, kaakkureita, suokukkoja, kuoveja, jne. Myös hirvet käyvät ruokailemassa suolla.

Vaivero (Chamaedaphne calyculata)

Välillä sumupilvi vähän oheni ja aurinko pääsi paistamaan sen läpi. Pääosin sumu oli kuitenkin niin paksua, että aurinko näkyi vain hieman vaaleampana kohtana.

Varikset sumussa. Tästä tulee mieleen Lauri Pohjanpään runo:"Kaksi vanhaa, vanhaa varista"

Kangaskarhunsammal (Polytrichum juniperinum)

Puoli seitsemän aikaan Kurkilahti oli vielä paksun sumun peitossa.

Päivän aikana taivas kirkastui lähes pilvettömäksi. Melominen ja uiminen jatkui aamupalan jälkeen iltaan saakka. Kuuden jälkeen illalla oli lopulta aika pakata tavarat autoon, kiinnittää asuntovaunu auton perään ja lähteä kohti kotia.

Parin päivän ajalta mieleen jäi myös mukavat ihmiset, joiden kanssa juttelin rannalla. Tapasin mm. Berliinin läheltä tulleen saksalaisen pariskunnan, joka oli Patvinsuolla myös viime vuonna meidän kanssamme samaan aikaan. Jutellessani heidän kanssaan kävi ilmi, että he ovat käyneet Patvinsuolla joka kesä viimeisen 25 vuoden aikana. He kehuivat kuinka kaunista ja hiljaista siellä on. Tästä oli helppo olla samaa mieltä. Tänne palaamme viimeistään ensi kesänä uudestaan, ehkä jo aikaisemmin.