Inarijärvi ja Vätsärin erämaa kajakista katsottuna

Viime talvena ystäväni Timo (linkki blogiin) kutsui minut mukaan melontareissulle Inarijärvelle. Kutsuun oli helppo vastata:"Kiitos, mielelläni". Siispä laitoin ajankohdan kalenteriin ja aloin varovasti kysellä kotona mahdollisuutta lähteä reiluksi viikoksi reissuun. Isossa perheessä pitkän vapaan järjestäminen vaatii joustoa kotoa eikä reissuun lähteminen ole itsestään selvyys. Sain kuitenkin "luvan" lähteä ja aloimme suunnitella tarkemmin reissua.

Suomunjärven pitkät hiekkarannat ja suuret kalat

Kesäloman toinen kahden viikon pätkä alkoi mitä parhaimmissa merkeissä: Sää oli helteinen ja heti viimeisen työvuoron jälkeen pakkasimme tyttäreni kanssa tavarat autoon, kanootin auton katolle ja matkaan. Suuntana oli tällä kertaa Patvinsuon kansallispuistossa oleva Suomunjärvi. Suunnitelmana oli meloa ja kalastella pari päivää. Lopulta kaunis sää houkutteli meidät jäämään vielä kolmanneksi päiväksi. Lomalaisella kun ei ole kiire minnekään.

Kirjolohipilkillä Kantelesärkässä

Kevät tulee kohisten ja sitä mukaa pilkkikausi lähestyy vääjäämättä loppuaan. Tänä vuonna pilkkikausi tuntuu jäävän jopa paria viikkoa lyhyemmäksi kun useimmiten. Usein Pohjois-Karjalan järville pääsee pilkille vielä huhtikuun lopussa ja parhaimmillaan vielä vappunakin. Nyt puuttuvat yöpakkaset sulattavat järvien rantoja ja jäät muuttuvat nopeasti vaarallisen ohuiksi. Pelastuslaitos onkin varoitellut ihmisiä menemästä enää tuntemattomille vesistöille nopeasti heikkenevien jäiden takia.

Kävimme työkavereiden kanssa Kantelesärkässä pilkkimässä kirjolohta. Minulle tämä oli uusi kokemus mutta monet muut olivat konkareita kirjolohen narraamisessa. Verrattuna ahvenpilkkiin, on kirjolohen pilkkiminen jokseenkin erilaista hommaa. Pilkkikisamme voittaja tosin näytti, että taitava pilkkimies saa kirjolohetkin omilla erityisillä tempuillaan houkuteltua syöttiin. Itselläni oli vaihtoehtoina pieni lusikkauistin, tasapainopilkki sekä Mutu leech. Muutamaa pientä nykäisyä lukuunottamatta en saanut mitään.

Korpisoturin keittokirja 1944

Jos jotain puuttuu, pitää keksiä konsti, jolla puuttuva korvataan.

Tätä sovelsivat Suomen kenttäarmeijan sotilaat mestarillisesti sota-aikana, jolloin kaikenlaisista tarvekaluista kuten kattiloista oli rintamalla puutetta. Sen ei kuitenkaan annettu haitata kokkailessa Korpisoturin Gourmet'a.