Luottovarusteeni top 5

Jokaisella on retkeilyvarusteita, joita ilman ei lähde reissuun. Varusteiden täytyy olla kestäviä, mukavia ja sellaisia mihin luottaa kaikissa tilanteissa. Joskus ne ovat todella vanhoja ja paljon käytettyjä, joskus melko uudesta varusteesta tulee luottokamaa jo ensimmäisten käyttökertojen kokemuksella. Suurin osa kamppeista on sellaisia, jotka vuosien aikana yksinkertaisesti kulutan loppuun ja ostan sitten tilalle uusia. Jotkut ovat kuitenkin sellaisia, joita on vaikea saada käyttämällä kulumaan loppuun. Tässä jutussa esittelen lyhyesti muutamia omia varusteitani, jotka olen havainnut hyväksi tai erinomaiseksi vuosien varrella.

Testissä merinovillainen T-paita

Kesäisin repun tai rinkan kanssa kävellessä paita kastuu selästä märäksi. Puuvillainen paita tarttuu kastuessaan selkään ja tuntuu repun pois ottamisen jälkeen melkoisen inhottavalle. Vaelluksella paidan kuivaaminenkaan ei välttämättä aina onnistu ja kuivia paitoja joutuu olemaan mukana varalta.

Tähän "ongelmaan" ratkaisua miettiessäni tuli mieleen talviretkeilystä tuttu materiaali merinovilla. Omakohtaista kokemusta merinovillaisista talvikerrastoista on kertynyt jo kohtuullisesti ja villan erinomaisuus on kiistaton tosiasia. Toisinkuin keinokuituiset urheilukerrastot, villa ei rupea haisemaan pitkänkään käytön jälkeen vaikka sitä ei saa pestyä.

Video JR-27-vaellusahkion rakentamisesta

Jotta välttyisin suuremmilta ongelmilta miettiessä vapaa-ajan käyttämistä, tein laavuprojektin sivussa taas pari ahkiota. Runsas vuosi sitten tein kaverini kanssa kolme JR-27-vaellusahkiota, joiden rakentamisesta kirjoitin silloin jutun. 

Kantolaite kanootin tynnyreille versio II

Runsas vuosi sitten tein ensimmäisen version tynnyrin kantolaitteesta. Jutun ja kuvat tekemisestä voi lukea täältä. Hommasin samalla kertaa kaksi rinkan runkoa kantolaitteisiin mutta tein vain yhden. Toinen runko on odottanut sopivaa hetkeä rakentamiselle. Nyt kun laavun kattolautojen toimitus viivästyi, otin kantolaitteen rakentamisen iltapuhteeksi.

Vieraskynästä: Tuohiset pussinsulkijat

Meidän lasten mieluisin leikkikalu on halkolaatikko sisältöineen. Haloista tehdään leikkinuotioita, kiskotaan ja silputaan tuohta ja kaarnaa (sekä levitellään ne pitkin olohuoneen lattiaa), veistellään milloin milläkin keittiöveitsellä jos ei puukkoa ole saatavilla ja suunnitellaan halon ripustamista seinälle koristeeksi.

Tällä kertaa päätimme kuitenkin tehdä jotain hiukan ohjatumpaa, joten valmistimme 5-vuotiaan kanssa tuohisia pussinsulkijoita.

Testissä Jelou Fox Korpi-metsästyspuku

Sain mahdollisuuden testata ensi vuonna markkinoille tulevaa kotimaisen suunnittelijan ja tuottajan Jelou Foxin uutta Korpi-metsästyspukua. Puku on malliltaan ja materiaaliltaan samanlainen kuin jo nyt myynnissä oleva Luoto-puku.

Koottava Orikaso-ruokailuvälinesetti

Sain ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi Orikaso Solo Set- ruokailuvälineet. Paketti sisältää matalan ja syvän lautasen sekä kupin. Patvinsuon reissulla testasin astiat ensimmäisen kerran.

Vuoden käyttökokemukset Meindl Torup

Noin vuosi sitten hankin uusiksi työkengiksi Meindl Torup't. Kirjoitin ensimmäiset kokemukset ja speksit edellisessä jutussa. Nyt olisi lisää kokemuksia vuoden käytön jälkeen.

Testissä North Sky Eeli -kuoritakki

Sain Jongunjoen melontareissulle Erätukusta testiin North Sky Eeli- kuoritakin. Takki on joustavaa stretchiä ja sopii hyvin esim. melojille. Sää oli reissulla enimmäkseen pilvinen, joten kokemukset aurinkoisella säällä meloessa jäivät saamatta. Tuulisella ja sateisella säällä takki toimi erittäin hyvin.

Varavirtaa retkelle - lisäakku aurinkopaneelilla

Nykyisin älypuhelimet vaativat niin paljon virtaa, että viimeistään toisena retkipäivänä alkaa näytössä vilkkua teksti:"Akun varaus matala."

Hankin 1,5 vuotta sitten ensimmäisen virtapankin, jolla saa ladattua puhelimia, kameran akkuja, yms. Virtapankin heikkoutena oli se, että parin puhelimen latauskerran jälkeen se oli tyhjä ja loppumatkan kulki mukana turhana painona.

Ensimmäinen testilenkki ahkion kanssa

Kävin perjantaina aamulla 2,5 tunnin testilenkin lumikengillä ahkion kanssa. Koitin valita reitin siten, että matkalle osui mahdollisimman erilaisia maastoja. Oli tasaista kuusikkoa, tiheätä nuorta metsää, peltoa, joen jäätä ja metsää, jossa oli paljon ojia. Kuvasin GoProlla jonkinlaisen videon, jossa on lisää kommentteja. Vahingossa olin laittanut kamerasta päälle kuvan laajuudeksi Narrown, joten välillä ahkio häviää kuvasta.

JR-27-vaellusahkio "Koita"

Muutama vuosi sitten kävin veljieni kanssa talvivaelluksen Patvinsuon kansallispuistossa. Otin reissulle lainaan työkaveriltani kaksi ahkiota, jotka hän oli tehnyt netistä löytyvien JR-27-ahkion ohjeiden mukaan.

Totesin silloin ahkion käyttökelpoiseksi myös raskaalla kuormalla ja suunnittelin tekeväni itselleni samanlaisen.

Syksyllä mietin tulevan talven askarteluja ja päätin lopultakin tehdä ahkion. Kerroin kaverilleni suunnitelmasta ja hän ehdotti, että tekisimme yhdessä molemmille omat. Lopulta ahkioita tuli kolme lähes samalla muotilla.

Puutavaraa löytyi kotoa rakentamisen jäljiltä ja höylällä ne saatiin mittaan 15x150.

Kovalevystä tehtiin muotti, jolla piirrettiin kylkilaudan muoto. 

Lauta sahattiin muotoon kuviosahalla ja viimeisteltiin hiomalla sahareuna siistiksi.

Laudan alareuna höylättiin 15 asteen kulmaan, jolloin kylkiin saatiin kallistusta. Luonnollisesti päädyt sahattiin myös 15 asteen kulmaan.

 Rungot kasattiin liiman ja ruuvien kanssa.

Käsittelin kaksi ahkiota terva-vernissa-havupuutärpätti-seoksella. Seos imeytyy hyvin puuhun ja kulumien korjaaminen jälkikäteen on helppoa.

Pohjat kiinnitettiin etu- ja takareunasta wronic-ruuveilla ja Sika Bond-liimalla. Reunoilta pohjalevy naulattiin viimeistelynaulaimella muutasta paikasta kiinni, jolloin jalasten laittaminen oli helpompaa. 

 

Pohjalevyn leikkaaminen reunojen mittaan oli helpointa "japsi-sahalla".

  Viimeistely oli helppo tehdä pienellä höylällä.

Jalasten etureunan ruuvit laitettiin 10cm välein ja keskeltä 20cm välein. Kannat senkattiin n. 5mm  syvyyteen.

Vaimoni ompeli ahkioihin 50cm leveät kankaat vedenpitävästä ohuesta kankaasta, jotka niitattiin reunoihin kiinni.

Kylkilautojen reikiin pujotettiin n. 2,5m 6mm:n kumiköyttä. Toisen puolen lenkkeihin laitettiin puukapulat, joilla lenkit pysyvät toisissaan kiinni.

Aisoja varten ahkion kylkiin pultattiin 30cm pätkä kangasvahvistettua kumiletkua. Aisat ovat 2m pitkiä ja 15mm paksua Excel-putkea.

Vetovyön tein jo muutama vuosi sitten Varustelekasta ostamallani Bundeswehrin taisteluvyöstä ruuvaamalla 30cm pätkät letkua kiinni vyöhön. 

Koska JR-27 on yleisnimitys ahkiomallille ja jokainen ahkio tekijänsä näköinen yksilö se kuuluu nimetä. Oma ahkioni sai nimen "Koita" Ilomantsissa virtaavan erämaajoen mukaan. 

Edit: Viimeisimpien ahkioiden rakennusjutun ja videon rakentamisesta löydät täältä.

Testissä Light my Fire Swedish FireSteel® Army-tulukset

Vaimoni ehdotuksesta hankin Light my Fire Swedish FireSteel® Army-tulukset testattavaksi.
Valmistaja lupaa Army-tuluksilla jopa 12 000 raapaisua ja toimintavarmuuden kelissä kuin kelissä.
Kipinäraudalla puikkoa raapaistaessa saadaan 3000 asteen kuumuudella palavia magnesiumkipinöitä, jotka sytyttävät herkästi palavan materiaalin. Puikosta voi myös vuolla pientä lastua sytykkeeksi.

Kantolaite kanootin tynnyreille

Viimeisten viikkojen aikana kaikki vapaa-aika on mennyt metsätöissä ja erätouhut ovat jääneet melko olemattomiin. Nyt olin melkein viikon sairaana ja lopulta oli pakko päästä vähän tekemään jotain.
Purin kankaat irti vanhasta Savotta LJK-rinkasta, leikkasin hihnoja pois ja niittasin niitä uusille paikoille. Tähän hommaan käyttökelpoisiksi osoittautuivat suutarilta ostetut lyötävät niitit. Parin tunnin askartelun jälkeen sain hihnat paikoilleen ja tynnyrin asettumaan paikoilleen.
Koko projektin kallein investointi oli kestävät Piippo Oy:n hihnat 8,90€/2kpl ja niitit 5€. Rinkan rungon sain ilmaiseksi. Näin ollen kantolaitteen hinnaksi tuli 13,90€. Valmiita saa tilattua Ebaysta Kanadasta. Hintaa niillä on postikuluineen 36€+ tulli ja vero. Säästöä kertyi reilu kolmekymppiä pienestä puuhastelusta.
Harkinnassa oli pehmuste selkää vasten mutta pelkkä tynnyri tuntuu istuvan selkää vasten sen verran hyvin, että jätän pehmusteen laittamatta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan kantaa tynnyriä kymmeniä kilometrejä vaan korkeintaan muutamia kilometrejä vedenjakajien tai maakannasten ylityksissä.
Versio 2 on vielä aloittamatta ja kankaat edelleen putkirungossa kiinni. Se on vähän hankalampi tehdä koska olkahihnat ovat kiinni suoraan putkirungossa. Aika näyttää milloin teen sen ja miten. =)

"Tein itse säästin"

Noinhan se vanha hokema menee... No, tällä kertaa tein osittain itse ja ompeluhommat teki vaimoni.
Tarkoituksena oli tehdä kanoottiin aukkopeite, joka pitää isommissa aalloissa veden kanootin ulkopuolella ja on kohtuullisen edullinen valmistaa. Valmis ukkopeite maksaa 399€ enkä todellakaan aio maksaa semmoista hintaa. Niinpä vietin muutaman illan internetin ihmeellisessä maailmassa hakien monilla erilaisilla hakusanoilla niin suomeksi kuin englanniksikin ja niinpä vain sieltä löytyi muitakin, jotka olivat tehneet itse aukkopeitteensä.

Testissä Meindl Torup

Hankin uudet työkengät ja tässä ensimmäisiä kokemuksia:

Lesti on Meindlissa kapea. Kenkä tuntuu jalkaan miellyttävän pehmeältä mutta jämäkältä kuten vaelluskengän kuuluukin. Torup on Meindlin MFS -Memory Foam System - sisustalla, joten sen pitäisi mukautua jalkaan hyvin. Kenkä painaa 650g, joka on kohtuullinen paino nahkaisesta puolikorkeasta kengästä. Vertailuna esim. Haglöfsin kengät, jotka ovat n. 100g painavampia tai Meindl Army Pro, jonka paino on lähes 1kg kappale!. Jäykkyydeltään kenkä on luokassa B ja on sikäli vielä hyvä yleiskenkä.
Lisää kokemuksia myöhemmin kun saan käytettyä kenkiä enemmän.

Asko