Hiljainen erämaa

Lopultakin koitti se päivä että pääsin taas yksin luontoon pitemmäksi ajaksi kuin muutamaksi tunniksi. Suuntasin auton keulan synnyinseudulleni Lieksaan.

Edellisestä reissusta onkin vierähtänyt jo aikaa luvattoman kauan. Edellisessä jutussa jo vähän avasin hiljaisuutta blogin puolella ja muutenkin syitä miksi reissuja on tullut nyt tehtyä normaalia vähemmän.

Pöllönpönttöjen rakentamista ja metsään viemistä

Linnunpönttöjä olen tehnyt ja ripustellut puihin ennenkin mutta pöllöille en ole aiemmin laittanut. Nyt on korjattu sekin puute. Tein yksin ja 7v poikani kanssa puolenkymmentä pönttöä, jotka sitten leviteltiin kotini lähialueelle puihin odottamaan mahdollisia "asukkaita". Apuna minulla oli rengastajakaverini, jonka kanssa laitoimme yhteensä yhdeksän pönttöä. Vielä laitan muutaman lisää ja sitten alkaa olla tämän vuoden kiintiö täynnä. Ensi kesän/syksyn aikan laitamme lisää seuraavaan paikkaan 10-15km päähän kotoani.

Puusta pitkälle

 
Huh huh ja vielä kerran huh... Aikamoista hulinaa on ollut viimeinen pari kuukautta. Vapaapäivät ovat täyttyneet ilman sen kummempaa suunnittelua kaikenlaisesta ohjelmasta. Vaimon työharjoittelu on pitänyt huolen siitä että päiväretkiä kummempaa metsäläisyyttä on pitänyt siirtää. Toisaalta siihen on vaikuttanut myös se että olen ollut viimeisen 1,5kk aikana melko monta viikonloppua töissä ja vastaavasti arkena vapaalla kun muut ovat koulussa tai töissä. Niinä päivinä olen pyrkinyt käymään lyhyitä lenkkejä metsässä kameran kanssa ja hoitamaan enemmän tai vähemmän pakollisia hommia.

Surkansuon ruskaa- päivä Patvinsuon kansallispuistossa lasten kanssa

Vaimoni lähti viikonlopuksi Keski-Suomeen yhdistetylle työ- ja lomaviikonloppureissulle. Koska lämmin ja aurinkoinen syyssää jatkui, pakkasin lapset autoon ja lähdimme Patvinsuon kansallispuistoon (kartta). Tänä kesänä onkin ollut niin paljon muuta menoa että reissut tuonne ovat jääneet melko vähiksi. Yleensä olemme käyneet useamman reissun kesässä ja vähintään yksi on ollut useamman päivän kestävä.

Inarijärvi ja Vätsärin erämaa kajakista katsottuna

Viime talvena ystäväni Timo (linkki blogiin) kutsui minut mukaan melontareissulle Inarijärvelle. Kutsuun oli helppo vastata:"Kiitos, mielelläni". Siispä laitoin ajankohdan kalenteriin ja aloin varovasti kysellä kotona mahdollisuutta lähteä reiluksi viikoksi reissuun. Isossa perheessä pitkän vapaan järjestäminen vaatii joustoa kotoa eikä reissuun lähteminen ole itsestään selvyys. Sain kuitenkin "luvan" lähteä ja aloimme suunnitella tarkemmin reissua.

Noljakan luontopolku uudestaan paremmalla onnella

Edellisen kerran kun kävimme lasten kanssa Noljakan luontopolulla, piti kierros jättää kesken kelluvien pitkosten takia. Tällä kertaa olimme liikkeellä reilua kuukautta myöhemmin ja Pyhäselän pinta oli useita kymmeniä senttejä alempana. Luontopolun olisi voinut hyvin kiertää vaikka lenkkarit jalassa.

Emäsalon punaiset kalliot

Kesän lomareissu ajoittui tänä vuonna käytännön syistä heti kesäkuun alkuun. Lähdimme koulujen loppumisen jälkeen maanantaina reissuun ja suuntana oli Etelä-Suomi. Ajatuksena oli käydä kyläilemässä sukulaisten ja ystävien luona. Lasten mielestä tärkeintä oli kyläily Porvoossa serkkujen luona.