Kolvananuuron monimuotoinen luonto

Syksy hiipii hiljalleen ja alkaa hivuttaa maisemaa viileään vaippaansa. Viime yö oli ensimmäinen pakkasyö ja aamulla lämpömittari näytti -0,4 astetta. Olin pistänyt herätyksen aamuksi klo 4.45 ja puolen kuuden jälkeen olin jo metsässä odottelemassa auringonnousua. Kirkas yö oli kuitenkin vähitellen muuttunut puoli pilviseksi aamuksi eikä auringonnousun kuvaamisesta tullut mitään. Tällä kertaa suuntana oli Kontiolahden ja Enon välimaastossa sijaitseva Kolvananuuron rotkolaakso ja luonnonsuojelualue. Jätin auton Kontiolahden puoleiselle Matovaaran P-paikalle ja lähdin siitä matkaan.

Kylmä yö nostaa paksun sumupilven Suuren Koirilammen päälle. 

Kartan mukaan lammen pohjoispään ympäri olisi pitänyt kulkea jonkinlainen polku. Sitä en kuitenkaan löytänyt mutta rantoja pitkin kulki hirvien tallaama polku, jota pitkin kuljin.

Hieman suttuinen kuva metsiemme toiseksi pienimmästä linnusta Peukaloisesta (Troglodytes troglodytes), joka on vain 10-11cm pitkä. Aamuhämärässä en saanut kiireessä otettua parempaa kuvaa eikä lintu jäänyt odottelemaan kovin pitkäksi aikaa lisäkuvien ottamista.

Panoraama Suuren Koirilammen pohjoispään suolta. 

Hirvet olivat kulkeneet pitkin jäistä suota. Hirvet pystyvät levittämään sorkkansa leveäksi eivätkä uppoa pehmeään suohon juuri sen syvemmälle kuin ihminen.

Suuressa Koirilammessa elävien majavien takia vedenpinta on noussut ja rannan kuuset ovat kuivaneet pystyyn.

Tuomi (Prunus padus)

Kellastuvat koivunlehdet ovat varma merkki lähestyvästä syksystä. Pitkä lämmin kesä alkaa olla takana ja edessä on pitkä ja kylmä talvi. 

Variksenmarja (Empetrum nigrum)

Puolukka (Vaccinium vitis-idaea)

Syksyn puolukkasato on erittäin runsas ja pienellä vaivalla saa talven varalle kerättyä kymmeniä litroja marjoja.

Myrskytuuli oli kaatanut suuria kuusia Suuren Koirilammen ja Pienen Koirilammen väliltä. 

Keitin aamukahvit Pienen Koirilammen nuotiopaikalla. Luonnonsuojelualueella nuotion tekeminen on kiellettyä muualla kuin merkityillä tulipaikoilla.

Rotkon pohjalla kulkee luontopolku jos tätä nyt poluksi voi kutsua. Kuivalla kelillä kivikossa kulkeminen onnistuu mutta sateen jälkeen en lähtisi kokeilemaan onneani.

Miljoonia vuosia sitten ympäröivistä rotkon kallioseinistä murtuneet louhikot valuivat rinnettä alaspäin. Kuvasta ei ymmärrä mittakaavaa mutta kivikolla on pituutta 50-70m ja leveyttäkin runsaat 30m.

Rotkon pohjalla virtaava puro häviää välillä kokonaan maan sisään ja solisee siellä kumeasti kivien välissä. Muutaman kymmenen metrin jälkeen puro taas tulee esille jostain kiven alta.

Kymmenien metrin korkuiset kallioseinämät kohoavat molemmille puolille rotkoa. Seinämien eri korkeuksilla vallitsee eri tyyppiset ilmastot. Pohjalla ilmasto on viileä, varjoinen ja kostea kun taas korkealla kallion reunalla se on kuuma, kuiva ja tuulinen. Pienilmasto selittääkin alueen kasvillisuuden vaihtelevuuden. Rotkon pohjalla lumi saattaa viipyä pitkälle kesäkuuhun. Silloin ylärinteillä on jo täysi kesä.

Rotkon pohjalla kasvaa rehevä saniaislehto, joka vaatii hämärän ja tasaisen kostean ilmaston.

Riidenlieko (Lycopodium annotinum)

Lähestyttäessä rotkon eteläpäätä, polku haarautuu ja kääntyy jyrkästi ylärinteeseen.

Noustaessa ylemmäksi rinteeseen rehevä lehto alkaa muuttua ensin sankaksi kuusikoksi ja myöhemmin karuksi jäkäläpeitteiseksi kallioksi.

Tästä ei tee mieli luiskahtaa alas. Seuraava pysähdys olisi kymmeniä metrejä alempana rotkon pohjalla.

Näkymä rotkon länsireunalta pohjoiseen Suuren Koirilammen suuntaan. Tästä polku lähtee vähitellen kaartamaan pois rotkon reunalta kohti Verkkovaaraa, jossa se yhtyy Kolinpolkuun.

Nuori punarinta (Erithacus rubecula)

Päivän aikana kilometrejä tuli yhteensä n. 7,5km. Kylmästä aamusta huolimatta päivällä lämmintä oli 16,5' ja sää puoli pilvinen. Kuvissa näkyvien lintujen lisäksi päivän havaintoina oli kaksi metsopoikuetta, yhteensä 7 koppeloa, tiaisia, peippoja, närhiä, korppeja sekä yksi pyy.

Retkellä tuli myös testattua uusi merinovillainen T-paita, josta kirjoitan lisää kokemuksia myöhemmin. Lyhyesti sanottuna, paita oli todella hyvä.