Hiihtoreissu 15.-16.2.2017

Tämän vuotinen talvireissu suuntautui taas tuttuihin lapsuuden maisemiin Lieksaan. Viime vuonna monien yhteensattumien takia veljeni ei päässyt mukaan. Tänä vuonna meitä onnisti paremmin ja pääsimme reissuun molemmat.

Parin edellisen päivän tuulinen ja lämmin sää oli pudotellut tykkylumet puista alas. Viime vuoden reissulla maisemat olivat kauniin lumisia.

Voi kuusi parkaa! Ihme on jos latva kestää kevääseen saakka.

Myös vaaran laelta tuuli oli pudotellut lumet alas. Alaoksien lumitaakasta vielä näki kuinka paljon lunta oli ollut puissa ennen alkuviikon lämmintä. 

1,5km nousu huipulle on takana. Paita on läpimärkä mutta muuten ei tunnu vielä missään.

Ei kannata ostaa halpoja ja huonoja sauvoja. Muovinen sompa oli jo lähtiessä vähän rikki. Kovalla alustalla se hajosi lopullisesti runsaan 5km hiihtämisen jälkeen. Onneksi mukana oli varasompia ja vaihdon jälkeen matka jatkui. Reissulla jouduttiin uusimaan myös toinen samanlainen muovisompa.

Kuuraa kannossa keskellä suota. Auringon puoli oli sula. Vaikka kevääseen on vielä pitkä aika, aurinko lämmittää jo mukavasti.

Jos täällä ei mieli lepää niin missä sitten? Kun pysähtyy paikalleen, ei kuulu muuta ääntä kuin omien korvien suhina. Kaukana on kiire ja kaupunkien hälinä.

Ruoaksi ostin Blå Bandin kanapasta-ateriat. Kesken matkan pusseihin kaadettiin termareista kuuma vesi ja pussit nostettiin ahkioon turpoamaan. Matka jatkui eteenpäin. 

Vartin hiihtämisen jälkeen ruoka oli valmista ja pidimme lyhyen ruokatauon. Aurinko lämmitti mukavasti eikä tuullut yhtään. Silti hikisenä ei tee mieli pysähdellä kovin pitkäksi aikaa.

Satumainen kuusikko! Jopa 30-40cm pitkät naavat roikkuvat oksilla ja metsässä on hämärää kirkkaasta auringonpaisteesta huolimatta. Kuusikossa näkyi myös jälkiä kun ilves oli jahdannut jänistä. 

Ennen kämppää on vielä pari pitkää nousua ja niiden jälkeen pitkiä ja vauhdikkaita laskuja. Jätin edellä menevään veljeeni usean kymmenen metrin välin mutta silti sain hänet kiinni mäen alla. Minun sukseni ovat hieman jäykemmät ja luistavat paremmin. Vastaavasti ylämäissä, joissa minä jouduin kulkemaan haarakäyntiä, veljeni tuli suoraan ylös. 

Kämppä häämöttää. Runsaan 12 hikisen kilometrin jälkeen tänne on aina yhtä mukava tulla.

Hiihtopäivän päätteksi sauna lämpiää ja odottaa hikisiä hiihtäjiä pehmeisiin löylyihin rentoutumaan.

Kämppä ilta-auringossa. 

Raskaat huvit vaativat hyvän ruoan. Veljeni on allerginen järvikalalle, joten mukaan otettiin merellä kasvatettua kirjolohta. Loimulohi on aikaa vaativa mutta herkullinen ruoka. Sen lisäksi teimme hiillosperunoita voilla ja ruohosipulilla maustettuna.

 Ruokaa odotellessa kävin koittamassa pilkkimistä. Tällä kertaa ei ollut ahven syönnillä.

Liekö loimulohen tuoksu houkutellut paikalle ahman? Yöllä oli ahma käynyt lähimmillään 50m päässä kämpästä.

Toisena päivänä sää oli pääosin harmaa ja pilvinen. Se ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa. Nautimme joka hetkestä, jonka vietimme hiljaisessa erämaassa.

Muutaman linnun lisäksi näimme vain eläinten jälkiä. Jänikset, hirvet, ahmat, ilvekset ja näädät olivat liikkuneet lumisessa valtakunnassaan.