maanantai 13. lokakuuta 2014

Repoveden kansallispuisto


Alunperin tarkoituksena oli lähteä viikonlopuksi Kolille vaeltamaan mutta sääennusteita ja sadetutkaa katsellessa näytti satavan koko viikonlopun, joten muutimme suunnitelmaa. Lähdimme perjantaina puolenpäivän aikaan Joensuusta ajelemaan kohti etelää ja Repoveden kansallispuistoa. Joensuussa satoi vettä kaatamalla mutta ennusteen mukaan jo ennen Mikkeliä pitäisi poutaantua. Pikkuhiljaa matkalla pilvet alkoivatkin rakoilla ja Mikkelissä aurinko näyttäytyi ensimmäisen kerran. Yöllä tuli vielä jokunen kuuro mutta lauantai valkeni poutaisena ja välillä aurinkokin näyttäytyi.
 

Repoveden kansallispuisto on perustettu 2003. Kansallispuiston pinta-ala on 15km2 ja siihen liittyy 14km2:n Aarnikotkan luonnonsuojelualue. Kansallispuisto ja luonnonsuojelualue rajoittuvat idässä Puolustusvoimain Pahkajärven ampuma-alueeseen, jossa liikkuminen on kielletty.


Osittain alueella on näkyvissä vanha metsätalouskäyttö, joka näkyy varsinkin runsaana tiestönä alueen sisällä. Myös nuoret metsät kertovat alueen aikaisemmasta käytöstä. Viimeiset hakkuut alueella on tehty 1970-luvulla, jonka jälkeen hakattu alue on ennallistettu ja jätetty luonnontilaan. 

 
Suurimmaksi osaksi kansallispuisto on vanhaa kuusimetsää, jossa kasvaa paksu sammal. Jos antaa mielikuvituksen lentää voi kuvitella kuusten juurelle pieniä menninkäisiä ja peikkoja. Juuri semmoisissa metsissä ne aina saduissa kuvataan asuvan. =)

Alueella risteilee runsas polkuverkosto ja käveltävää löytyy lyhyestä päiväretkestä aina viikonlopun vaelluksiin. Polut ovat hyvin merkittyjä ja viitoitus selkeä. Suuret korkeuserot lyhyilläkin matkoilla tekevät poluista haastavia ja raskaammalla rinkalla nousut ja laskut vaativat reisilihaksilta aika paljon. Esim. Ketunlenkillä nousu Repoveden järven pinnan tasosta (76,6mpy) ylös Katajavuorelle nousee 224 porrasta ja lähes 50m nousukulman ollessa n. 1:1. 
 
 224 porrasta ylös Katajavuorelle

 Maisema Katajavuorelta länteen

 Samasta paikasta luoteeseen päin

Suosittu nähtävyys kansallispuiston alueella on Olhavanvuori, joka nousee 50m pystysuorana kalliona Olhavanlammen pinnasta. Kallion pystysuorilla seinämillä näkee usein kiipeilijöitä, jotka kiipeävät ylös merkittyä reittiä kallion juurelle rakennetulta laiturilta.
Kansallispuiston ja luonnonsuojelualueen reitit ovat yksi eteläisen Suomen suosituimpia ulkoilureittejä. Lauantaiaamuna laskin Lapinsalmen pysäköintialueella n. 40 autoa. Poluilla näkyi ihmisiä vaeltamassa mutta ei vielä ollut ruuhkaa. 


Pysähdyimme Kapiaveden tulipaikalle ruokailemaan ja siinä istuessa väkeä alkoi tulla koko ajan lisää ja lopulta nuotiolla istui reilu parikymmentä ihmistä ja koko ajan väkeä käveli ohi. Kun palasimme takaisin autolle laskin lähtiessä parkkialueella 107 pysäköityä autoa! Siihen kun lisätään muilta parkkialueilta lähteneet retkeilijät voidaan todeta, että väkeä riittää.
Maisemiltaan Repovesi on hieno paikka mutta väen paljous ei itseäni kauheasti innostanut. Mieluummin käyn vähän hiljaisemmissa paikoissa, joissa saa vaeltaa päivän näkemättä kovinkaan montaa ihmistä. 
 Polttamalla ennallistettua metsää
 Ketunlossi

2 kommenttia:

  1. Lämmöllä muistaen 224 porrasta kera rinkan.....

    VastaaPoista
  2. Onhan siinä kiipeämistä. Kun lähtee Katajavuoren toista laitaa rinkan kanssa alaspäin niin heikommalla jo reidet vapisee. :)

    VastaaPoista