lauantai 27. helmikuuta 2016

Laavu lähimetsään osa 10: Harjakaiskahvien aika



Perjantaina kävin ostamassa paikallisesta rautakaupasta metrin pätkän 25mm harjaterästä, 0,3m2 teräsverkkoa, 4m lattarautaa ja 2m pyörötankoa. Lauantaiaamuna olin jo kahdeksalta verstaalla työn touhussa.




Alunperin suunnitelin tekeväni vastaavanlaisen tekeleen kuin MH:n nuotiopaikoilla mutta aika nopeasti tulin siihen tulokseen, että erillinen keittokoukku on tarpeeton. Niinpä muokkasin hieman paistoritilän rakennetta ja tein keittokoukun samaan varteen. Tarvittaessa ritilän voi nostaa saranalla ylös.



Runsaan kolmen tunnin hitsailun jälkeen oli valmista. Kotona suihkutin vielä pintaan mustan spray-maalin. Se ei kovin paljoa suojaa mutta onpahan näin alkuun hieman viimeistellymmän näköinen lopputulos. Ajan saatossa noki tekee raudan pintaan suojaavan kerroksen ja maali peittyy sen alle.


Ruoan jälkeen hitsasimme naapurin tallissa koko tulisijan kasaan. Tulisijana toimii vanha kuorma-auton vanne, johon ritilää kannatteleva harjaterästolppa oli helppo hitsata kiinni. Tulisija kuljetettiin laavulle ja kaivettiin niin syvälle kuin routaiseen maahan sai kaivettua. Kevään tullen pintamaa kaivetaan pois kallioon saakka ja vanne upotetaan syvemmälle. Vanteen ympärys kivetään, jolloin tuli saa alhaalla olevista vanteen rei'istä ilmaa.


Tässä näkyy paremmin keittokoukun ja ritilän rakenne. Koukku olisi ehkä voinut olla hieman lyhyempi mutta silloin ritilän tuki olisi jäänyt aika lyhyeksi. Kyllä se toimii näinkin kun siirtää tulta hieman reunemmaksi.


Katon reunus sai vielä toisen kerroksen lautaa kun kiinnitimme räystäslaudoiksi tuppeensahattua leppää ja mäntyä. Etureunan otsalaudaksi tuli leveä tuppeen sahattu mäntylauta ja sivuille löysin ullakolta hieman kieroa mutta kelvollista tuppeen sahattua leppää.


Juhlallinen hetki! Valmiin laavun etuseinään kiinnitettiin lopuksi nimikyltti.


Se on siinä! Huomenna juodaan harjakaiskahvit ja nautitaan työn hedelmistä. Miestyötunteja rakentamiseen kului reilusti toista sataa. Tarkkaa määrää en tiedä mutta uskoisin, että lähemmäs 150h kuin 100h.

Paljon tuli opittua uutta asiaa hirren veistämisestä. Varausten piirtäminen ja veistäminen on oma taiteenlajinsa, jossa erittäin terävät työkalut ovat merkittävässä osassa.  Onneksi tässä rakennuksessa työjäljen ei tarvitse olla aivan priimaa, joten harjoittelun jälki saa näkyä lopputuloksessa. Pääasia kuitenkin on, että laavu on itse tehty ja sinne on helppo mennä aina kuin siltä tuntuu.

Jos et ole seurannut projektin aiempia vaiheita, pääset helpoiten lukemaan osat 1-10 klikkaamalla blogin yläpalkista väliotsikkoa "LAAVU".

Kiitos mielenkiinnosta kaikille lukijoille! Tilastoista olen nähnyt, että tämä on projekti kiinnostanut monia. Kommentteja ja palautetta otetaan mieluusti vastaan.

2 kommenttia:

  1. hieno tuli! Ja hyviä vinkkejä tällaiselle rakentamisesta tietämättömälle. Mukavaa kevättä sinne päin. t.Jani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuolla kelpaa keitellä kahvia ja istuskella muuten vain. Opettelua oli minullekin tämän rakentaminen mutta onneksi apuna oli naapurini, jolla on kokemusta hirsirakentamisesta.
      Mukavaa kevättä sinullekin!

      Poista