Kävelin tässä eräänä päivänä noin suurinpiirtein lounasaikaan pitkin pihaa sivusilmällä lapsia vahtien. Talon varjonurkkauksessa huomasin ilokseni pehkon pihatähtimöä (Stellaria media), suomeksi sanottuna vesiheinää. Kuten sanottu, ruuan aika alkoi olla käsillä ja tapani mukaan aterian suunnittelu oli vielä puolitiessään. Nyhdin vesiheinät hiekasta ja katkoin juuret irti. Salaatiksi kasvia oli kuitenkin aika vähän. Siinä touhutessani huomasin lähellä kasvavan myös niittysuolaheinää (Rumex acetosa) ja kiskoin samaa vauhtia myös suolaheinän lehdet mukaani. Niistä jo saisin salaatin.
