Tuli rasahteli takassa ja antoi lämpöä Viljon pieneen mökkiin. Kireä pakkanen napsahteli nurkissa ja muistutti samalla lähestyvästä joulusta. Viljo makaili tuvan sohvalla ja katseli vilti alta lattialla puukalikkaa silppuavaa Tapio-koiraa. Sotkusta huolimatta koiran puuhat saivat uurteiset kasvot hymyilemään.
- No onko se kalikka parempi kun oma luu? Viljo kysyi koiralta. Vastauksena oli vain kallellaan keikkuva pää ja kysyvä katse. Ikään kuin koira olisi sanonut: "Älä kysele joutavia."
