Erätarinoita osa 6: Joulukala

Tuli rasahteli takassa ja antoi lämpöä Viljon pieneen mökkiin. Kireä pakkanen napsahteli nurkissa ja muistutti samalla lähestyvästä joulusta. Viljo makaili tuvan sohvalla ja katseli vilti alta lattialla puukalikkaa silppuavaa Tapio-koiraa. Sotkusta huolimatta koiran puuhat saivat uurteiset kasvot hymyilemään.
- No onko se kalikka parempi kun oma luu? Viljo kysyi koiralta. Vastauksena oli vain kallellaan keikkuva pää ja kysyvä katse. Ikään kuin koira olisi sanonut: "Älä kysele joutavia."

Erätarinoita osa 5: Heikoilla jäillä

Ensimmäiset pakkaset olivat tulleet jo lokakuussa ja ensilumi satanut marraskuun alussa. Leuto lounaistuuli sulatti kuitenkin ensimmäisen lumikerroksen pois ja uutta lunta saatiin odotella pari viikkoa.

Erätarinoita osa 4: Näätäjahdissa

Elettiin helmikuun ensimmäisiä päiviä. Viljo oli sairastanut koko loppuvuoden ja tammikuukin oli mennyt vielä toipuessa. Vaikka Viljo oli ikäisekseen hyväkuntoinen, ei vanhalla miehellä taudeista parantuminen enää käynyt niin kuin nuorempana. Viimeisten viikkojen ajan hän oli keskittynyt lähinnä mökin lämmittämiseen ja katsellut ikkunasta lintuja. Pakolliset hommat kuten verkkojen kokeminen oli hoidettu yhdessä Viljon ystävän ja erätoverin Jussin kanssa.

Erätarinoita osa 3: Pakkaspäivän jänisjahti

Viljon lapsuudenystävä ja metsästystoveri Juhani eli Jussi, oli soittanut edellisenä iltana ja kysynyt mukaansa jänisjahtiin. Lähes kolme viikkoa kestäneet yli -40' asteen paukkupakkaset olivat hiljalleen väistyneet ja edellisenä päivänä oli lounaasta saapunut lumisade. Illan ja yön aikana oli satanut 10cm senttiä uutta lunta ja Viljo tiesi kokemuksesta, että jänikset eivät mielellään lähde kauas ruokailupaikoiltaan heti uuden lumen tultua. Tämä helpotti metsämiehiä. Koiran sai laskea metsään tutuille, varmoille paikoille etsimään pitkäkorvia.

Erätarinoita osa 2: Lyyrapyrstö

Höyhenen kevyet kuurahiutaleet tipahtelivat jäisiltä koivunoksilta kun teeriparvi laskeutui. Ne keikkuivat oksilla nokat kohti nousevan auringon säteitä ja pulpattivat keskenään. Mitä lie pulisseet?

Erätarinoita osa 1: Täpläkylki

Viljo Lampi. Se oli vanhan miehen nimi. Hän asui yksin mökissään Kivivaaran kylällä keskellä riistarikkaita salomaita. Siellä Viljo oli asunut jo pienestä pojasta lähtien samassa talossa.
Hän muisti ajat jolloin hevosella ajettiin tukkia metsästä ja joet oli perattu kivistä puhtaiksi uittoa varten. Siellä hänkin oli ollut nuorena miehenä hankkimassa leipäänsä. Nyt ikää oli 74 vuotta ja metsätyöt olivat jääneet nuoremmille.