Erinomaiset opasteet Hiidenvaaran luontopolulle neuvovat kääntymään vasemmalle Keskijärven tieltä. Tästä on Hiidenvaaran parkkipaikalle enää 2,5 kilometriä. Joensuusta Hiidenvaaraan on matkaa 36 kilometriä.
Tien päässä on suuri parkkipaikka, johon jätimme auton ja lähdimme kiipeämään vaaran etelärinnettä ylöspäin. Parkkipaikan ja vaaran laen välillä on korkeuseroa lähes 80 metriä, josta suurin osa noustaan ensimmäisten 300 metrin matkalla.
Lillukka (Rubus saxatilis)
Hiidenvaarassa on Metso-ohjelmalla suojeltua perintömetsää, jonka keski-ikä on 115 vuotta. Perintömetsäalueen pinta-ala on 8,55 hehtaaria. Sen tarkoituksena on suojella vanhoja metsiä metsätalouskäytöltä, ja näin tarjota tuleville sukupolville eliöstöltään monimuotoista metsäaluetta.
2 kilometrin luontopolusta 1,2 kilometriä kulkee Hiidenvaaran perintömetsän halki. Loput 0,8 kilometriä takaisin parkkipaikalle kuljetaan pientä hiekkatietä.
Alkumatka parkkipaikalta noustaan rehevässä koivumetsässä, saniaisten ympäröidessä polkua. Vaaran lakea lähestyttäessä lehtipuut vähenevät ja havupuut valtaavat tilan. Myös maaperä muuttuu rehevästä lehdosta karuun sammalen ja jäkälän peittämään kallioon.
Parinsadan metrin kiipeämisen jälkeen 2-vuotias sanoi, ettei jaksa kävellä, mutta hetken mustikoiden- ja lillukoiden syömisen jälkeen matka kuitenkin jatkui reippaasti eteenpäin.
Hiidenvaaran laki kohoaa 201,4 metriä merenpinnan yläpuolelle ja 83 metriä läheisen Ylinen-järven yläpuolelle. Vaaran laella on näköalapaikka, josta aukeaa näkymä koillisen ja idän suuntaan. Kalliojyrkänteen reunalla olevalla penkillä onkin hyvä paikka nauttia retkieväät ja kuunnella tuulen huminaa puissa.
Nuotiopaikkoja ei Hiidenvaarassa ole, mutta lähialueella on useita laavuja lyhyen automatkan päässä. Lähin laavu sijaitsee 4,4 kilometrin päässä Ylinen-järven rannalla Röksässä (laavun sijainti kartalla).
Vaaran laelta luoteeseen jatkuva luontopolku laskeutuu vanhaan kuusikkoon ja ohittaa kalliopainanteeseen kasvaneen pienen suon. Kalliolta valuva vesi ja ravinteet kertyvät painanteeseen ja saavat rahkasammalen kasvamaan paksuna upottavana mattona.
Kymmenien senttien paksuiset kuuset kurkottavat kohti pilviä ja tekevät metsään satumaisen hämärän, josta monet eläimet pitävät. Hiidenvaaran alueella viihtyy erittäin runsas lintukanta muun muassa pohjantikkoja, viirupöllöjä, idänuunilintuja, pikkusieppoja ja palokärkiä. Viime vuosina alueella on tehty havaintoja myös lapinpöllöstä ja Euroopan pienimmästä pöllöstä eli varpuspöllöstä.
Pakurikääpä (Inonotus obliquus).
Käävästä valmistettua teetä käytetään luontaislääkintään sekä nautintoaineena. Pakurikääpä on taloudellisesti merkittävä metsän tuholainen, joka lahottaa varttuneita lehtipuita käyttökelvottomaksi.
Maahan kaatuneet lahopuut ovat tärkeä osa metsän uudistumista ja niillä merkittävä rooli luonnon monimuotoisuudessa. Suomen metsälajeista noin neljännes, muun muassa monet sienet ja kovakuoriaiset, ovat riippuvaisia lahopuista.
Lahopuusta ja sen antimista kiinnostuneita suurempia eläimiä ovat esimerkiksi tikat, monet pöllöt ja sekä liito-orava. Hiidenvaarassa on runsaasti eri-ikäistä puustoa, joista vanhimmat kaatuvat maahan ja tarjoavat uutta, ravinteikasta kasvutilaa nuorille puuntaimille. Ainoastaan retkeilijöille vaaralliset puut kaadetaan pois. Muuten luonto kulkee omaa kiertokulkuaan tuulen ja lumen toimesta.
Ketunleipä (Oxalis acetosella) on lasten herkkua.
Haaparousku (Lactarius trivialis)
Karvarousku (Lactarius torminosus)
Loppukesän sateet ovat nostattaneet maasta monenlaista herkkua.
Hiidenvaaran rinteiltä löytyy runsaasti erinomaisia ruokasieniä kuten
haaparouskuja, karvarouskuja ja tatteja.
Hiidenvaara kohoaa Ylinen-järven yläpuolelle ja näkyy hyvin Röksän laavulta. Linnuntietä laavun ja Hiidenvaaran välillä on alle kilometri, vaikka tietä pitkin kulkiessa matka lähes viisinkertaistuu.
Juttu on julkaistu alunperin Retkipaikassa nimellä:"Luontopolku Hiidenvaaran perintömetsässä, Joensuu"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti