Onnistunut sato palkitsi kerääjän

Mustikka (Vaccinium myrtillus)

Kulunut kesä oli pitkä ja lämmin. Tämän ansiosta luonnon tarjoama sato onnistui ainakin täällä Pohjois-Karjalassa erinomaisesti ja siitä tuli runsas. Usein varsinkin marjasadon onnistumiseen vaikuttaa monikin asia.

Keltavahvero eli kantarelli (Cantharellus cibarius)

Marjat kukkivat alkukesästä, jolloin ei saisi tulla enää hallaöitä eikä rankkoja vesisateita. Kun marjat alkavat kasvaa, pitäisi olla lämmintä ja riittävästi vettä. Lopulta kun marjat ovat kypsiä, saisi mieluusti olla poutaa etteivät marjat pilaannu lämpimässä ja kosteassa säässä. Kun kaikki nämä osuvat kohdalleen, on lopputuloksena runsas tai erittäin runsas marjasato. Yleensä joku vaihe ei mene täydellisesti ja sato on keskinkertainen. Myös sienet tarvitsevat tasaista kosteutta ja lämmintä noustakseen. Onneksi sienille riittää, että sadetta tulee satokauden aikana.

Puolukka (Vaccinium vitis-idaea)

Nyt kahtena vuotena peräkkäin sato on ollut todella runsas kaikkien marjojen osalta. Tänä vuonna kaikki marjat kypsyivät melko aikaisin ja mustikoita päästiin poimimaan jo heinäkuun alkupuolella. Samoihin aikoihin alkoivat nousta kantarellit ja mustatorvisienet. Puolukat kypsyivät syyskuun alussa ja suppilovahveroita pääsimme poimimaan myös syyskuussa. Karpaloiden poiminta jäi tänä vuonna väliin. Niitä kuluu meidän taloudessa niin vähän, etten vaivautunut suolle niiden takia. Samoin kävi myös lakkojen kanssa. Yksittäisiä marjoja söin kyllä luonnossa liikkuessani.

Kesän kantarellisaalista. Hyvästä sienipaikasta tämmöisen 13l määrän keräsi puolessa tunnissa. Sopivan sateisella säällä pääsin parin päivän päästä keräämään saman paikan uudelleen. Kuivatuksen jälkeen tämäkin määrä kutistui n. 1/5 alkuperäisestä. Ruokaa laittaessa sienet turvotetaan vedessä ja tämän jälkeen ne ovat valmiita keittoihin, piiraisiin, pasteijoihin, jne.

Samalla kerralla voi poimia sekä marjoja, että sieniä. Kävimme usein aamupäivisin pienimpien lasten kanssa keräämässä marjoja ja sieniä sillä aikaa kun isommat olivat koulussa. Tärkeintä ei ollut määrä vaan se, että yleensä lähdettiin. Pari sankollista kerralla keräämällä kertyi vähitellen talven marjamäärä ilman sen suurempaa ponnistelua.

En ole ikinä ollut mikään nopea kerääjä. Osa syy hitauteeni puolukan keruussa on punavihersokeuteni. En löydä punaisia marjoja vihreiden lehtien seasta ellen kyykisty ja katso 60-70cm päästä. Tänä vuonna marjoja oli kuitenkin niin runsaasti, että poimin 10l sankollisen nopeimmillaan 20 minuutissa. Tuttavani kertoi keränneensä 10l sankollisen 9 minuutissa. Se on jo aivan hurja suoritus! Hitaudestani huolimatta meillä on marjoja ja omenasosetta pakastimessa useampi sata litraa. Sitkeys palkitaan.

Nyt kun maassa on valkea lumikerros ja lämpötila pakkasella on mukava iltaisin kaivella pakastimesta marjoja puuron päälle.