Jälleen kerran säätieteilijät erehtyivät mutta tällä kertaa minun kannaltani positiivisesti. Sääennuste lupasi lähes koko Suomeen poutaa mutta vain Itä-Suomeen oli ennusteessa pilvistä ja mahdollisesti vähäistä lumisadetta. Niin vaan kävi, että jo Joensuusta Lieksaan ajellessa alkoi taivas kirkastua ja ennen kymmentä sain nauttia lähes pilvettömästä taivaasta ja auringonpaisteesta. Pakkasta oli koko päivän -8' ja sää lähes tyyni. Voisiko olla parempaa säätä lähteä hiihtämään erämaahan lumisten maisemien keskelle?
Muutaman viikon takainen lämmin jakso pudotti lumet puista. Onneksi viimeisen parin viikon aikana satoi runsaasti uutta lunta ja puut olivat kauniin näköisiä. Paikoin pienemmät puut olivat täysin tykkylumen peittämiä.
Ahkio oli lastattu n. 30kg kuormalla. Yhteensä vedettävää painoa kertyi siis n. 36kg. Suurimman osan painosta tekivät valokuvaus- ja pilkkivälineet. JR-27-ahkio osoitti jälleen kerran toimivuutensa ja tuli perässä kevyesti. Heti autolta lähtiessä alkava 110m nousu 1,5km matkalla sai kyllä hien nousemaan pintaan.
Yksinäinen kelo keskellä laajaa suota. Parin sadan metrin välein piti pysähtyä ja vain nauttia hiljaisuudesta.
Eläimiä näkyi todella vähän. Kahden päivän aikana näin yhteensä 14 teertä. Lähimmillään kolme niistä hyppäsi lumikiepistä lentoon vain kolmen metrin päästä. Lintujen lisäksi näin tuoreet ahman jäljet, muutaman päivän vanhat suden jäljet sekä suden ulostetta. Myös hirvien jälkiä näkyi runsaasti.
Matkalla pilkin illaksi ruokakalat. Hikisenä pysähtyessä olin 15min jälkeen kylmästä kankea, joten matkaa piti jatkaa kiireellä. Edes paksu toppatakki ei pystynyt pitämään lämpimänä.
Montakohan sataa vuotta tämä puu on seissyt tällä paikalla? Ensin se on kasvanut, sitten kuollut ja kelottunut. Nyt se odottaa vuosikymmenien vierimistä, lahoamista ja lopulta myrskyä, joka sen kaataa. Semmoista on luonnon kiertokulku.
Hiihdin lähimmältä tieltä kämpälle 12km. Sen lähemmäs ei autolla pääse vaan loppumatka pitää kulkea kävellen, hiihtämällä tai kanootilla. Kosken ja majanvanpatojen vuoksi kämpälle ei pääse edes veneellä.
Illalla kävin kuvaamassa auringonlaskua ja katsomassa valmiiksi paikat illan revontulien kuvaamista varten. Mutta niin siinä taas kävi niin kuin on käynyt tänä talvena monta kertaa. Revontuliennusteet näyttävät hyvää mutta sääennuste ei. Nytkin taivas alkoi vetää lännestä alkaen pilveen jo vähän ennen kuutta illalla. Yö oli täysin pilvinen ja satoi hieman lunta.
Päivällä pilkityt ahvenet pannulla. Voissa paistettuna maistuivat herkullisilta. Tämän kokoisia tuli parin ahvenen minuuttivauhdilla pystypilkillä pilkittynä. Tasapainopilkki ei kelvannut isommille ahvenille ollenkaan.
Aamulla heräsin yhdeksän aikaan 11,5h yöunien jälkeen. Heti aamupalan jälkeen lähdin kämpän eteen pilkkimään. Ensimmäinen n. 500g ahven tarttui tasapainopilkkiin alle puolen minuutin liottelun jälkeen. Sen jälkeen oli niin hiljaista, että vaihdoin pystypilkkiin. Sillä sain toisen saman kokoisen sekä yhden pienen. Kymmenen minuutin pilkkimisen jälkeen minulla oli ruokakalat ja lähdin takaisin kämpän lämpöön kokkaamaan.
Isot ahvenet olivat pulleita ja mätiä täynnä. Otin mädin talteen ja paistoin senkin voissa. Vasemmassa alareunassa pannulla oleva kasa on mätiä.
Koitin saada puista tippuvaa lunta kuvaan mutta huonoin tuloksin. Jonkin näköinen kimallus etualalla näkyvän suuren männyn kohdalla kuitenkin näkyy.
Olen monesti miettinyt, että missä vaiheessa puu alkaa kiertymään näin? Kasvaessa se on käsittääkseni suora mutta kelopuut ovat usein kierteisiä kuten tämä.
Neljän kuvan panoraama suolammelta.
Susi hukkanen oli juossut pitkin suota.
Tammikuun lähes -40' pakkasetkaan eivät ole jäädyttäneet koskea umpeen. Jääkerroksista näkee alkutalven korkean vedenpinnan tason.
Kotiin ajellessa piti pysähtyä kuvaamaan upeata auringonlaskua Pielisellä. Kyllä kevättalvi on kaunista aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti