Maauuni on vanha keksintö ja sitä lienee käytetty leipomiseen ja ruoanlaittoon jo tuhansia vuosia. Kaivauksissa on löydetty vanhoja kalapaikkoja sekä metsästäjien leirejä, joissa on ollut maauuneiksi tulkittavia kivikasoja. Myös savusaunojen kiukaita on tehty niin, että niissä on pystynyt paistamaan leipää. Vain mielikuvitus on rajana sille mitä maauunissa voi tehdä.
Monille on tuttua rosvopaistin valmistaminen maakuopassa nuotion alla. Sekin on eräänlainen maauuni, jossa liha haudutetaan kypsäksi miedolla lämmöllä.
Ruoan valmistaminen maauunissa on sen verran aikaavievää, että olen tehnyt uunin vain silloin, kun olemme olleet kokonaisen päivän paikallaan. Seuraavan kerran suunnittelin tekeväni maauunin viikon mittaisella Ivalojoen melontareissulla. Sovimme retkikavereidemme kanssa, että minä paistan sämpylät ja yksi kavereistani paistaa pihvit. Lopputuloksena on maittava hampurilaisateria keskellä erämaata.
Olen valmistanut rosvopaistia monta kertaa erilaisissa maauuneissa, mutta leivän paistaminen oli vielä kokeilematta. Päätin ottaa haasteen ja rakentaa maauunin leivän paistamista varten.
Uunin saa lämmitettyä helposti yli 200 asteeseen, mutta lämpötilan pitäminen korkeana osoittautui ensimmäisen uunin koelämmityksen aikana haasteelliseksi. Uunin sisälämpö lähti viidentoista minuutin kuluttua laskemaan tasaisesti siten, että puolen tunnin kulututtua lämpötila oli enää 160 astetta. Nuotion polttaminen uunin päällä piti sisälämpötilan 120–130 asteen välillä, mutta se ei riitä leivän paistamiseen. Siispä päätin leipoa sämpylöitä, sillä niiden paistoaika on vain 10–15 minuuttia.
Tärkeää muistaa uunin tekemisestä: Maauunin käyttäminen ei ole luvallista ilman maanomistajan lupaa eikä metsäpalovaroituksen aikana. Myös kaivamiseen ja uunin rakentamiseen vaaditaan aina lupa maanomistajalta. Metsähallitus on antanut yleisen luvan tulentekoon maastossa valtion mailla Lapissa, Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa (
lisää tietoa täältä), mutta tämä yleinen lupa ei koske maauunin tekemistä. Jos suunnittelet tekeväsi retkelläsi maauunin, ota aina etukäteen yhteyttä lähimpään Metsähallituksen toimistoon kertoaksesi ja neuvotellaksesi suunnitelmistasi ja saadaksesi luvan uunin tekemiselle.
Luvan lisäksi tarvitset uunin rakentamiseen retkiolosuhteissa myös kenttälapion.
Aloitin uunin tekemisen kaivamalla 100 x 80 senttimetrin suuruisen kuopan pieneen penkkaan. Riittävä korkeus penkalla on alle polven korkeus. Kuopan syvyys saa olla 40–50 senttiä.
Uunin koko määräytyy täysin käyttötarkoituksen mukaan. Oman uunini tein niin suureksi, että sinne mahtui helposti kaksi Trangian paistinpannua ”uunipelleiksi”. Pohjalle asetin mahdollisimman suuren tasaisen laattakiven. Tämän jälkeen ladoin uunin seinät kivistä tiiviiksi muureiksi.
Uunin laeksi asettelin suuria laattakiviä mahdollisimman tiiviisti, ettei lakeen jäisi suuria rakoja, joista tuhka voisi tippua leivonnaisiin. Uunin takareunaan jätin savukanavan.
Lopuksi tiivistin reunat mullalla mahdollisimman tiiviiksi. Tällä estetään lämmittämisen jälkeen turha ilman kierto, ja samalla hidastetaan uunin jäähtymistä.
Lämmittämisen aloitin sytyttämällä uuniin tulen. Uunissa saa pitää reilun kokoista tulta, jotta reunakivet lämpiävät kauttaaltaan.
Tunnin lämmittämisen jälkeen sytytin tulen myös uunin laelle ja jatkoin lämmittämistä vielä toisen tunnin. Tässä vaiheessa oli hyvin aikaa tehdä sämpylätaikina kohomaan.
Kahdeksan sämpylän taikinan tein näin:
1. Otin 2 dl lämmintä vettä ja liotin siihen pussillinen kuivahiivaa.
2. Lisäsin veteen aluksi 5 dl jauhoja ja 1–2 dl ruokaöljyä. Vaivasin taikinaa ja lisäsin jauhoja kunnes taikina sai sitkoa.
3. Jätin liinan alle kohoamaan.
Lämmittämisen loppuvaiheessa nostin uuninsuulle luukuksi mahdollisimman sopivan laattakiven kuumenemaan. Tämän jälkeen oli sopiva hetki leipoa sämpylät Trangian paistinpannulle kohoamaan.
Parin tunnin lämmittämisen jälkeen nostelin uunista hiilet uunin päällä olevaan nuotioon. Annoin uunin siintyä 5–10 minuuttia, jonka jälkeen nostin sämpylät paistinpannuilla uuniin. Tarkan lämpötilan saamiseksi käytin paistolämpömittaria. Johdon päässä olevan anturin työnsin uunin keskelle ohueen riukuun kiinnitettynä. Saman asian ajaa myös taskuun mahtuva pieni uunilämpömittari.
Peitin uuninsuun mahdollimman tarkasti umpeen. Lämpötila pysyi koko paistamisen ajan lähellä 200 astetta. Uunin päällä ollut nuotio alkoi hiiltyä enkä enää lisännyt siihen puuta. 20-senttinen kasa hehkuvia hiiliä pitää pitkään alla olevan uunin lämpimänä.
Kymmenen minuutin paistamisen jälkeen kurkistin uuniin. Taaimmat sämpylät olivat ottaneet jo hieman mustaa reunaan, mutta etummaiset näyttivät juuri sopivilta. Luulen, että perällä lämpötila oli yli 200 astetta ja 10 minuutin paistoaika oli maksimi ilman sämpylöiden polttamista. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut. Käärin sämpylät pyyhkeeseen pehmenemään ja puolen tunnin kuluttua tarjoilin niitä lapsille välipalalla.
Aina kokeilut eivät pääty toivotusti, mutta tällä kertaa koin onnistumisen iloa. Vaimoni on pari kertaa sanonut, että minun pitäisi joskus kirjoittaa juttu niistä epäonnistuneista kokeiluista. Joskus sen vielä teenkin kunhan keksin miten sen teen. Videolla ehkä toimii paremmin kuin kirjoittamalla.
Kun sämpylät olivat pyyhkeen sisällä pehmenemässä, vaimoni keksi, että uunin jälkilämmössä voisi paistaa vielä piirakkaa. Hän teki pikaisesti toiseen paistinpannuun murotaikinan, laittoi päälle raparperihillokkeen sekä jogurttitäytteen ja ripotteli pinnalle vielä hieman murotaikinaa. Piirakka uuniin, ja puolen tunnin päästä meillä oli päiväkahville makeaa piirakkaa. Meni hetki, eikä piirakasta ollut kuin muru jäljellä. Kyllä oli hyvää!
Juttu on alun perin julkaistu Retkipaikassa nimellä
Maauuni on retkeilijän leipomo.
