Kanoottimelan valmistaminen

Youtube-videoita melan teosta katsellessa sain inspiraation kokeilla itsekin melan tekoa. Homma näytti niin helpolta, etten epäillyt hetkeäkään osaavani tehdä melaa. Ainut haaste oli miettiä mallia ja kokoa. Siinä käytin apuna omia muovisia koskimelojani.

Aluksi liimasin keittiönpöydän teosta jääneen pyökkiriman, kaksi 12mm koivuvaneria ja vähänoksaista kuusta nippuun.

Liiman kuivuttua höyläsin kaikki varren kanssa saman paksuiseksi levyksi. Valmiille liimalevylle piirsin muovisesta TNP-koskimelasta muodon ja leikkasin kuviosahalla.

Piirsin melan ympäri keskiviivan, joka helpottaa työstämistä. 

Seuraavana oli homman tarkkuutta vaativin vaihe. Jaakko Mäkikylän Off-road-paddler-blogin neuvojen mukaan piirsin lavan painepuolelta koveraksi. Tämä yhdistettynä teräviin reunoihin puree paremmin kun vesi ei pääse vedon aikana karkaamaan lavasta.

Lavan kaarevan muodon leikkasin vannesahalla. Jännitin hieman kuinka käy. Saanko lavan pysymään pystysuorassa ja pysynkö kaarevan viivan mukaisessa leikkauslinjassa. N. 20cm leveä ja osittain kovapuinen lapa antaa vannesahalle haastetta melkoisesti.

Karkean muotoilun jälkeen hioin lopullisen muodon nauhahiomakoneella ja epäkeskohiomakoneella. Varsinkin kovaa keskikohtaa sai hangata melko kauan.

Lopullisen lavan paksuudeksi jäi n. 6mm. Ohuemmaksikin olisi voinut hioa mutta päätin jättää ensimmäisen melan varmuuden vuoksi paksummaksi. Seuraavan uskallan hioa jo 3-4mm paksuiseksi.

Kahva on tukeva T. Siitä saa hyvän otteen kovemmassakin menossa.

Ohut lapa ei kestä ilman kuiduttamista. Lennokkiharrastuksesta minulla oli tallella epoksia sekä silkin ohutta lasikuitukangasta, joten käytin niitä. Hieman paksumpi kangas voisi olla helpompi saada tasaiseksi mutta tämäkin tasoittui kohtuudella.

Ennen lasikuitukankaan laittoa telasin yhden kerroksen epoksia puulle. Tällä varmistetaan kankaan tarttuminen kunnolla.

Kahden epoksikerroksen ja kahden kangaskerroksen jälkeen ohut lapa saa hieman jäykkyyttä ja samalla kestävyyttä. Lavan kuiduttaminen on aina kompromissi painon ja kestävyyden välillä.

Ensimmäisten kerrosten kuivumisen jälkeen levitin kolmannen paksumman kerroksen epoksia molemmille puolille. 

VIRHE! 

Lopputuloksena alapuolella oli kuivuneita pisaroita, joiden pois hiominen oli melkoinen homma. Loppujen lopuksi levitin vielä kaksi ohutta kerrosta, jotka tasoittelin siveltimellä. Mitä tästä opimme? Ei kannata yrittää oikoa mutkia. Parempi on tehdä mieluummin 4-5 ohutta kerrosta kuin kolme paksumpaa. Tällä säästää paljon epoksia ja turhaa hiomista.

Toisen melan työvaiheista en ottanut juurikaan kuvia. Piirsin lasten pituisen melan 25mm lankulle, leikkasin vannesahalla muodon ja hioin nauhalla ja epäkeskolla siistiksi. Varren pyöristykset tein molempiin meloihin alajyrsimellä.

Pahimmoilleen melan varteen jäi kaksi oksaa, jotka heikentävät kestävyyttä. En kuitenkaan viitsinyt alkaa tämän melan kuiduttamiseen ja ajattelin, että kestää minkä kestää. Lankkua minulla on vaikka kuinka moneen melaan ja tekemiseen menee alle puoli tuntia.

Lopuksi mela sai pintaansa tervaöljyä. Imeytin melaan niin paljon kuin sain sen imemään ja lopputulos näyttää olevan varsin kelvollinen. Tämmöinen on perinteinen yhdestä puusta tehty majavanhäntämela.

Valmista tuli! Kyllä kai näillä kelpaa meloa pitkin kesäistä järvenselkää?

Vasemman puoleisen melan painoksi tuli 450g ja oikean n. 600g. Pitemmän melan varren öljysin kahteen kertaan pellavaöljyvernissalla. Tällä säästin painoa sekä kallista epoksia.

Seuraavana on tarkoitus tehdä ainakin mutkamela ja tuplamutkamela ehkä myös saukonhäntämela.