Kysyin lapsiltani minne he haluaisivat vaellukselle jos lähtisimme yhdessä tekemään reissun. Ehdotin UKK-puistoa, Lemmenjokea tai Inaria. Näistä viimeksi mainittu olisi ollut melontareissu. Lopulta UKK sai eniten kannatusta sen monipuolisen maaston vuoksi. Aloin siis suunnittelemaan meille sopivaa reissua.
Maanantaina 31.7.
Aittajärvi-Pälkkimäoja 12,1km
Aamuyöllä lähdimme ajamaan Joensuusta kohti pohjoista. Matkalla koukkasimme vanhimman tyttäremme Oulusta kyytiin ja ajaminen jatkui. Iltapäivällä saavuimme Aittajärven parkkipaikalle, jossa olikin melkoinen yllätys vastassa. Ajattelin siellä olevan muutamia autoja mutta laskimme liki kolmekymmentä, joista kaksi oli 17 hengen pikkubusseja ja yksi iso linja-auto. Syykin selvisi myöhemmin: Etelä-Suomesta oli partiolaisia vaelluksella ja lisäksi yksi tunturikerhon vaellusporukka Satakunnasta. Molemmat tapasimme mutta suunta tai aikataulu oli eri.
Aittajärven kahlaamolta matka jatkui Suomujoen itäpuolelle. Leveät paljon kävellyt polut eivät juuri suunnistamista vaatineet ja matka eteni reippaasti. Kohta poroaidan jälkeen nousimme Kuotmuttipäälle ja lähdimme Sarviojan suuntaan ns. yläkautta tunturien yli. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä Maantiekurua kunnes Kaarnepään huippu jää vasemmalle ja sitten nousta harjanteen yli Sarviojan varteen. Yläreitti on kuitenkin maisemiltaa mukavampi. Kartalla polkua huippujen yli ei näy mutta kun tietää etsiä vasemmalle rinteeseen lähtevää polkua n. 200m poroaidan jälkeen, sen kyllä huomaa.
Matka jatkui ensin Kuotmuttipään yli.
Ja pienen laskun jälkeen Kaarnepään (532mpy) huipulle. Tämä jäikin reissun korkeimmaksi huipuksi vaikka suunnitelmat olivat toiset.
Lämmin kesäilta ja kevyt tuuli tuntui mukavalta. Pitkän päivän jälkeen osa halusi kuitenkin nopeasti yöpaikkaan ja matka jatkui rinnettä pitkin loivasti alaspäin. Lopulta kohtasimme Sarviojan autiotuvalle laskevan polun ja laskeuduimme sitä pitkin yöpaikalle.
Tiistai 1.8.
Sarvioja-Pälkkimäoja 10,5km
Yö meni teltoissa autiotuvan ylärinteen puolella. Aamulla heräsin sateen ropinaan. Sääennusteen mukaan meillä piti olla kauniit säät torstai-iltaan saakka. Mutta, ne ovat vain ennusteita. Tunturissa sää voi muuttua 10 kertaa tunnissa ja sen mukaan on elettävä.
Alkuperäinen suunnitelma oli jatkaa Sarviojalta Paratiisikurulle, kiivetä Lumipäälle ja laskeutua sieltä Pälkkimäojan varteen. Sumupilvien roikkuessa jossain 400mpy korkeudella ja sateen kasteltua rakkakivikon emme pitäneet järkevänä jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Niinpä karttaa katseltua päätimme muuttaa reittiä.
Lähdimme Sarviojan vartta ylävirtaan. Kartan mukaan polun piti loppua jossain kohtaa ja siitä jatkaisimme viistosti harjanteen yli Maantiekurun puolelle.
Aika pitkään saimme polun päätyttyä jatkaa mönkijäuraa pitkin ylärinteeseen.
Lopulta ura kaartoi eri suuntaan minne meillä oli matka. Käännyimme ja jatkoimme omaa reittiä eteenpäin.
Lounastauko Maantiekurussa puron varrella.
Tupasluikka (Trichophorum cespitosum)
Saroihin kuuluva mättäinä kasvavan kasvin tunnistaa pallomaisesta tähkästä. Jos tähkä tilalla olisi villatupsu, kyseessä olisi villapääluikka (Trichophorum alpinum).
Nuori sinirinta (Luscinia svecica)
Lopulta sateinen ja sumuinen päivä alkoi kirkastua iltaa kohti.
Yövyimme Pälkkimäojan laavun maastoon puron varrelle. Ilta meni ensin ruokaa tehdessä ja sitten herkutellessä letuilla.
Keskiviikko 2.8.
Pälkkimäoja-Suomujoki 17,8km
Aamuyöllä heräsin 3.15 ja katsoin, että sumu leijuu maiseman yllä. Yöpaikalla sitä ei ollut kovin paljoa ja mietin hetken viitsinkö alkaa lennättää dronea ollenkaan. Arvelin kuitenkin läheisen Pikku Luiron ympärille olevan sumuisempaa, joten kone taivaalle.
Surrasin parikymmentä minuuttia etsien parhaita sumuja ja hyviä kuvakulmia kuvaten videota ja stilliä. Lopulta ensimmäinen akku alkoi näyttää punaista ja otin koneen alas. Toisen akun ajattelin säästää myöhempiä paikkoja varten. 20 minuutissa ei lopulta ihmeitä ehdi jos ei ole suunnitellut tarkkaan paikkaa ja kuvaamista etukäteen. Varsinkin puiden välissä ja läheisyydessä lennättäminen vaatii suurta varovaisuutta ja se ottaa aikaa. Oli tämä kuitenkin kaiken vaivan väärti ja näitä kuvia katsellessa ei harmita kantaa rinkassa 1,2kg ylimääräistä painoa.
Jatkoin nukkumista ja yhdeksän aikoihin heräsimme kaikki aamupalalle.
Päivä alkoi poluttomassa maastossa suunnistamisella. Olin etukäteen kysynyt tytöiltä ketkä haluavat parantaa suunnistustaitoa ja melkein kaikki halusivat. Tänään oli Ainon vuoro.
Annoin kartan käteen kerroin minne olemme menossa. Yhdessä mietimme mistä kannataa mennä välttääkseen pahimmat suot, ojat ja pajukot. Sitten vain tyttö keulaan ja itse kävelin jonon viimeisenä.
Paperikarttaa minulla ei ollut, joten ajoittain tarkastin puhelimen offline-kartalta sijaintimme tai huutelin korjaussuuntaa jos kompassin mukaan meinasimme lähteä kaartamaan liiaksi jompaan kumpaan suuntaan. Varmoin ottein Aino kuitenkin suunnisti ja valitsi hyvät ja helpot maastot kulkea.
Pajusirkku (Schoeniclus schoeniclus)
Matkalla Joukhaispään rinteellä. Taustalla näkyy Vasanlyömäpäät.
Lopulta tulimme n. 5km suunnistamisen jälkeen polulle. Muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen löytyi kristallinkirkkaan lähdepohjaisen lammen rannalta upea lounaspaikka.
Vesi on niin kirkasta, että tämä näyttää 10cm senttiä syvältä. Oikeasti vettä oli tuossa kohdalla liki metri.
Lounaan jälkeen matka jatkui kohti Palovankanjoen latvoja.
Lopulta monet pienet purot yhtyivät ja Palovankanjoki sai alkunsa. Tällä kertaa ei tarvinnut kahlata joesta yli vaan kaatuneet puut olivat tehneet luonnollisen sillan.
Riekkoja (Lagopus lagopus)
Palovankanjoen yli pääsi myös puunrunkoa pitkin juuri ennen sen liittymistä Suomujokeen. Tosin tässä kohdalla vettä oli vain puoleen sääreen, joten itse pääsin saappailla kahlaamalla.
Leiripaikaksi olin ajatellut reissua suunnitellessa mäntykangasta jossain Suomujoen varrella. Sellainen löytyikin kilometrin verran Palovankanjoen haarasta Suomujokea alavirtaan. Iltauinnin jälkeen kaikki märät ja hikiset vaatteet levitettiin kuivamaan ja paikka näytti lähinnä kulkureiden leiriltä. Paikka oli upea ja tervaskantoja riitti poltettavaksi.
Torstai 3.8.
Suomujoki-Siikavuopaja 16,3km
Aamu valkeni kauniin poutaisena. Edellisen päivän lounaspaikalla olin päässyt Sokostin puhelinmaston kautta verkkoon ja sääennuste näytti koko päivälle sadetta. Siispä hyvän sään aikana ripeästi teltat kasaan ja aamupala. Juuri kun saimme rinkat pakattua, alkoi sade. Ensin vähän ripotellen mutta jo puolen tunnin kävelyn jälkeen vettä tuli tasaisesti ja sadevaatteet piti pukea päälle.
Suurimmaksi osaksi päivän aikana kamera oli repussa ja kuvaaminen jäi vähemmälle. Ajoittain sää kirkastui hetkeksi ja otin taas kameran esiin. Pysähdyimme Porttikosken autiotuvalle välipalalle ja samalla kuivaamaan kamppeita sateen jälkeen. Vaikka tuvassa oli hirvittävä ilmankosteus johtuen runsaasta määrästä märkiä vaatteita, saimme kuitenkin paidat ja housut pääosin kuivaksi ja oli mukava taas jatkaa matkaa. Porttikoskella pysähdyimme katselemaan tätä pientä ja kaunista kanjonia.
Muutamia puroja tuli matkalla vastaan, joista ei päässyt vaelluskengillä ja lenkkareilla kahlaamaan kuivana yli. Nopein oli ottaa tytöt vuorotellen reppuselkään ja kantaa yli. Kumppareilla vettä ei ollut yleensä puolta säärtä enempää.
Montaa kilometriä ei ehditty jatkaa Porttikoskelta eteenpäin kun alkoi vettä tulla aivan kaatamalla. Ukkonen jyrisi idän suunnalla ja lähestyi koko ajan. Sadevaatteet toki suojasivat jonkin verran mutta yhtä paljon kastui sisältä päin. Lopulta tulimme Siikavuopajan laavulle läpimärkinä. Lämpimässä kesäillassa se ei ollut ongelma vaan vaihdoimme kuivaa vaatetta ja tungimme väkisin sateen suojaan laavulle, jonka neljä saksalaismiestä oli vallannut. Kovin olivat haluttomia antamaan tilaa. Liekö pelkäsivät menettävän yöpaikkansa?
Ukkosrintaman mentyä ohi ilta oli taas kaunis ja poutainen. Pystytimme teltat, keräsimme mustikoita ja paistoimme lettuja iltapalaksi ja kuvasimme potrettikuvia.
Perjantai 4.8.
Siikavuopaja-Aittajärvi 6km
Aamu valkeni jälleen poutaisena. Ennusteen mukaan sään piti olla sateinen, joten tämä oli positiivinen yllätys. Aamupalan aikana alkoi vähitellen ripotella vettä ja lopulta teltat piti purkaa märkänä pois ja pukea sadevaatteet. Edellisenä päivänä kastuneet vaatteet olivat edelleen kosteita ja ne jouti pakata rinkkoihin. Viimeisen päivän lyhyt kävely oli mukavampi aloittaa kuivana eikä ollut väliä vaikka viimeiset kuivat vaatteet kostuisivat kävellessä. Autolla odotti kuivat vaatteet. Kameran pakkasin sateen takia rinkkaan, joten viimeisen päivän matkasta jäi aika vähän kuvia.
Kävelimme jokivartta Aittajärven kahlaamolle ja siitä yli. Tytöillä oli lenkkarit ja vaelluskengät jo valmiiksi läpimärkiä, joten he kahlasivat samoilla kengillä ja housuilla joesta yli. Koska matkaa autolle oli enää muutama sata metriä kahlasin itse kumisaappailla joesta yli. Ilman sadehousuja olisi saapas ehkä jossain kohdassa vähän hörpännyt vettä mutta nyt pääsin kuivin jaloin helposti yli.
Reissun päätteeksi ajoimme Kiilopäälle pesulle. 3€ hintaan saa lämpimän suihkun ja puhtaat vaatteet kotimatkalle.
Lopuksi reissun aikana kertyneistä videonpätkistä ja kuvista koottu tunnelmapätkä.
