Laskiaissunnuntaina pakkasimme evästä reppuihin ja lähdimme Kolille katsomaan vieläkö puissa on tykkylunta vai onko parin päivän lämmin tuuli pudotellut ne jo alas. Vähän oli jo merkkejä tipahdelleista lumista mutta pääosin oli vielä komean näköistä maisemaa.
Oman lintuharrastukseni varsinaista alkamista en osaa sanoa. Olen liikkunut luonnossa koko ikäni ja tarkkaillut sitä. Jossain vaiheessa aikuisiällä minua alkoi harmittaa, etten tunnistanut luonnossa liikkuessa kuin tavallisimpia lintuja. Siispä aloin opetella niitä. Vähitellen niiden tavallisten lisäksi alkoi tulla tutuksi myös muita lajeja.
Tänä vuonna ovat jääneet melontareissut aika vähiin. Kesän aikana oli niin paljon tekemistä ja tapahtumia, ettei vaan yksinkertaisesti ollut mitään mahdollisuutta. Heinäkuussa tein parin päivän reissun Koitereelle ja silloinkin toisena päivänä ajoin suoraan reissusta yövuoroon.
Talvella suunnittelin kesälle vaikka mitä ohjelmaa. Oli ajatus käydä lasten kanssa vaelluksella, melomassa, veljesten kanssa veneilemässä, jne. Loppujen lopuksi nyt eletään heinäkuun loppua ja huomaan, että mikään niistä ei ole toteutunut. Yksinkertaisesti molempien vanhempien työt, lasten loma, rippijuhlat, lakkiaiset, jne jne ovat täyttäneet kalenterin niin täyteen, että minun piti jo perua talvella lupaamani melontakurssin apuohjaajana toimiminen.
"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty"
Onneksi tämä vanhan sanonta ei pitänyt paikkansa. Muuten olisi jäänyt monta hienoa hetkeä kokematta.
Edellisessä tarinassa kerroin valmistautumisesta Käsivarren hiihtoreissuun. Osittain aloitin valmistautumisen jo hyvissä ajoin, pakkaamiset jäivät pariin viimeiseen päivään. Rutiinilla ne sujuivat kuten yleensäkin. Olin tehnyt varustelistaa mutta pääosin pakkasin ilman sitä. Lopussa luin listaa läpi ja varmistin ettei mitään oleellista puuttunut. Siispä matkaan...
Reissussa oli mukana kaupallinen yhteistyö Nordic Mealin kanssa.
Reissuvalmistelu alkoi tammikuussa ensin ahkion rakentamisella. Olin tapani mukaan myynyt keväällä ahkion pois ja oli aika tehdä uusi. Muutaman illan puuhastelun tuloksena oli taas yksi uusi JR-27 autotallissa odottamassa pääsyä lumelle. Joulukuussa talven tulo tuntui olevan hidasta. Lumi tuli ja lumi suli vuorotellen. Lopulta tammikuun puolivälissä alkoi olla niin paksu kerros että kynnöspellollekin pääsi hiihtämään ahkion kanssa.
Alkuun laitoin kyytiin yhden 20kg hiekoitussepelisäkin ja lähdin metsään ja pellolle umpihankeen. Hikihän siinä tuli mutta kahden tunnin lenkki meni melko kivuttomasti. Lisäsin rasitusta laittamalla kyytiin toisen säkin ja jatkoin samaa kahden tunnin lenkkiä. Tavoitteena oli tehdä kaksi kahden tunnin lenkkiä viikossa. Aivan joka viikko siihen ei mitenkään päässyt, työ kun haittaa hyviä harrastuksia. Myös helmikuussa jatkunut pitkä ja todella kylmä pakkasjakso vähensi hiihtomäärää. Parhaillaan -34' pakkasella en nähnyt tarvetta lähteä hiihtämään.
Välillä sain silti nauttia myös kauniista helmikuisista pakkaspäivistä. Talven kääntyessä maaliskuulle hiihtokelit paranivat oleellisesti. Toistuvat lumipyryt toivat lisää uutta lunta sen verran että väliin kahlasin puoleen sääreen ja sitten taas pakkanen kovetti lumen pinnan niin että se upotti vain 10cm.
Huhtikuun puoliväliin mennessä ehdin tämän vuoden puolella hiihtää 43h, josta valtaosan ahkion kanssa. Kapealla suksella kävin hiihtämässä hieman vajaan 100km. Lisäksi tämä vuoden puolella on tullut jo yli 900km työmatkapyöräilyä. Vuodessa tulee pyöräilyä reilu 3000km joten tämä alkuvuoden kilometrit eivät sinällään ole laskettavissa harjoitukseksi vaan ovat hyvä jatkumo viime vuodelle.
Varusteita aloin tarkastamaan jo muutama viikko sitten. Pystytin teltan olkkariin ja lisäsin siihen muutaman kiinnitysnarun lisää että se kestää lumessa paremmin pystyssä. Kesällä riittää 20cm titaanitikut nurkissa, lumessa ne pitävät vähän huonommin. Varustelistaa olen tehnyt tätä reissua varten vaikka en yleensä juuri vaivaa päätäni sillä. Mukaan lähtee luottokamppeet mitkä ovat yleensäkin kesällä ja talvella mukana. Ruoka-asia järjestyi kätevästi kun sain yhteistyökumppanin eräästä vasta aloittaneesta yrityksestä. Siitä sitten lisää varsinaisessa reissukertomuksessa. Toki lisäksi pitää hommata muutakin syömistä mutta siinä turvaudun totuttuun itse kuivattuun ruokaan.
Osa valmistautumista oli myös kuivalihan teko. Viipaloin kilon naudan paistia marinoitumaan. Vuorokauden maustumisen jälkeen viipaleet olivat vielä toisen vuorokauden uunissa matalassa lämmössä kuivamassa. Lopputuloksena oli 327g hyvälaatuista kuivalihaa. Olen kirjoittanut blogiin aiemmin jutun kuivalihan teosta. Sen pääset lukemaan tästä.
Kartalla olen pyöritellyt erilaisia reittisuunnitelmia pitkin talvea. Lopulta alkaa vähitellen sunnitelmat olla sellaiset että olen tyytyväinen. Toki pitää jättää säävaraus kaikkiin suunnitelmiin. Yksikin päivä lumimyrskyä pistää suunnitelmat uusiksi. Siksi nämä eivät voikaan olla "kiveen hakattuja". Tämän kartan tulostin vaimolle kotiin että hän tietää missä milloinkin liikun. Tämä on toki turvallisuuskysymys mutta onhan kotona olijoiden kiva katsella karttaa ja miettiä että tuolla se jossain kulkee. Itsellä on käytössä 1:50 000 Käsivarren ulkoilukartta ja kompassi. Varalta otin töistä lainaan GPS-kapulan. Turvallisuuden vuoksi otan melontaseuraltamme PLB-hätälähettimen. Tämä on yksin reissatessa hyvä lisä kännykkäverkon ulkopuolella.
Ihan kaikkea valmistautumista en varmaan muista eikä ole tarpeenkaan kirjoittaa. Tässä on kuitenkin jotain mitä 25.4. alkavan reissun eteen olen alkuvuoden aikaan tehnyt. Kunnon parantaminen ja erityisesti ns. lajikunnon eli ahkion vetämisen kohottaminen oli pääosassa. Reissusta nauttii enemmän kun hiihto ei vie voimia vaan 15-25km päivämatkat menevät suhteellisen helposti.
