perjantai 7. huhtikuuta 2017

Varanginvuonolla valokuvaamassa


Lähdimme aamulla Utsjoelta kohti Norjaa. Sää oli nopeasti vaihtelevaa pohjoisen säätä. Muutamassa hetkessä auringonpaiste vaihtui lumipyryyn ja takaisin pilvettömään auringonpaisteeseen. Matkan päämääränä oli 130km päässä oleva Vadsø. Sen kveeninkielinen nimi on Vesisaari ja saameksi Čáhcesuolu. Kaupungin eri nimet johtuvat alueella puhuttavasta kolmesta kielestä eli norjasta, saamesta ja kveenistä, joka on pieniä eroja lukuunottamatta kuin suomenkieli. Pohjois-Norja onkin mielenkiintoinen sekoitus erilaisia kieliä ja kulttuureita.


Matkalla käännyimme Nuorgamista ylös Pulmankijärventielle ja nousimme korkealle tunturiylängölle. Useampi ihminen suositteli tietä ja pitihän se käydä katsomassa. Lähes puuton tunturiylänkö on karua aluetta, jossa pienikin tuuli tuntuu lähes myrskyltä. 


Ylhäällä tunturissa sää vaihtuu todella nopeasti. Jopa kymmenessä minuutissa poutainen auringonpaiste muuttuu lähes myrskytuulen voimalla puhaltavaan lumipyryyn. Saimme kokea nopean tunturisään vaihtelun vaikkakaan ei niin voimakkaana. Lumipyry lähestyi, tuuli oli navakkaa ja hetken kuluttua lunta pyrytti jo sakeasti. Ympärillä näkyi vain valkoista ja kaikki maiseman kontrastit katosivat nopeasti. Näkyvyyttä oli vähimmillään alle 100m.


Ylängöltä laskeuduimme takaisin Tenon laaksoon ja jatkoimme rajan yli Norjaan. Skiippagurrassa paikallistie 895 yhtyy valtatie E6:een. Käännyimme kohti itää ja lyhyen tunturiylängön jälkeen näkyi sula Barentsinmeri. Tuntui hassulta laskeutua keskeltä talvista maisemaa sulan meren rannalle. Kun Tenon laaksossa lunta oli lähes metri ja pakkastakin -20' eikä vielä merkkiäkään kevään tulosta, oli Varanginvuonon rannalla etelärinteet jo osittain sulat. 


Nessebyn kirkko seisoo Varanginvuonoon työntyvällä niemellä. Kirkko on kuvauksellisesti upealla paikalla. Talvella vastavaloon kuvatessa taustan vuorten rajut kontrastit saa upeasti esiin. Myös laskuveden paljastama tumma rantakivikko luo mielenkiintoisen lisän maan ja meren väliin.


Varangin niemimaa sijaitsee Norjan pohjoisimmassa osassa Barentsinmeren rannalla. Niemimaan eteläreunalla on Varanginvuono ja luoteessa Tenovuono, johon Tenojoki laskee. 2006 perustettu Varangin kansallispuisto kattaa suuren osan niemimaasta.


Ympäri vuoden sulana pysyvän meren ansiosta kalastus on merkittävä ellei merkittävin elinkeino alueella. Sen näkee kaikkialla. Kalastaja-aluksia, kalamajoja ja kalankuivaustelineitä on kylien rannoilla. Kalan lisäksi merkittävä saalis on valtavan kokoinen kuningasrapu. Vuonon rannoilla kävellessä rapujen tyhjiksi kaluttuja jalkoja ja selkäpanssareita näkee kaikkialla.


Keväisin ja syksyisin Varanginvuono on lintubongarin paratiisi. Olimme kevätmuuttoa ajatellen aikaisessa mutta lintujen kuvaaminen ei ollutkaan reissumme päätarkoitus.


Laskuvesi paljastaa linnuille runsaasti simpukoita ja kotiloita, joilla ne herkuttelevat. Kävimme kävelemässä Vesisaaren rannoilla samalla kuvaten lintuja. Mitään erikoisia lajeja ei tällä kertaa tullut vastaan.



Varpusia (Passer domesticus)


Pulmunen (Plectrophenax nivalis)


Merisirri (Calidris maritima) herkuttelee laskuveden paljastamalla simpukalla.


 Merilokki (Larus marinus)


Meriharakka (Haematopus ostralegus)


Vesisaari on upealla paikalla vuonon rannalla pitkin tunturin rinnettä. Vanhempi rakennuskanta on rannalla ja uudempi ylempänä rinteellä. Asukkaita kaupungissa on hieman yli 6000.


Vestre Jakobselv eli Annijoki on 550 asukkaan kylä saman nimisen joen rannalla.


Kuvaamisen ja kiertelyn jälkeen oli aika lähteä takaisin Utsjoelle tekemään päivällistä ja lämmittämään saunaa. Sekä minä, että vaimoni pidimme aluetta karun kauniina sekä valokuvaukselliseti mielenkiintoisena. Tänne pitää palata kesällä tai syksyllä kun maassa on enemmän väriä. Ehkäpä Pohjois-Norja voisi olla jonkun kesän asuntovaunureissun kohde? 



Vaimoni ottamia kuvia reissulta löytyy täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti