Jäniskäristys

Testasin vähän erikoisempaa reseptiä tehdä ruokaa jäniksestä. Sain idean luettuani netistä erilaisia reseptejä paisteista ja käristyksistä. Tämän kertainen on sovellus monesta eri ohjeesta ja osittain omaa ideaakin.

Ainekset:
- 1kg luutonta n. 5cm paksuksi pötköksi jäädytettyä jänistä
- 150g pekonia
- mustapippuria rouheena
- suolaa
- yksi iso sipuli
- kaksi porkkanaa
- 3dl Prykmestar savukatajaolutta

1. Käristä pekonisilppu pannulla ja kaada pataan
2. Leikkaa kohmeisesta jäniksen lihasta lastua ja käristä pienissä erissä voissa kuumalla pannulla ja kaada pataan. Jäinen liha jäähdyttää pannun jos lihaa on kerralla liikaa, joten pari kourallista silppua on hyvä määrä ruskistaa kerralla.
3. Pilko sipulit ja porkkanat pataan lihojen sekaan.
4. Mausta sopivasti suolalla ja pippurilla.
5. Vettä pataan niin, että lihat juuri ja juuri peittyvät.
6. Paista lihoja n. 150 asteisessa uunissa 1,5h.
7. Ota paistoliemestä pois 3dl ja kaada tilalle olut.
8. Paista vielä ilman kantta 0,5h.
9. Tarjoile ja nauti!

Riistan ja oluen maku ruoassa on voimakas, joten lapsille kannattaa tehdä jotain muuta ruokaa jos he eivät ole tottuneet voimakkaisiin makuihin.  Itse pidin kokeilua onnistuneena. Monessa ohjeessa neuvottiin laittamaan käristyksen sekaan esim. pihlajanmarjamehua, tms. hapanta, joka mureuttaa lihan. Koska semmoista ei löytynyt kotoa piti keksiä muuta. Eräässä hirvipaistin ohjeessa neuvottiin laittamaan olutta ja katajanmarjoja. Pienellä googlettamisella löysin tuon oluen ja kävin sitä ostamassa. Tavallisesta marketista ei löytynyt maustehyllystä katajanmarjoja, joten niitä pitää ilmeisesti kerätä ensi kesänä talteen tulevaa käyttöä varten.

Jänisjahdissa 13.11.14

Harmaana marraskuun aamuna päivä valkeni vasta kahdeksan jälkeen. Laskimme koirat irti ja jäimme odottelemaan mitä tuleman pitää. Toiveissa olisi saada muutama pitkäkorva saaliiksi pataan muhimaan sunnuntain ruoaksi. Kauaa ei tarvinnut odottaa kun metsästä alkoi kuulua ajokoiran valittava ajohaukku. Levittäydyimme ketjuun ja jäimme odottelemaan.
Tällä kertaa ajettavana ei kuitenkaan ollut nuori ja hölmö jänö vaan vanha kokenut konkari, joka otti suoran suunnan kohti itää ja aloitti kilpajuoksun koiran kanssa. Meni sata metriä, toinen, kolmas ja lopulta kilometri ilman suunnan muutosta.
Hyppäsimme autoon ja ajoimme lenkin ajon eteen ja kiipesimme vaaran rinteelle odottamaan lähestyvää ajoa. Vanha pitkäkorva kuitenkin kuuli tulomme ja käänsi suunna 300 astetta takavasempaan ja lähti juoksemaan suoralla suunnalla minkä kintuistaan pääsi. Taittui kilometri ja puoli toistakin. Taas me jouduimme siirtymään.
Lopulta jänis alkoi vähän pyöriä rinkiä ja me löysimme tuuliselta vaaranrinteeltä passipaikat. Siinä hytistessä ja kuunnellessa väliin lähestyvää ja väliin kaikkoavaa ajoa alkoi jo kylmäkin hiipiä takin sisään. Tiesin, että ajo saattaa olla puolikin tuntia jänistä jäljessä mutta silti hätkähdin kun tienlaitaa juoksi kaikessa rauhassa iso valkoinen jänis. Poistin varmistimen ja odotin, että jänis tulee lähemmäksi. Nostin rauhassa haulikon poskelle ja odotin taas. Lopulta pitkäkorvainen huomasi minut pysähtyi. Muuta ei tarvittu. Puristin kerran liipasimesta.

Kuksan saaja on selvinnyt

Arvonta on suoritettu asiaan kuuluvalla tavalla ja sen saaja selviää seuraavasta videosta.
Onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!
Seuraava arvonta järjestetään kun blogissa on käynyt 5000 vierailijaa.

Pysykää "linjoilla"! Uutta tarinaa on tulossa! ;)

Asko

Pyyntimiehet ja saamamiehet erikseen

Tänä syksynä olen ehtinyt erityisen huonosti käymään metsällä. Tämä kerta taisikin jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi kanalintujahdissa.

Blogissa ensimmäiset tuhat klikkausta

Blogi on ollut nyt reilu kaksi kuukautta "toiminnassa" ja sinä aikana katselukertoja on kertynyt jo reilu tuhat. Sen kunniaksi järjestettäköön arpajaiset ja arpajaisten palkintona on erähenkisesti Savottan pyökkinen kuksa.
Arvonta pidetään 1.11.2014 ja siihen voi osallistua jokainen blogin lukija.
Toimi siis näin: kommentoi tätä juttua omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi ainakin yhdellä sanalla ja olet mukana arvonnassa.

Vekaruksen ulkoilualue

Syysloman lopettajaisiksi kävimme lasten kanssa makkaran paistossa Joensuun Tuupovaarassa Vekaruksen ulkoilualueella. Kävelimme n. 2 kilometrin Vekaruksen polun, joka on osa 37km pitkää Paimenpojan polkua.

Hiitolanjoen maisemapolku

Repovedeltä suuntasimme Valkealan kautta kohti Joensuuta ja kävimme matkalla katsomassa Simpeleellä olevan Hiitolanjoen maisemapolun. Reitti on 3,5km pitkä ja se seurailee pääosin Hiitolanjoen eli Kokkolanjoen rantoja.

 Ritakosken voimalaitos