Vaimoni lähti tyttöjen kanssa reissuun viikonlopuksi ja niin minäkin poikani kanssa. Alunperin suunnitelma oli lähteä viikonlopuksi Koitereelle melomaan. Sääennuste näytti navakan tuulen jatkuvan koko viikonlopun yli ja lauantai-illaksi reipasta vesisadetta. Niiden tietojen perusteella tein suunnitelmiin muutoksen.
Pakkasin perjantaina 22.9. aamupäivällä rinkat valmiiksi. Pojan tullessa koulusta, söimme välipalaa ja pakkasimme viimeiset ruoat rinkkoihin ja lähdimme liikkeelle suuntana Patvinsuon kansallispuisto.
Suomun tuvan parkkipaikalla oli perjantaina iltapäivällä vajaa kymmenen autoa ja jätimme omamme rivin jatkoksi. Tarkoitus oli tehdä rento yhden yön reissu ja kiertää Suomunjärvi myötäpäivään.
Lämmintä oli auton mittarin mukaan lähtiessä 19 astetta, joten shortsit ja t-paita oli sopiva vaatetus. Harvemmin syyskuun lopussa noin vähissä vaatteissa ulkoillaan.
Suomun tuvalta myötäpäivään kiertäen ei ennen Pokkaniemeä ole juuri mitään erityistä. Samaa tasaista mäntykangasta mitä muuallakin. Vasta Pokkaniemessä on ensimmäiset upeat hiekkarannat ja sinne jäimmekin yöksi.
Ilta meni ruokaillessa ja muiden vaeltajien kanssa tarinoidessa. Auringon laskiessa otin muutamia kuvia ja kirkkaan tähtitaivaan pimennyttyä kuvasimme toisen valokuvaajan kanssa linnunrataa. Minulla ei ollut siihen hommaan sopiva kamera mukana mutta jonkinlaisia sain kuitenkin otettua. Täyskennoinen runko ja f/2.8 optiikka olisi ollut käyttökelpoisempi mutta jätin ne kotiin ja otin mukaan croppikennoisen rungon ja f/3.5 linssin.
Ilta oli todella lämmin mutta tuulinen. Forecan app näytti lämpötilaksi illalla kymmenen aikaan vielä 16 astetta. Teltassa piti nukkua makuupussi auki kun oli niin kuuma.
Lauantai 23.9.
Aamupalan jälkeen matka jatkui kohti Virtaniemeä ja Suomunjärven pitkiä hiekkarantoja. Järven itäranta onkin suurimmaksi osaksi hiekkaa ja polku kulkee isolta osin rantoja pitkin. Hiekkarantoja Suomunjärvellä on 24km kun lasketaan saaret mukaan. Järven ympäri kiertävän reitin pituus on n. 16km.
Eipä näitä rantoja voi muuta kuin ihastella. Pala kauneinta Pohjois-Karjalaa.
Kurkilahdessa pidetyn lyhyen välipalatauon jälkeen kävelimme perille Suomun tuvalle.
Kotimatkalla keräsimme vielä vähän puolukoita pakastimeen.
Mukava pieni hetki yhdessä pojan kanssa. Näillä pienillä reissuilla lapset oppivat tärkeitä taitoja yöpymiseen, varusteiden valintaan, jne. Niiden myötä kehittyy vähitellen kyky suunnitella myös pitempiä vaelluksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti