perjantai 23. syyskuuta 2016

Eräbloggaajan arki

Blogeja lukiessa usein mietin minkälaisia ihmisiä juttujen taakse "kätkeytyy". Osa on lyhyesti kertonut itsestään blogissa näkyvään ikkunaan, osa ei. Jotkut minut jo tuntevat mutta ajattelin lyhyesti kertoa kuka olen ja mitä puuhaan.

Nimeni on Asko Ristolainen ja olen 35-vuotias. Olen syntynyt Lieksassa, joka on pieni kaupunki kauniin pohjois-karjalaisen luonnon keskellä. Peruskoulun jälkeen lähdin opiskelemaan muualle. Tieni kulkeutui Tampereelle, josta muutimme vaimoni kanssa Joensuuhun 2001. Itselleni Itä-Suomi on rakasta kotiseutua mutta vaimoni on paljasjalkainen hämäläinen. Hän on kotiutunut hyvin tänne ja on jo tottunut puheliaisiin karjalaisiin.


Arki täyttyy normaalista lapsiperheen touhusta. Suuri perhe ja työni rajavartijana pitää huolen, ettei ylimääräistä vapaa-aikaa ole. Siitä huolimatta pyrimme retkeilemään koko perheellä mahdollisimman paljon. Aina retket eivät ole koko päivän kestäviä vaan suurin osa koostuu lyhyistä nuotioretkistä tai marjastusreissuista.

Näiden yhteisten retkien lisäksi pyrin mahdollisuuksien mukaan käymään yksin luonnossa useamman kerran viikossa. Yleensä nämä hetket sijoittuvat aikaiseen aamuun ennen töiden alkua. Varsinkin keväisin herään usein klo 4-4.30 ja käyn työmatkalla metsässä 1-1,5h lenkin kameran kanssa. Muutaman kerran vuodessa pyrin tekemään useamman päivän retken joko yksin tai pienen tutun porukan kanssa.

Sain jo lapsena hyvää oppia eräelämään ja tämä elinikäinen oppiminen jatkuu edelleen. Tätä oppimaani taitoa ja hyviä tapoja olen pyrkinyt siirtämään lapsilleni. Lapset nuorimmasta vanhimpaan pitävät metsässä liikkumisesta. Kasvien ja eläinten tuntemuksessa en ole mikään erinomaisen taitava ja näyttääkin siltä, että lasten tieto menee jossain vaiheessa minusta ohi.

Harkitsin pitkään bloggaamisen aloittamista mutta epäilin onko minulla mitään annettavaa. Lopulta ajattelin, että mikäli yksikin ihminen innostuu luonnossa liikkumisesta luettuani juttujani, olen saavuttanut tarkoituksen. Kuuleman mukaan näin on käynyt ja olen siitä erittäin iloinen.

Oman blogini lisäksi kirjoitan säännöllisesti Retkipaikkaan sekä joihinkin lehtiin. Tavoitteena on julkaista blogissa vähintään yksi juttu viikossa. Välillä luonnoksia saattaa olla 3-4 odottamassa julkaisua ja välillä saattaa mennä parikin viikkoa niin tiiviisti kotihommia touhutessa, ettei oikein tule aiheita kirjoitettavaksi.


Niinkuin moni on huomannut, yksi intohimoistani on hyvä ruoka ja sen valmistaminen. Tykkään kokeilla uuttaa ja erilaista. Välillä teen lapsille eri ruoan ja aikuisille eri ruoan. Mm. hirven mediumiksi paistettu paahtopaisti ei uponnut lapsille mitenkään mutta itse pidin siitä.  Huvittavat tilanteet syntyvät kun yritän saada ruoka-annoksesta kelvollisen kuvan ja syödä sen vielä kohtuullisen lämpimänä. Ihan aina lopputulos ei ole semmoinen mitä yritin ja mutta silloinkin ruoka tulee syötyä. Vaimoni on muutaman kerran sanonut, että pitäisi kirjoittaa blogijuttu epäonnistuneista kokeiluista. Niistä harvemmin tulee otettua kuvia mutta tulipahan tunnustettua tämäkin asia näin julkisesti.

Blogin facebook-sivulle tulee välillä kommentteja mutta toivoisin teiltä lukijoilta lisää kommentteja. Ne ovat tilastojen lisäksi mukavaa palautetta ja motivaattori kirjoittamiseen. Liian lyhyitä kommentteja ei olekaan. Palauteena saa antaa sekä risuja, että ruusuja.


4 kommenttia:

  1. Monta ruusua täältä Päijät-Hämeestä. Hollolan Uistimen blogi on saanut vaikutteita kirjoituksistasi ja tehtiinpä me ahkiokin sinun innostamana.

    Toivottavasti jaksat kirjoittaa jatkossakin yhtä laadukkaita ja hyvällä maulla tehtyjä tekstejä. Miellä ainakin luetaan ne ahkerasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kumarrus! Mukava kuulla, että juttujani luetaan myös sielläpäin Suomea. Itsekriittisyys juttujen ja kuvien laadun suhteen on kasvanut blogin runsaan kahden vuoden olemassaolon aikana. Tavoitteenani on tehdä niin laadukkaita juttuja, että blogin löytäneet haluavat vierailla enemmän kuin yhden kerran.
      Ahkiosta olen kehitellyt uuden version, joka on tarkoitus rakentaa ensi talvena. Aika näyttää ehdinkö tehdä ja tuleeko siitä valmista.

      Poista
  2. Juuri löysin blogisi ja jään ehdottomasti seurailemaan. Useimmiten retkeilen eteläisessä Suomessa, mutta joka kesä pyörähdetään myös siellä idässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa blogin lukijaksi! Kotiseuturetkeilyä tämä on käytännön pakosta itselläkin. Onneksi täällä Pohjois-Karjalassa on laajat salot retkeilyyn ja sadan kilometrin säteellä viisi kansallispuistoa.

      Poista