Nokkonen (Urtica dioica) on kaikista luonnonvaraisista kasveistamme ruokakasvina tärkein, koska se kasvaa kaikkialla, se on hyvänmakuinen, helppokäyttöinen, siihen ei kyllästy, siinä ei ole sivumakuja, sen ensimmäinen sato on kerättävissä varhain keväällä, jolloin tuoreravinnon sato on niukin ja sen ravintoarvo on suuri. Nokkonen on kaikista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin. Nokkonen on kaloriarvoltaan samanarvoinen kuin peruna, kaksi kertaa ravitsevampi kuin porkkana ja lähes kolme kertaa viljeltyä pinaattia parempi. Siinä on 15 % hiilihydraatteja, 5,5 % valkuaisaineita, 0,6 % rasvaa ja 2,3 % kivennäissuoloja (Fe, K, Ca, Mg jne.).
Nokkonen on piipitoisuudeltaan 60-kertainen lehtisalaattiin verrattuna, C-vitamiinipitoisuudeltaan viisinkertainen appelsiiniin verrattuna, rautapitoisuudeltaan seitsenkertainen pinaattiin ja kalsiumpitoisuudeltaan kolminkertainen maitoon verrattuna. Nokkosta ei tarvitse ryöpätä pinaatin tavoin. Nokkonen kannattaa kerätä aurinkoisella ilmalla vähätyppisestä maasta (eli ei kompostin tai vastaavan vierestä). Nokkonen puhdistaa verta, lisää virtsaneritystä (eli munuaisten toimintaa), vähentää anemiaa, laskee verenpainetta ja verensokeria, edistää suoliston toimintaa ja pintaverenkiertoa, auttaa yliherkkyysreaktioissa ja poistaa raskasmetalleja.
Meillä kesäaikaan suosittua ruokaa ovat nokkoskeitto ja nokkosletut. Lapset keräävät mielellään muutaman litran nokkosen lehtiä ja nuoria versoja, joista tehdään ruokaa. Nokkosesta saa tehtyä nopeasti esim. keiton.
Helppo ja maukas nokkoskeitto syntyy näin:
1l maitoa
reilusti voita
yksi hienonnettu sipuli
1dl vehnäjauhoja
1-2l tuoreita nokkosia
suolaa
valkopippuria
Nokkosten määrä ei ole ratkaiseva tekijä ja kukin voi makunsa mukaan laittaa niitä vähän tai paljon. Itse laitan niitä yleensä runsaasti jo pelkästään niiden hyvän maun vuoksi. Myös hyvä ravintoarvo ja hyvä saatavuus kannustavat käyttämään omalta pihalta kerättyä nokkosta suuriakin määriä.
Kuten tuossa wikipedian tekstissäkin mainittiin, nokkosta ei välttämättä tarvitse ryöpätä jos niitä ei ole kerätty typpipitoisesta maasta esim. kompostista. Riittää, kun nokkoset hienontaa esim. sauvasekoittimella soseeksi.
Keiton tekeminen on helppoa. Kattilaan kaadetaan nokkossoseen sekaan maito. Vehnäjauho lisätään maitoon vispillä jatkuvasti sekoittaen. Myös sipulisilppu kannattaa lisätä tässä vaiheessa.
Keitosta sekoitetaan huolella kunnes se kiehuu. Tämän jälkeen keittämistä jatketaan pienellä lämmöllä vielä kymmenen minuuttia välillä sekoittaen. Lopuksi keitto maustetaan suolalla ja ripauksella valkopippuria.
Keitetty kananmuna sopii erinomaisesti nokkoskeiton lisukkeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti