Melontareissu Ruunaalla 16.-18.5.2014

Palataan muistoissa toukokuulle 2014. Koska blogia ei vielä tuolloin reissun aikaan ollut niin kirjoitan nyt jotain.

Reissun suunnittelu ja valmistelu alkoi jo hyvissä ajoin talvella. Vietin monta iltaa selaamalla Retkikarttaa ja mittailemalla miten kulkisimme. Ruunaa on sikäli tuttua paikkaa, että olen kulkenut siellä lapsesta saakka ja melomassakin olen ollut muutaman kerran. Yleensä olen melonut vain Neitikoskelta Siikakoskelle mutta nyt oli tarkoitus meloa välit Matkalahti-Siikakoski ja Naarakoski-Kivikoro.

Lähdimme Joensuusta perjantaina 16.5. aamupäivällä ja ajoimme Ruunaalle, jossa kävimme katsomassa Ruunaaan luontotalolla Jussi Haapalaisen valokuvanäyttelyn "Luunmurskaajat". Näytillä oli hienoja kuvia ahmoista ja karhuista. Luontotalolla on myös pysyvä näyttely mm. alueen tukkilaishistoriasta ja lyhyt multimediaesitys.

Luontotalolta siirryimme Matkalahteen ja kokkailimme nuudeliwokkia. Tuoreita kasviksia, kananfileetä ja nuudelia. Yksinkertaisista aineksistakin saa hyvän ruoan. :) Päälle tietysti hyvät kahvit. Olin ostanut kahvikaupasta Daterran Sweet Collectionia, joka on hieman makea tummapaahtoinen espresso. Sitä sitten poristeltiin mutteripannulla.

Ruoan jälkeen teippailtiin toiseen kanoottiin pressua jonkinlaiseksi aukkopeitteeksi, ettei kanootti uppoa heti ensimmäisessä koskessa. Omassa kanootissani on kunnollinen aukkopeite. Alkuun oli muutaman kilometrin tasainen joki/järviosuus, jonka varrella nautimme vain maisemista ja hienoista vanhoista metsistä joen varrella. Virtaama Syken mittauspisteen mukaan oli perjantaina 118m3/s.

Ensimmäinen pieni koski oli Paasikoski. Se on helppo "koski", joka putoaa 500m matkalla 0,4m ja on vaikeusasteeltaan luokkaa I eli merkitään siis 500/0,4 C I. Melkein heti Paasikosken jälkeen tulee Haapavitja 1200/6,1 C II. Haapavitja suurimmat aallot ja hontot ovat ensimmäisen 400m matkalla. Ilman aukkopeitettä keskeltä laskeminen on kanootilla varma tapa upottaa kanootti. Tulvalla en suosittele aloittelijoille edes aukkopeitteen kanssa. Koski on syvä, joten loukkaantumisen vaaraa ei ole mutta sivusta kaatavat isot aallot ja hontot kaatavat kokemattoman helposti ja pitkästä koskesta rantautuminen ja kanootin rantaan vetäminen ei ole helppoa. 

Helpoin paikka on laskea kosken läpi läheltä vasenta rantaa. Jo ennen siltaa on oltava lähellä vasenta rantaa koska sillan kohdalla virtaa imee voimakkaasti kohti keskellä olevia aaltoja. Jos haluaa laskea oikeaa reunaa on ennen siltaa oikealla stoppari, jonka voi kiertää keskivirran puolelta ja sitten palata oikeaan laitaan. Korkeamman veden aikaan myös stopparin läpi voi laskea. Oikeassa laidassa on se hauskuus, että siellä on isoja aaltoja mutta ei ihan niin suuria kuin keskellä. 

Minulla oli kypäräkamera mutta valitettavasti kortti tuhoutui ja sen mukana meni kaikki perjantain videot. Samalla kun kävimme katsomassa kosken kävimme myös katsomassa isoja muurahaispesiä, jotka ovat joen länsipuolella sillalta muutama sata metriä alavirtaan.

Haapavitjalta matka jatkui tuulisen Neitijärven yli kohti Neitikoskea 200/1 C II. Kävimme katsomassa kosken ja söimme vähän välipalaa ennen matkan jatkumista. Toinen kanoottikunta R&L veti kanootin padon kohdalta pitkoksia pitkin Ämmäkosken alapuolella olevalle tulipaikalle ja jatkoivat sieltä melomista Neitikosken alle odottamaan meidän kanoottia. Tuolla virtaamalla Neitikosken stopparin läpilaskussa on kohtuullisen suuri riski kaatua, joten R&L meni kosken alle odottamaan mahdollista tarvetta vetää meidät ja kaatunut kanootti rantaan. Hyvin selvittiin kuitenkin läpi ja tässä siitä video. =) Samalla tuli testattua uuden aukkopeitteen pitävyys ja hyvin piti. 

Laskimme suoraan syvimmästä hontosta läpi ja vettä tuli sisään muutamia litroja ja siitäkin suurin osa etumiehen vyötäröltä. Mansetin liukas kangas ei pysy kovin hyvin paikoillaan liivien liukkaan kankaan päällä. Siinä olisi vähän tuotekehityksen tarvetta.

Matka jatkui edelleen Kattilakosken 150/1,4 C II ja Murrookosken 300/2,6 C II (III) läpi ja jäimme yöksi Murrookosken alle laavulle. Näistäkään koskista ei ole videota koska kypäräkamerassa oli edelleen sama rikkoutunut kortti. Luultavasti kortti meni rikki vasta Murrookoskella koska kamera näytti kuvaavan normaalisti siihen saakka. Murrookoskella kamera näytti, että kortti olisi täynnä. Ihmettelin vähän sitä koska kortille piti mahtua videota 2h enkä varmasti ollut kuvannut vielä niin paljon.

Laavulla R, joka on muuten melkoinen spesialisti lihojen kanssa, teki meille saslikia. Hän oli marinoinut lihat jo kotona valmiiksi ja valmisti ne meille hiilloksella. Niiden lisäksi paistoin A:n kanssa perunoita ja sipulia wokkipannulla. Jälkiruoaksi paistettiin lettuja ja syötiin niitä kermavaahdon, vattuhillon ja hyvän kahvin kera.

Päivä oli sateinen ja tuulinen mutta eipä se tuntunut ketään haittaavan. Märkäpuku oli sopivan lämmin ja sopiva melontavauhti piti lämmön yllä. Melontaa päivän aikana kertyi n. 19km. 

Ilta kääntyi yöksi ja lopulta yksi toisensa jälkeen kömpi makuupussiin maha ratkeamaisillaan hyvästä ruoasta.

Lauantai 17.5.14

Päivä valkeni aurinkoisena ja heräsin ensimmäisenä. Otin kameran ja lähdin kävelemään ja kuvailemaan ympäristöä.

 

Aamupalan jälkeen pakkailimme kamppeet ja lähdimme eteenpäin. Muutaman sadan metrin melonnan jälkeen tuli jo Siikakoski 1300/4,6 C II. Siitä on tämä kypäräkameralla kuvattu video.

Lähdimme etumieheni A:n kanssa ensin ja koitin matkalla vilkuilla miten perässä tulevat R&L pärjäävät. Heidän oli tarkoitus aloittaa lähempää vasenta rantaa ja näin kiertää ensimmäiset suuret aallot. Virta kuitenkin veti heidät keskemmälle ja pojat menivät aalloista läpi sillä seurauksella, että kanootti täyttyi muutamasta aallosta laitoja myöten täyteen. Siitä eteenpäin melominen oli pystyssä pysymisen ja rantautumisen yrittämistä. Saaren jälkeen he pääsivät vasemmalle rannalle ja tyhjensivät kanootin vedestä. Pressusta tehty aukkopeite estää vedentuloa tiettyyn rajaan saakka mutta riittävän ison aallon läpi mennessä vesi tulee etumiehen syliin ja siitä edelleen kanoottin. 

A:n kanssa jäimme parkkiin sillan jälkeen oikealle pieneen suvantoon ja odottelimme siinä porukan kasaan. Kun porukka oli kasassa jatkoimme matkaa kosken jälkeen olevalle veneiden vesillelaskupaikalle. Siitä kanootit autoon ja takaisin Neitikoskelle. Siellä ruokailu ja kanootit takaisin vesille. Tällä kertaa R&L laskivat kanoottinsa saunarannasta vesille ja menivät taas odottamaan meitä Neitikosken alle. A:n kanssa laskimme kanootin vesille Kirppuvirran yläpuolelta. 

Tällä kertaa koskessa oli melojia kajakeilla ja jouduimme hetken odottelemaan vuoroamme. Neitikoskella on kesäisin paljon melojia ja sen takia sinne on sovittu "vuoronumerointi". Kosken läpilaskua haluava nostaa melan tai käden ylös hyvissä ajoin ennen koskea. Jos koskessa on jo meloja rannalta näytetään "stop"-merkkiä nostamalla mela vaakatasoon pään yläpuolelle. Kun koski on vapaa annetaan "vapaa"-merkki nostamalla mela kohtisuoraan ylöspäin. Yleensä koskeen pääsee muutamassa minuutissa. Tällä kertaa vastaan paistava aurinko vähän haittasi merkin näkemistä mutta kyllä se pystyssä oleva mela sieltä lopulta näkyi ja pääsimme koskeen. 

Tällä kertaa läpilasku ei mennyt niin hyvin. Menimme kyllä suorassa ja hyvällä vauhdilla koskeen mutta stopparin läpi laskiessa näkyvyys katoaa muutamaksi sekunniksi roiskuvan veden takia. A lähti kaatumaan vasemmalle eikä heti tajunnut painaa melalla kanoottia takaisin pystyyn. Itse en nähnyt mitään ennenkuin oli jo myöhäistä. Meloin oikealta ja kaaduimme vasemmalle, joten melan puolen vaihtamista ei ehtinyt edes harkita. 10 asteinen vesi tuntui aluksi kylmältä sen kastellessa märkkärin. Alle puolen minuutin kuluttua tuntui jo lämpimältä ja molempia alkoi naurattaa koko homma. R&L lähtivät melomaan perään kun näkivät meidän kaatuvan mutta pari kajakkimelojaa oli nopeampia ja tulivat hinaamaan meidät rantaan. Kanootti kaadettiin tyhjäksi ja matka jatkui. Tässä vielä video kaatumisesta.

Seuraava koski oli taas Kattilakoski 150/1,4 C II. Se on lyhyt koski, jossa on keskellä suuria teräviä aaltoja ja rannoilla voimakkaat akanvirrat. Tässä video Kattilakoskesta.

Kosken jälkeen on n. 1,5km Murroojärvi ja ennen Murrookoskea 300/2,6 C II (III). Koski on tulvalla luokitukseltaan III ja lauantain 120 kuution virtaamalla se oli lienee II+. Laskimme parkkiin vasemmalle rannalle koskenniskan jälkeen olevaan suvantoon. Siitä uitimme köysillä R&L:n kanootin kosken alle. Pojat jäivät odottelemaan meitä sinne valmiina pelastamaan meidän jos kaadumme. Laskimme lähempää vasenta rantaa koska keskellä koskea kaatuessa on riski ajautua kosken alaosassa olevalle matalikolle ja sen kivikkoon. Tässä video Murrookoskesta.  

Kosken jälkeen jatkoimme matkaa Siikakoskelle. R&L jättivät Siikakosken uudelleen laskun väliin ja vetivät kanootin koskenniskalta läheiselle metsäautotielle. Minä ja A laskimme kosken uudelleen alas. Aurinko paistoi välillä pahasti suoraan kameraan mutta kyllä siitä silti selvän saa. Tässäpä vielä video.

Kosken jälkeen meloimme vesillelaskupaikan ohi sata metriä ja vedimme kanootin maihin pensaikkoon. Kuivaa vaatetta märkkärin tilalle ja lähdimme kävelemään takaisin Neitikoskelle, jonne jätimme auton.

 Siikakosken alkuosaa

Pohjapato oikeanpuoleisessa uomassa.

Murrookoski toiselta rannalta kuvattuna mitä videossa.

 Murrookosken ja Neitikosken välillä on upeita vanhoja metsiä ja jääkauden jälkeisiä harjuja. 

Neitikoskelta otimme auton ja haimme kanootit Siikakoskelta. Jätimme väliin 13km jokipätkän ja siirryimme autolla Niskalahteen. Jouduimme vetämään kanootteja polkua pitkin muutaman sata metriä läheiseltä metsäautotieltä takaisin joelle. Laskimme kanootit takaisin veteen tulvivan puron tai joenlahden pohjukasta ja meloimme vielä puolikilometriä laavulle.

Niskalahti

Osa porukasta alkoi kerätä kiviä ja rakentaa kiuasta telttasaunalle sillä aikaa kun minä ja R aloimme valmistella ruokaa. R veisti leppälastua ja paketoi broilerin horneteja folioon savustumaan. Minä käärin perunoita pekoniin ja folioon. Ruoka nuotiolle valmistumaan ja rakentamaan telttasaunaa. Kivikasan ympärille tehtiin valmiiksi kehikko odottamaan kiukaan lämpiämistä.

Savustettuja horneteja ja pottuja

Valkosuklaabanaaneita 

Lopulta nälkäisenä kun sudet jouluaamuna pääsimme ruoan kimppuun. Kanat olivat niin kypsiä, että lähes hajosivat käsiin. Perunat olivat imeneet pekoninrasvaa sisäänsä ja maustuneet samalla. Oli hyvää!

Jälkiruoaksi tein valkosulkaabanaania. Helppoa ja hyvää: banaanista kuoren siivu pois, painellaan valkosuklaan paloja banaaniin ja laitetaan foliokupissa kypsymään. Kun suklaa on sulanut syödään lusikalla.

Ruoan jälkeen takaisin saunan kimppuun. Tulta poltettiin useampi tunti kivikasassa ja kun kivikasa alkoi olla riittävän kuuma hiilet kaavittiin tarkasti pois ja "tulipesään" kaadettiin 20 litraa vettä, että varmasti kaikki kekäleet sammuivat. Valmiiksi rakennetun kehikon päälle vedettiin yksi pressu ja louekangas. Yksi otsalamppu valoksi ja äijät sisään. Kehikko tehtiin n. 1,5m korkeaksi, että kukaan ei polta itseään kuumassa höyryssä katon rajassa mutta lämpö riittää. Siellä sitten kökötettiin vähän kumarassa ja heitettiin kivikasaan vettä. Kiuas kihahteli mukavasti ja lämpötila nousi. Höyry sisällä oli niin sakea, että 1,5m päästä ei nähnyt kiuasta. Pikkuhiljaa pieni kivimäärä jäähtyi ja juoksimme järveen pesulle. Hyvät hiet saatiin! =)

Saunan raukeana maha täynnä oli taas hyvä kömpiä makuupussiin kuunnellen puolen kilometrin päässä kohisevaa Naarakoskea.

Melontaa päivän aikana kertyi yhteensä 8km ja kävelyä Siikakoskelta Neitikoskelle 12km.

Sunnuntai 18.5.14

Onko tässä tulossa vanhaksi kun taas heräsin ensimmäisenä? Nukkumaan mentiin joskus kahden aikaan ja jo kahdeksan aikaan olin hereillä kuunnellen lintujen laulua ja tuulen huminaa puissa. Kuvailin aikani ympäristöä ja lähdin tekemään nuotiota. Pikkuhiljaa muukin porukka heräili aamupalalle. 

Aamupalan jälkeen purimme telttasaunasta peitteet pois mutta jätimme kehikon ja kivikasan seuraaville melojille/vaeltajille valmiiksi. Kävimme viemässä autolle ylimääräiset tavarat ja lähdimme melomaan kohti puolen kilometrin päässä kohisevaa Naarakoskea 300/1 C I-II. En tiedä paljonko Naarakosken virtaama on koska osa vedestä laskee Pudasjokea pitkin Pudasjärveen ja sieltä edelleen Pankajärveen. Naarajoki käy reilun 30km lenkin Hämeenjärvellä ennen laskemistaan Pankajärveen. Kävimme taas katsomassa kosken ennen laskemista. Tässä video koskesta.

Melko pian Naarakosken jälkeen tulee Käpykoski 300/1 C I-II. Koski on helppo ja siinä on monta vaihtoehtoista laskulinjaa. R&L valitsi laskulinjan saaren oikeanpuoleista uomaa ja minä ja A saaren vasemmalta puolelta. Tässä on video Käpykoskesta.

Käpykosken jälkeen on muutaman kilometrin matkalla Käpyvirta ja Väisäsvirta ennen Saarikoskea 420/0,8 C  I. Helppo saaren jakama koski, jossa on saaren oikealla puolella muutama vähän isompi aalto. Saaren vasen puoli on todella matala ja tulva-ajan jälkeen liian matala laskettavaksi. Video Saarikoskesta. Tuossa suurimmassa aallossa saattaisi olla mahdollista surffata kevyellä kanootilla. Meillä oli sen verran meno päällä, että vasta jälkikäteen älysin, että olisi voinut kokeilla kun tavaraa oli vähemmän kyydissä kuin aikaisemmin. Noh, joskus toisen kerran sitten. =)

Joki jatkaa mukavien maisemien halki eteenpäin Mukajokena. Aluksi joen nimi on Venäjältä laskiessa Lieksanjoki, Naarajoen sillan jälkeen se muuttuu Naarajoeksi ja jossain välissä sitten Mukajoeksi. Hämeenjärven jälkeen se on taas Lieksanjoki ja laskee lopulta Lieksassa Pieliseen. 

Ennen Kivikoroa ja reissun päätöstä näimme vielä kyyn uimassa joen poikki. Eipähän ole tullut ennen nähtyä kyytä uimassa. Sujuvasti näytti menevän. 

Kivikoronvirran jälkeen rantauduimme Ikosenlahteen ja nostimme kanootit kärryyn. Sieltä ajoimme Nurmijärven kautta Lieksan ABC:lle jäätelölle ja edelleen kohti Joensuuta. Melontaa viimeiselle päivälle tuli 10km. 

Mukava reissu taas kerran. Minnekähän sitä ensi keväänä lähtisi? No, aika näyttää mitä sitä keksii...

Tässä vielä Erästelyn tekemä reittiseloste Ruunaalle.  

Video melontareissulta. 1,5h materiaalista pätkitty n. 20 minuutin pätkä.