Viimeisten viikkojen aikana olen tehnyt lähinnä lyhyitä, puolen päivän retkiä lähialueilla säiden ehdoilla. Tähän aikaan vuodesta päivän pituus on alle 5h, joten kovin ihmeitä ei ehdi tehdä. Varsinkin pilvisellä säällä jo kahdelta iltapäivällä alkaa olla melko hämärää.
Joulukuussa puolen päivän aikaan aurinko paistaa yhtä matalalta kuin kesäiltana kymmeneltä.
Koivikon läpi paistava aurinko antaa koskemattoman hangen pinnalle kauniin pehmeän valon.
Viidestä pystykuvasta panoroitu kuva antaa mittasuhteet valtaville kuusille.
Nämä ovat minun rakkaita kotimaisemiani. Lumiset metsät ja niiden keskelle jäävät kirkasvetiset lammet. Täällä hiihdän talvisin ja vaellan ja melon kesäisin. Näissä metsissä asuu susia, karhuja, hirviä, ahmoja, ilveksiä ja muita pienempiä eläimiä. Täällä minunkin on hyvä olla.
Viime viikonlopun vietimme vaimoni kanssa Kolin kansallispuiston maisemissa. Toiveissa oli saada kirkas sää kuvaamista ajatellen mutta aina ei voi valita reissun ajankohtaa sään mukaan.
Kunnon tykkylumia saa odottaa vielä joitain viikkoja. Tänne pitää tulla myöhemmin uudestaan kun puut ovat paksun lumen peitossa ja sää kirkas.
Siellä jossain sumun seassa on Pielinen. Edes saarten ääriviivoja ei erottanut sankan sumun vuoksi. Pakkasta oli koko viikonlopun -1 asteen verran mutta sankka sumu peitti kaikkien korkeampien vaarojen huiput.
Tämmöisen ukkelin tapasimme Kolilla. Mitähän liene ollut mielessä kun sahan kanssa kuljeskeli pitkin rinteitä? Se selvinnee myöhemmin tällä viikolla.
Kyllä on taas komeita kuvia. Ja tuo salaperäinen sahansoittaja... Ihan kuin olisin aiempana vuonna nähnyt vähän jonkun vastaavan näköisen ;-)
VastaaPoistaKumma juttu kuinka me satutaan tuon ukkelin kanssa aina samoihin paikkoihin. :D
Poista