Yhden melan tarina- syysmelonta Kolovedellä

Pari vuotta sitten tein kummitytölleni synttärilahjaksi puisen tuplamutkamelan. Vaimoni teki melan mukaan lahjakortin "oikeuttaa melontaretkeen kummisetän kanssa". Olimme kaikki unohtaneet koko lahjakortin kunnes kummityttö löysi lahjakortin siivouksen yhteydessä. Sain viestin ja kysymyksen milloin sen voi lunastaa. Lupasin, että tänä vuonna vielä. Kuten tavallista, kalenteri on aina melko täynnä ja piti tarkkaan miettiä milloin on aikaa lähteä parin yön reissulle. Lopulta ajankohdaksi sovittiin 13.-15.9. ja paikaksi Koloveden kansallispuisto.

Kolme päivää ja kaksi Saimaan kansallispuistoa kajakilla

Tänä vuonna ovat jääneet melontareissut aika vähiin. Kesän aikana oli niin paljon tekemistä ja tapahtumia, ettei vaan yksinkertaisesti ollut mitään mahdollisuutta. Heinäkuussa tein parin päivän reissun Koitereelle ja silloinkin toisena päivänä ajoin suoraan reissusta yövuoroon.

Surkansuon ruskaa- päivä Patvinsuon kansallispuistossa lasten kanssa

Vaimoni lähti viikonlopuksi Keski-Suomeen yhdistetylle työ- ja lomaviikonloppureissulle. Koska lämmin ja aurinkoinen syyssää jatkui, pakkasin lapset autoon ja lähdimme Patvinsuon kansallispuistoon (kartta). Tänä kesänä onkin ollut niin paljon muuta menoa että reissut tuonne ovat jääneet melko vähiksi. Yleensä olemme käyneet useamman reissun kesässä ja vähintään yksi on ollut useamman päivän kestävä.

Koli – tykkyluminen satumaa

Maisema on paksun usvan peitossa kiivetessämme kohti Kolin huippua. Aurinko juuri noussut ja koko maisemaa kylpee keltaisessa valossa. Usvan läpi kuultava sininen taivas ja kirpeä -22' asteen pakkanen lupailee kuitenkin kaunista päivää.  Ympärillä suuret tykkylumiset puut seisovat vaiteliaina kuin jättiläiset.

Hossan kansallispuisto, Muikkupuron mutka

Lomareissumme jatkui Riisitunturista Kuusamoon kyläilemään ystävien ja sukulaisten luo. Parin päivän kyläilyn jälkeen oli mukava jatkaa taas matkaa ja alkaa vähitellen kaarrattaa kohti kotia. Reissun yhtenä käyntikohteena olimme ajatelleet vierailla Suomen uusimmassa kansallispuistossa Hossassa. Aikaisemmin Hossa oli retkeilyalue mutta se sai kansallispuiston statuksen nyt itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuonna. Virallisesti kansallispuisto avattiin 17.6.2017.

Riisitunturin kansallispuisto, Riisin rääpäsy

Koska ensimmäinen lomareissu päättyi oksennustautiin kesken kaiken, päätimme tehdä vielä loppukesästä toisen reissun. Edellinen reissu suuntautui Etelä- ja Lounais-Suomeen mutta tällä kertaa auton keula käännettiin kohti pohjoista. Ensin vietimme viikonlopun torstaista sunnuntaihin Ranualla, jonka jälkeen ajoimme Posiolle. Ajatuksena oli tehdä päiväretki Riisitunturin kansallispuistoon.

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto

Kesälomareissumme suuntautui tänä vuonna Savon kautta Hämeeseen ja edelleen Satakuntaan. Sää oli paria ensimmäistä reissupäivää lukuunottamatta epävakainen ja vesikuuroja tuli lähes päivittäin. Useimmiten sää vaihteli monta kertaa tunnissa sateesta aurinkoon ja toisinpäin. Tämä asetti haastetta tekemiselle. Alunperin suunnittelimme käyntiä Päijänteen kansallispuistossa sekä mahdollisesti myös Evolla. Nämä piti kuitenkin jättää väliin koska ei ollut mitään mieltä lähteä lasten kanssa kastumaan ja yrittää sen jälkeen saada asuntovaunussa kuivattua vaatteita.

Juhannuksen jälkeen sää hieman poutaantui ja jatkoimme matkaamme Tampereelta Satakuntaan Huittisiin. Vaikka tummat pilvialueet kulkivat koko ajan yli, kävimme kävelemässä Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa lyhyen parin kilometrin luontopolun.

Melontaa ja maastojuoksua 8.-9.6.17

Kun veri vetää seikkailuun, pitää lähteä silloin kun voi. Tämän "reitin" katsoin kartasta kevättalvella ja ajattelin, että voisin käydä sen tämän kesän aikana. Parasta on lähteä heti alkukesästä kun itikat ja mäkärät eivät ole vielä riesana. Nyt sattui kaikki palikat kohdalleen: Sää oli 8.6. aamua lukuunottamatta mitä mainioin, tämä oli lomaviikko ja sain valita reissun päivät sään mukaan. Itikat ja mäkärätkään eivät olleet vielä riesana pitkän ja kylmän kevään takia.

Kuusipolku, Patvinsuon kansallispuisto 4.6.2017

Vaimoni lähti yhden lapsemme kanssa Tampereelle juhlimaan valmistujaisia. Minä pakkasin loput seitsemän omaa ja yhden tyttäreni koulukaverin autoon ja lähdimme viettämään koululaisten ensimmäistä lomapäivää Patvinsuon kansallispuistoon.

Patvinsuon kansallispuisto, Mäntypolku, 22.10.2016

Veljeni tuli syyslomalla perheensä kanssa Etelä-Suomesta kyläilemään ja vaimot lähtivät mökille viettämään lomapäivää. Emme jääneet lasten kanssa kotiin ruikuttamaan vaan pakkasimme kaikki 14 lasta autoihin ja lähdimme Patvinsuon kansallispuistoon retkelle. Sääennuste lupaili puolipilvistä ja pari astetta lämmintä, joten retkeilysää vaikutti aivan kelvolliselta. Liekö sääennusteen laatija ollut ikuinen optimisti, koska koko päivän taivasta peitti paksu harmaa pilvipeite? Sen ei kuitenkaan annettu haitata. Lämpötila oli vain hieman nollan yläpuolella mutta lämpimillä vaatteilla sekään ei hidastanut menoa.

Vapaapäivän kuvausreissu

Kun vapaapäivänä on mahdollisuus viettää aikaa yksin, lähden luontoon ja otan kameran mukaan. Tällä kertaa suunta oli niin kauas kaikesta ihmisasumuksesta kun Suomen tässä kolkassa on mahdollista. Matkan ensimmäinen kohde oli Koitereen länsipuolella ja Patvinsuon kansallispuiston lounaispuolella oleva Paha-Oinasvaara. Karttatiedustelun mukaan siellä piti olla mielenkiintoinen rotko, joka löytyikin melko helposti.

Patvinsuon kansallispuistossa 7.-8.8.2016

Vietimme jo perinteeksi muodostuneen Suomunjärven reissun mahdollisesti kesän viimeisinä lämpiminä päivinä. Alkuviikosta lämpötilat keikkuivat 24 asteen paremmalla puolella mutta jo loppuviikolle sääennuste näytti kelin jäähtyvän 15-16 asteen välille. Jotta saisimme nauttia lämpimästä säästä, päätimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen aikaistaa reissua viikolla.

Petkeljärven kansallispuistossa 14.-15.7.2016

Yllättäen minulle ja vaimolleni tarjoutui mahdollisuus lyhyeen lomaan kahdestaan kun siskoni tarjoutui lastenhoitajaksi. Piti keksiä lomakohde läheltä kotia, ettei matkoihin menisi kohtuuttoman paljon aikaa. Pohjois-Karjalassa on runsaasti retkikohteita mm. kolme kansallispuistoa, joten valinnan varaa riittää. Tällä kertaa valitsimme Petkeljärven kansallispuiston (kartta) Ilomantsissa.

Lähdimme torstaina 14.7. Petkeljärven kansallispuistoon, jonne on Joensuusta matkaa vain 90km. Itse kansallispuisto on pieni mutta kahden päivän lomalle aivan riittävän suuri.

Ruskaretki Kolin kansallispuistossa 26.9.2015

Vaimoni lähti viikonlopuksi reissuun ja kaksi lasta mummolaan. Loppujen kanssa piti keksiä tekemistä, ettei tarvitse olla koko viikonloppua kotona.
Aurinko paistoi ja ruska värjää maisemaa, joten päätimme lähteä Kolille valokuvaamaan ja retkeilemään. Parkkipaikalle päästyämme huomasimme jonkun muunkin keksineen saman idean. Jopa tienvarretkin olivat täynnä autoja. Pienen etsimisen jälkeen yksi auto lähti parkkipaikalta pois ja pääsimme siihen.
Myöhemmin selvisi syy väenpaljouteen. Pohjois-Karjalan liikunta ry (Pokali) oli järjestänyt kaikille avoimen Koli347-Liikunnan iloa- ulkoilutapahtuman. Nuotiopaikoilla oli tarjolla kahvia, lettuja ja makkaraa. Emme antaneet väenpaljouden haitata vaan nautimme kauniista säästä ja ruskan värjäämästä maisemasta.
 

 Parkkipaikalta noustaan kiskohissillä ylös luontokeskuksen pihaan.

Syksyinen melontareissu Koloveden kansallispuistossa

Kävimme veljeni kanssa syksyisen melontareissun Koloveden kansallispuistossa. Lähdimme liikkeelle Kirkkorannasta ja kiersimme Vaajasalon saaren myötäpäivään.

Aurinko nousee Patvinsuolla

Kirkas yö ja edellisen yön runsas vesisade tiesi hyvää valokuvauksen kannalta. Oli odotettavissa sumua ja hieno auringonnousu ja päätimme jo illalla, että aamulla lähdemme suolle kuvaamaan.

Kello herätti klo 5.00. Kamera, jalusta ja reilusti lämmintä vaatetta mukaan ja matka suolle alkoi. Kävelimme pitkoksia pitkin paikkaan, jota olin alun perin ajatellut kuvauspaikaksi. Siinä ei kuitenkaan sumua ollut riittävästi ja jatkoimme matkaa vielä pitemmälle. Toisen kameran laitoin eri paikkaan kuvaamaan timelapsea 10 sekunnin välein ja toisella kuvasimme vaimoni kanssa vuorotellen sumun liikkuessa ympärillämme. Time lapsea kuvaava kamera olisi pitänyt laittaa eri paikkaan mihin sen laitoin. Sumu velloi parin-kolmen sadan metrin päässä mutta ei tullut riittävän lähelle.

Aamurusko idän taivaalla klo 05.30.

Patvinsuon kansallispuisto, Suomunkierto

Patvinsuon kansallispuiston ehdoton helmi on Suomunjärvi. Sen 34km rantaviivasta on hiekkarantaa 24km. Järven pinta-ala on 600 hehtaaria. Pituutta järvellä on 5km ja leveimmältä kohdalta leveyttä 4km.

Koli 21.12.14

Kävimme sunnuntairetkellä Kolin kansallispuistossa ihailemassa tykkylumisia puita. Pielinen oli vielä sulana pitkän lämpimän alkutalven takia ja niinpä huipulla oli melkoisen sumuista. Onneksi pakkasta oli vain -3' eikä tuulta juurikaan, joten keli oli lasten kanssa ulkoiluun ihan hyvä.
Ensin kiipesimme Ukko-Kolin huipulle, josta ei paksun sumun takia ollut näkyvyys kovinkaan hyvä. Jyrkänteiden portaat olivat täynnä lunta ja kiipeäminen olisi käynyt helpommin jäätikkökiipeilyvarusteilla mutta ylös kuitenkin päästiin. Alaspäin lapset tulivat vauhdikkaasti liukumalla portaita pitkin istuallaan ja aikuiset kengillä laskemalla. Tässä lyhyt video siitä.

Repoveden kansallispuisto

Alunperin tarkoituksena oli lähteä viikonlopuksi Kolille vaeltamaan mutta sääennusteita ja sadetutkaa katsellessa näytti satavan koko viikonlopun, joten muutimme suunnitelmaa. Lähdimme perjantaina puolenpäivän aikaan Joensuusta ajelemaan kohti etelää ja Repoveden kansallispuistoa. Joensuussa satoi vettä kaatamalla mutta ennusteen mukaan jo ennen Mikkeliä pitäisi poutaantua. Pikkuhiljaa matkalla pilvet alkoivatkin rakoilla ja Mikkelissä aurinko näyttäytyi ensimmäisen kerran. Yöllä tuli vielä jokunen kuuro mutta lauantai valkeni poutaisena ja välillä aurinkokin näyttäytyi.
 

Repoveden kansallispuisto on perustettu 2003. Kansallispuiston pinta-ala on 15km2 ja siihen liittyy 14km2:n Aarnikotkan luonnonsuojelualue. Kansallispuisto ja luonnonsuojelualue rajoittuvat idässä Puolustusvoimain Pahkajärven ampuma-alueeseen, jossa liikkuminen on kielletty.

Osittain alueella on näkyvissä vanha metsätalouskäyttö, joka näkyy varsinkin runsaana tiestönä alueen sisällä. Myös nuoret metsät kertovat alueen aikaisemmasta käytöstä. Viimeiset hakkuut alueella on tehty 1970-luvulla, jonka jälkeen hakattu alue on ennallistettu ja jätetty luonnontilaan. 

 

Suurimmaksi osaksi kansallispuisto on vanhaa kuusimetsää, jossa kasvaa paksu sammal. Jos antaa mielikuvituksen lentää voi kuvitella kuusten juurelle pieniä menninkäisiä ja peikkoja. Juuri semmoisissa metsissä ne aina saduissa kuvataan asuvan. =)

Alueella risteilee runsas polkuverkosto ja käveltävää löytyy lyhyestä päiväretkestä aina viikonlopun vaelluksiin. Polut ovat hyvin merkittyjä ja viitoitus selkeä. Suuret korkeuserot lyhyilläkin matkoilla tekevät poluista haastavia ja raskaammalla rinkalla nousut ja laskut vaativat reisilihaksilta aika paljon. Esim. Ketunlenkillä nousu Repoveden järven pinnan tasosta (76,6mpy) ylös Katajavuorelle nousee 224 porrasta ja lähes 50m nousukulman ollessa n. 1:1. 
 

 224 porrasta ylös Katajavuorelle

 Maisema Katajavuorelta länteen

 Samasta paikasta luoteeseen päin

Suosittu nähtävyys kansallispuiston alueella on Olhavanvuori, joka nousee 50m pystysuorana kalliona Olhavanlammen pinnasta. Kallion pystysuorilla seinämillä näkee usein kiipeilijöitä, jotka kiipeävät ylös merkittyä reittiä kallion juurelle rakennetulta laiturilta.

Kansallispuiston ja luonnonsuojelualueen reitit ovat yksi eteläisen Suomen suosituimpia ulkoilureittejä. Lauantaiaamuna laskin Lapinsalmen pysäköintialueella n. 40 autoa. Poluilla näkyi ihmisiä vaeltamassa mutta ei vielä ollut ruuhkaa. 

Pysähdyimme Kapiaveden tulipaikalle ruokailemaan ja siinä istuessa väkeä alkoi tulla koko ajan lisää ja lopulta nuotiolla istui reilu parikymmentä ihmistä ja koko ajan väkeä käveli ohi. Kun palasimme takaisin autolle laskin lähtiessä parkkialueella 107 pysäköityä autoa! Siihen kun lisätään muilta parkkialueilta lähteneet retkeilijät voidaan todeta, että väkeä riittää.

Maisemiltaan Repovesi on hieno paikka mutta väen paljous ei itseäni kauheasti innostanut. Mieluummin käyn vähän hiljaisemmissa paikoissa, joissa saa vaeltaa päivän näkemättä kovinkaan montaa ihmistä. 

 Polttamalla ennallistettua metsää

 Ketunlossi

Petkeljärven kansallispuisto 5.-7.9.14

Lämpimät syyssäät jatkuvat ja karavaanarin mieli tekee liikkeelle. Koska poutainen sää suorastaan vaatii ulkoilemaan päätettiin iskeä kaksi kärpästä kerralla ja lähteä vaunuilemaan ja ulkoilemaan.