Jänisjoki saa alkunsa Aittojärvestä Joensuun kaupunkiin liitetyn Enon kunnan alueelta. Pituutta joella on 95 kilometriä, josta osa virtaa Suomen puolella ja osa Venäjän Karjalassa laskien lopulta Jänisjärveen.
Joki jatkaa vielä kulkuaan laskien Laatokkaan Läskelänjokena. Suomen puolella melottavaa järvi- ja jokiosuutta on noin 200 kilometriä. Tämä selittyy Jänisjoen latvoilla olevan Loitimon monilla laskujoilla.
Halutessaan leppoisaa järvi- ja jokimelontaa, voi retken aloittaa Koverosta Aittojärveltä (kartta). Reipasta koskimelontaa kaipaaville on tarjolla Kotajoen (kartta) tai Kuuttijoen (kartta) haarat. Näistä Kuuttijoki on selvästi jyrkempi, laskien Eimisjärven ja Loitimon välillä noin 26 metriä. Kotajoki laskee Korpijärven ja Loitimon välillä noin 20 metriä. Kaikkien haarojen pituus on noin 30 kilometriä. Kotajoen varrella on myös Vekaruksen ulkoilualue, josta olen kirjoittanut aiemmin. Jutun pääset lukemaan tästä.
Ylä-Peltokosken laavu
Käytin kauniin alkukesän päivän melomalla osan Jänisjoen vesiretkeilyreitin Loitimon alapuolisesta osasta. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta kun laskin kanootin vesille ja aloitin melomisen kohti Värtsilää. Aamupäivällä tuuli alkoi voimistua ja paikoin sain punnertaa eteenpäin hartiavoimin.
Tanikan rantakallioita
Tanikan tyynen aamun rauhaa.
Kattilakosken nuotiopaikka
Jänisjoen varrella taukopaikat ovat pääosin siistejä ja hyvin huollettuja. Osa taukopaikoista on paikallisten kyläyhdistysten vastuulla, ja osan kunnossapidosta huolehtii Joensuun kaupunki tai Tohmajärven kunta. Muutaman taukopaikan kunnosta annoin sähköpostilla palautetta paikkojen ylläpitäjälle. Jo saman päivänä sain vastauksen, että kuluvan kesän aikana osa vanhoista taukopaikoista puretaan ja muut kunnostetaan. Alkukesän aikana muutama taukopaikka on jo kunnostettu, ja rantautaumispaikat on kunnostettu varsinkin kajakkimelojia ajatellen.
Loitimon jälkeen Jänisjoen kosket on pääosin valjastettu sähköntuotantoon. Voimalaitosten ohitukset on ennen Saariota merkitty erinomaisesti punaisilla kanootin kuvilla sekä mustilla opasviitoilla.
Viittoja seuraamalla voimalaitosten ohittaminen käy sujuvasti helpointa reittiä. Kantomatkat voimalaitosten ohi ovat 100-200 metriä. Hyvien kulku-urien ansiosta apuna voi käyttää omaa kanoottikärryä.
Paikoin voimalaitosten kupeeseen on pystytetty myös infotauluja, joissa kerrotaan paikallista historiaa.
Voimalaitosten ohijuoksutusuomiin meneminen ehdottomasti kiellettyä! Automaattisen ohjauksen vuoksi vesimassat saattavat runsaiden sateiden jälkeen täyttää hetkessä uomat. Myöskään melominen tulvivassa uomassa ei ole turvallista kaatuneiden puiden ja erinäisen vanhan metalliromun vuoksi.
Joki virtaa monin paikoin syvässä uomassa ja joen penkoilla kasvaa lähes 20 metriä korkeita kuusia. Ympäristöön ei uomasta juuri näe, mutta leveä ja mutkitteleva joki on jo itsessään kaunis. Joen runsas linnusto pitää valokuvaajan kiireisenä, eikä kameraa ehdi välillä laittaa edes kameralaukkuun.
Rentukka (Caltha palustris)
Kalastajalle Jänisjoki tarjoaa ottipaikkoja esimerkiksi Peltokoskella
sekä Patsolankoskella. Myös Loitimon yläpuolella, Vekaruksen
ulkoilualueella, saaliiksi voi saada kirjolohta, harjusta, taimenta,
kuhaa sekä haukea. Kirjolohi-istutuksia on vain edellä mainituilla
koskialueilla.
Jänisjoen neljästä voimalaitoksesta vanhin on Saarion 1908 valmistunut voimalaitos. Nykyisin vanha voimalaitos on voimalaitosmuseona, kun viereen valmistui uusi voimalaitos vuonna 1984. Alimmainen voimalaitos on Vääräkoskella ja se on valmistunut 1915.
Aloitus- ja lopetuspaikkoja retkelle on matkalla runsaasti, mutta viimeisin helppo rantautumispaikka ennen joen laskemista Venäjälle on Niiralassa oleva uimaranta ja veneidenlaskupaikka. Tämän jälkeen joen penkat ovat todella jyrkät, ja osittain joki virtaa Värtsilän kylällä keskellä viljeltyjä peltoja. (Karttalinkki rantautumispaikkaan).
Juttu on julkaistu alunperin Retkipaikassa nimellä: "Jänisjoen vesiretkeilyreitillä melomassa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti