Kaupallinen yhteistyö Food Force
"Onko siellä enää vappuna lunta?", kysyi tyttäreni huolissaan kun eteläisemmästä Suomesta lumet hävisivät jo maaliskuun-huhtikuun vaihteessa tavallista aiemmin. Vakuutin, että kyllä sitä on vielä kesäkuussakin mutta hanki saattaa mennä pehmäksi jos on kovin lämmintä. Näin oli käynyt ennen reissua ja Pitsusjärvelläkin oli mitattu +6 asteen lämpötiloja. Ennen reissua sää kuitenkin viileni ja kantohanki tuli takaisin. Hyvä meille niin!
Harri ja Eemeli olivat lähteneet liikkeelle jo illan/alkuyön aikana. Meiltä Joensuusta matka jatkui kolmen jälkeen aamuyöllä kohti Sevettijärveä. Semekurttaan saavuimme iltapäivällä 9.8. pitkän ajomatka päätteeksi. Kyllähän se oli taas todettava, että kauas on pitkä matka.
Pari vuotta sitten tein kummitytölleni synttärilahjaksi puisen tuplamutkamelan. Vaimoni teki melan mukaan lahjakortin "oikeuttaa melontaretkeen kummisetän kanssa". Olimme kaikki unohtaneet koko lahjakortin kunnes kummityttö löysi lahjakortin siivouksen yhteydessä. Sain viestin ja kysymyksen milloin sen voi lunastaa. Lupasin, että tänä vuonna vielä. Kuten tavallista, kalenteri on aina melko täynnä ja piti tarkkaan miettiä milloin on aikaa lähteä parin yön reissulle. Lopulta ajankohdaksi sovittiin 13.-15.9. ja paikaksi Koloveden kansallispuisto.
Vaimoni lähti tyttöjen kanssa reissuun viikonlopuksi ja niin minäkin poikani kanssa. Alunperin suunnitelma oli lähteä viikonlopuksi Koitereelle melomaan. Sääennuste näytti navakan tuulen jatkuvan koko viikonlopun yli ja lauantai-illaksi reipasta vesisadetta. Niiden tietojen perusteella tein suunnitelmiin muutoksen.
Kysyin lapsiltani minne he haluaisivat vaellukselle jos lähtisimme yhdessä tekemään reissun. Ehdotin UKK-puistoa, Lemmenjokea tai Inaria. Näistä viimeksi mainittu olisi ollut melontareissu. Lopulta UKK sai eniten kannatusta sen monipuolisen maaston vuoksi. Aloin siis suunnittelemaan meille sopivaa reissua.
Jatkoin jo yhden kerran perinteeksi muodostunutta teemaa "vappu tunturissa" lähtemällä Käsivarren erämaahan hiihtovaellukselle. Tosin tällä kertaa suunnittelin reitin aikalailla toisin kuin edellisellä kerralla vaikkakin vapunviettopaikka oli sama Porojärven autiotupa kuin edelliselläkin reissulla.
Tämä kuluva vuosi alkaa olla lopuillaan. Paljon ehti tapahtua ja paljon ehdin touhuta vuoden aikana yksin, perheen ja myös kavereiden kanssa. Blogin aihe alueeseen liittyviä päivittäisiä touhuja jaan useimmiten Instagramin tarinoissa ja blogiin kirjoitan lähinnä reissutarinoita. Siksi lyhyesti kulunut vuosi myös tänne muistoihin.
Tämän vuoden syksyn ruskareissu suuntautui pohjoiseen Urho Kekkosen kansallispuistoon eli tutummin UKK-puistoon. Tämä oli samalla synttäreissuni. Täytin viime syksynä 40v ja toivoin perheeltä lahjaksi vain lomaviikkoa. En tarvitse mitään turhia tavaroita vaan mieluummin kokemuksia ja vapaa-aikaa. Ihan täyttä viikkoa en pystynyt käyttämään mutta matkapäivien kanssa kuusi päivääkin oli oikein hyvä.
Minulta pyydettiin alkuvuodesta mahdollisuutta järjestää melontaseuran syysretki Ilomantsiin Koitajoelle. Jokiretkiä on kaivattu mutta järjestäjiä on ollut vähän. Minulle joki on tuttu, joten oli aika helppo lupautua. Tosin sen ehdon laitoin, että järjestän retken vain päiväretkenä. Ajankohta sattui lähes samaan aikaan kun olen lähdössä pohjoiseen UKK-puistoon ruskavaellukselle enkä raaskinut luvata toista yöreissua samaan aikaan.
Sain viime syksynä 40v synttärilahjaksi sisaruksiltani yön Bear Centren kuvauskojulla Kuhmon Lentiirassa. Ajattelin syksyn lyhyiden päivien ja muiden kiireiden vuoksi siirtää reissun tähän kesään. Nyt kesäkuussa kun yöt ovat pitkiä ja luonto heleän vihreä, ajattelin lähteä yöksi kuvausreissulle.
Laskiaissunnuntaina pakkasimme evästä reppuihin ja lähdimme Kolille katsomaan vieläkö puissa on tykkylunta vai onko parin päivän lämmin tuuli pudotellut ne jo alas. Vähän oli jo merkkejä tipahdelleista lumista mutta pääosin oli vielä komean näköistä maisemaa.
Oman lintuharrastukseni varsinaista alkamista en osaa sanoa. Olen liikkunut luonnossa koko ikäni ja tarkkaillut sitä. Jossain vaiheessa aikuisiällä minua alkoi harmittaa, etten tunnistanut luonnossa liikkuessa kuin tavallisimpia lintuja. Siispä aloin opetella niitä. Vähitellen niiden tavallisten lisäksi alkoi tulla tutuksi myös muita lajeja.
Tänä vuonna ovat jääneet melontareissut aika vähiin. Kesän aikana oli niin paljon tekemistä ja tapahtumia, ettei vaan yksinkertaisesti ollut mitään mahdollisuutta. Heinäkuussa tein parin päivän reissun Koitereelle ja silloinkin toisena päivänä ajoin suoraan reissusta yövuoroon.
Talvella suunnittelin kesälle vaikka mitä ohjelmaa. Oli ajatus käydä lasten kanssa vaelluksella, melomassa, veljesten kanssa veneilemässä, jne. Loppujen lopuksi nyt eletään heinäkuun loppua ja huomaan, että mikään niistä ei ole toteutunut. Yksinkertaisesti molempien vanhempien työt, lasten loma, rippijuhlat, lakkiaiset, jne jne ovat täyttäneet kalenterin niin täyteen, että minun piti jo perua talvella lupaamani melontakurssin apuohjaajana toimiminen.
"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty"
Onneksi tämä vanhan sanonta ei pitänyt paikkansa. Muuten olisi jäänyt monta hienoa hetkeä kokematta.
Edellisessä tarinassa kerroin valmistautumisesta Käsivarren hiihtoreissuun. Osittain aloitin valmistautumisen jo hyvissä ajoin, pakkaamiset jäivät pariin viimeiseen päivään. Rutiinilla ne sujuivat kuten yleensäkin. Olin tehnyt varustelistaa mutta pääosin pakkasin ilman sitä. Lopussa luin listaa läpi ja varmistin ettei mitään oleellista puuttunut. Siispä matkaan...
Reissussa oli mukana kaupallinen yhteistyö Nordic Mealin kanssa.
Reissuvalmistelu alkoi tammikuussa ensin ahkion rakentamisella. Olin tapani mukaan myynyt keväällä ahkion pois ja oli aika tehdä uusi. Muutaman illan puuhastelun tuloksena oli taas yksi uusi JR-27 autotallissa odottamassa pääsyä lumelle. Joulukuussa talven tulo tuntui olevan hidasta. Lumi tuli ja lumi suli vuorotellen. Lopulta tammikuun puolivälissä alkoi olla niin paksu kerros että kynnöspellollekin pääsi hiihtämään ahkion kanssa.
Alkuun laitoin kyytiin yhden 20kg hiekoitussepelisäkin ja lähdin metsään ja pellolle umpihankeen. Hikihän siinä tuli mutta kahden tunnin lenkki meni melko kivuttomasti. Lisäsin rasitusta laittamalla kyytiin toisen säkin ja jatkoin samaa kahden tunnin lenkkiä. Tavoitteena oli tehdä kaksi kahden tunnin lenkkiä viikossa. Aivan joka viikko siihen ei mitenkään päässyt, työ kun haittaa hyviä harrastuksia. Myös helmikuussa jatkunut pitkä ja todella kylmä pakkasjakso vähensi hiihtomäärää. Parhaillaan -34' pakkasella en nähnyt tarvetta lähteä hiihtämään.
Välillä sain silti nauttia myös kauniista helmikuisista pakkaspäivistä. Talven kääntyessä maaliskuulle hiihtokelit paranivat oleellisesti. Toistuvat lumipyryt toivat lisää uutta lunta sen verran että väliin kahlasin puoleen sääreen ja sitten taas pakkanen kovetti lumen pinnan niin että se upotti vain 10cm.
Huhtikuun puoliväliin mennessä ehdin tämän vuoden puolella hiihtää 43h, josta valtaosan ahkion kanssa. Kapealla suksella kävin hiihtämässä hieman vajaan 100km. Lisäksi tämä vuoden puolella on tullut jo yli 900km työmatkapyöräilyä. Vuodessa tulee pyöräilyä reilu 3000km joten tämä alkuvuoden kilometrit eivät sinällään ole laskettavissa harjoitukseksi vaan ovat hyvä jatkumo viime vuodelle.
Varusteita aloin tarkastamaan jo muutama viikko sitten. Pystytin teltan olkkariin ja lisäsin siihen muutaman kiinnitysnarun lisää että se kestää lumessa paremmin pystyssä. Kesällä riittää 20cm titaanitikut nurkissa, lumessa ne pitävät vähän huonommin. Varustelistaa olen tehnyt tätä reissua varten vaikka en yleensä juuri vaivaa päätäni sillä. Mukaan lähtee luottokamppeet mitkä ovat yleensäkin kesällä ja talvella mukana. Ruoka-asia järjestyi kätevästi kun sain yhteistyökumppanin eräästä vasta aloittaneesta yrityksestä. Siitä sitten lisää varsinaisessa reissukertomuksessa. Toki lisäksi pitää hommata muutakin syömistä mutta siinä turvaudun totuttuun itse kuivattuun ruokaan.
Osa valmistautumista oli myös kuivalihan teko. Viipaloin kilon naudan paistia marinoitumaan. Vuorokauden maustumisen jälkeen viipaleet olivat vielä toisen vuorokauden uunissa matalassa lämmössä kuivamassa. Lopputuloksena oli 327g hyvälaatuista kuivalihaa. Olen kirjoittanut blogiin aiemmin jutun kuivalihan teosta. Sen pääset lukemaan tästä.
Kartalla olen pyöritellyt erilaisia reittisuunnitelmia pitkin talvea. Lopulta alkaa vähitellen sunnitelmat olla sellaiset että olen tyytyväinen. Toki pitää jättää säävaraus kaikkiin suunnitelmiin. Yksikin päivä lumimyrskyä pistää suunnitelmat uusiksi. Siksi nämä eivät voikaan olla "kiveen hakattuja". Tämän kartan tulostin vaimolle kotiin että hän tietää missä milloinkin liikun. Tämä on toki turvallisuuskysymys mutta onhan kotona olijoiden kiva katsella karttaa ja miettiä että tuolla se jossain kulkee. Itsellä on käytössä 1:50 000 Käsivarren ulkoilukartta ja kompassi. Varalta otin töistä lainaan GPS-kapulan. Turvallisuuden vuoksi otan melontaseuraltamme PLB-hätälähettimen. Tämä on yksin reissatessa hyvä lisä kännykkäverkon ulkopuolella.
Ihan kaikkea valmistautumista en varmaan muista eikä ole tarpeenkaan kirjoittaa. Tässä on kuitenkin jotain mitä 25.4. alkavan reissun eteen olen alkuvuoden aikaan tehnyt. Kunnon parantaminen ja erityisesti ns. lajikunnon eli ahkion vetämisen kohottaminen oli pääosassa. Reissusta nauttii enemmän kun hiihto ei vie voimia vaan 15-25km päivämatkat menevät suhteellisen helposti.
Talven pimein aika alkaa olla väistynyt mutta päivän pitenemistä lukuunottamatta ei ole vielä juuri merkkejä keväästä. Lunta on vielä yli 60cm ja öisin pakkanen kiristyy -30' ja -35' välille. Päivällä aurinko paistaa jo lämpimästi ja pakkanen lauhtuu -15' tienoille. Upeista ulkoilusäistä pitää nyt nauttia. Korona asettaa omat haasteensa talviloman viettoon mutta päätimme silti keksiä lasten kanssa jotain hauskaa.
