Harri ja E olivat lähteneet liikkeelle jo illan/alkuyön aikana. Meiltä Joensuusta matka jatkui kolmen jälkeen aamuyöllä kohti Sevettijärveä. Semekurttaan saavuimme iltapäivällä 9.8. pitkän ajomatka päätteeksi. Kyllähän se oli taas todettava, että kauas on pitkä matka.
9.8.2025
Semekurtta-Kurttejärvi 7,82km/3h 56min
Ensimmäinen jumppa oli vetää kanootti 1,2km tien päästä kaakkoon kohti ensimmäistä nimetöntä lampea. Se on korkeusmerkinnältään 117mpy. Lämpötilan ollessa +22' ensimmäinen melko tasainen vetotaival antoi jo esimakua tulevasta.
Vätsärissä kaikki sininen ei ole melottavaa vettä. Se oli muistissa jo edelliseltä reissulta 2019 ja muutenkin yleisesti tiedossa oleva asia. Tässä näkyy hyvin miten vesi virtaa purossa mutta kanootti, kajakki ja tavarat on vedettä louhikkoa pitkin lammelta toiselle.
Välillä puro leveni hieman. Vettä ei ollut kahdestaan melottavaksi, joten fiksuin oli yhden ukon meloa seisaaltaan ja pujotella kivien välistä. Polarisoiduilla aurinkolaseilla kivet näkyivät kirkkaassa vedessä hyvin ja pääsin pujottelemaan toista sataa metriä eteenpäin kivilabyrintissä.
Kunnes puro taas kapeni ja kanoottia piti vetää liinaamalla ylös pientä koskea pitkin. Nousua lähtöpaikasta Sollomuslompoloon tuli hieman yli 3m.
Muutaman tunnin raahauksen ja melomisen jälkeen tulimme Sollomusjärven autiotuvalle. Tupa oli tyhjä, joten nukuimme siellä. Tukevan päivällisen jälkeen jokainen nukahti nopeasti. Edellisen yön 2-3h unet olivat riittävä unilääke.
10.8.
Kurttejärvi-Pikku Rovijärvi 19,66km/10h 54min
Matka jatkui aamulla eteenpäin hyvin levätyn yön jälkeen. Kurttejärvellä heittelimme puolisen tuntia uistinta ja saimme kaksi 30cm harjusta. Muistissa oli, että harjuksen alamitta on 35cm ja kalat laskettiin takaisin kasvamaan. Reissun jälkeen huomasin kuitenkin, että 76 leveyspiirin pohjoispuolella alamitta onkin 30cm, joten kalat olisi sen puoleen voinut ottaa. Mutta, aamupäivä ja pitkä päivämatka edessä. Kalat olisi pitänyt paistaa melko nopeasti, joten sikäli kovin suurta "vahinkoa" ei tapahtunut.
750m vetotaival Pätsikotajärveltä ylös nousi 19m. Pulahdus viileään lampeen hikoilun jälkeen teki hyvää. Olo oli kirkkaan veden takia kuin uima-altaasssa olisi uinut.
Tutuksi tullut melomisen ja raahaamisen vuorottelu jatkui. Välillä oli pitempiä maakannaksia järveltä toiseen, välillä saimme istua kanootissa jalkoja lepuuttaen. Vähitellen myös maisema alkoi muuttua ja saavuimme selvästi ylänköalueelle.
Lopulta saavuimme Tuulijärven ja Iso Rovijärven kautta Pikku Rovijärvelle, jonka itäpäähän olimme katsoneet yöpaikan. Joku muukin oli huomannut saman paikan ja meillä oli valmis nuotiopohja johon laittaa tulet. Päivän kalasaalis oli kaksi harjusta, alamittainen taimen ja hauki.
11.8. Pikku Rovijärvi-Routasenkuru-Pikku Rovijärvi-Äälisjärvi-Surnujärvi 28,52km/11h 49min
Päivä alkoi kävelyretkellä Routasenkurulle. Lähdimme liikkeelle leiristä hieman ennen yhdeksää mukana vain suklaapatukat ja juomapullot/kuksat.
1,5h reippaan kävelyn jälkeen olimme Routasenkurulla. Kuvista ei saa
paikasta oikein mitään käsitystä mutta onhan se karun kaunis ja jylhä
paikka.
Takaisin leiriin kävellessä lämpötila kohosi ja hiki valui. Teimme virhearvion ottaessa mukaan vain vähän vettä luottaen saavamme sitä jostain purosta. Kaikki purot olivat kuitenkin niin alhaalla rotkossa, että emme lähteneet sinne juomaan. Muutamalla desillä pullovettä selvisimme kyllä koko 10km kävelyn mutta leiriin palatessa piti juoda runsaasti.
Pikku Rovijärveltä Äälisjärvelle alkoi reissun rajuin veto. Jo ensimmäinen nousu otti aika tehokkaasti tehoja ukoista. Korkeuseroa järvillä on maltillinen 68m mutta maaston polveillessa ylös alas nousua kertyi yhteensä lähemmäs 100m. Siitä puolet ensimmäisen 130m matkalla.
Joskus harkitsin Vätsäriin lähtöä yksin mutta jälkiviisaana on hyvä todeta, että olisi ollut aika hapokas reissu vetää näitä rinteitä tavaroita ylös. Jokin erilainen kanootti menee kantamalla mutta Welhon 36kg painava Arctic ei onnistu varsinkaan kun sen länkipuita ei ole suunniteltu kantamiseen.
Lopulta pääsimme Äälisjärvelle mustien ukkospilvien vyöryessä jyristen idästä. Pulahdimme jälleen viileään veteen ja jäimme seuraamaan ukkosrintaman suuntaa ennen järvelle lähtöä. Onneksi rintama meni viistottain ohi Inarijärven suuntaan ja saimme päälle vain muutaman pisaran vettä pilven reunasta.
Rannalla ihmettelimme rohkeaa naarasporoa eli vaadinta ja sen perässä kulkevaa vasaa. Ne tulivat aivan muutaman metrin päähän meistä.
Hetken kuluttua syykin taisi selvitä. Nuori maakotka kierteli taivaalla. Liekö porot hakeneet turvaa meistä?
Ukkosrintaman mentyä ohi lämpötila tippui jyrkästi ja alkoi tuulla. Äälisjärvelle lähtiessä piti jo kaivaa takki päälle.
Äälisjärvi tarjoili meille päivälliseksi pienen raudun. Lisäksi saimme yhden alamittaisen taimenen mikä onneksi irtosi kanootin vieressä.
Äälisjärveltä nousimme vielä parikymmentä metriä ylös ennen laskua kohti Surnujärveä. Hikisen ja lihaksia rääkänneen päivän päätteeksi oli riemukas hetki kun Surnujärvi tuli näkyviin. Päivän aikana vedimme maita pitkin kanoottia ja kajakkia 2,7km kohtuullisen rankassa maastossa. Jokainen vähänkään isompi matkalle sattunut lampi melottiin yli ja säästettiin voimia.
Surnujärvi tarjoili illalliselle vielä 38cm ahvenen. Melkoisia köriläitä nämä Vätsärin ahvenet. Tähän mennessä kaikki saadut ahvenet olivat olleet yli 25cm pitkiä. Harmillisesti vaaka unohtui autoon, joten painoa voi vain arvailla.
12.8. Välipäivä Surnujärvellä
Koska olimme edenneen alkuperäistä suunitelmaa nopeammin Surnujärvelle, päätimme pitää yhden välipäivän. Suunnitelmissa oli kalastaa, levätä ja tehdä hyvää ruokaa.
Lapintiainen (Poecile cinctus)
E:n ensimmäinen taimen. Kyllä oli miehellä naama messingillä vaikka kala olikin harmillisesti muutaman sentin alamittainen ja pääsi takaisin kasvamaan.
Surnupäät ilta-auringon kultaamana.
Yli vyöryvät ukkoskuurot rytmittivät päivää. Kävimme välillä pitämässä sadetta ja ukkosta ja sen mentyä ohi jatkoimme kalastusta. Surnujärvi tarjosi taimenen lisäksi lisää suuria ahvenia ja pari suurta haukea. Liekö ne olleet syyllisiä myös parin hyvän uistimen menetykselle?
13.8. Surnujärvi-Mellalompolo 16,98km/5h 46min
Heräsimme aamulla seitsemän aikaan ja aamupalan jälkeen lähdimme aamukalaan. Sää oli edelleen sateinen ja kolkko. Se ei kuitenkaan juuri haitannut vaan puimme päälle sadevaatteet. Heikon aamusyönnin tuloksena oli vain yksi kala.
Sade oli päivän aikana kuurottaista ja lähinnä sumupilviä, jotka eivät paljoa kastelleet. Ennusteen mukaan sään piti kirkastua iltaa kohti ja lähdimmekin liikkeelle vasta myöhään iltapäivällä.
"Käviköhän siellä joku kala? Tuskin oli pohjassa kun on kuitenkin syvää. Pakko kai se on katsoa kun vapa ei enää värise?"
No olihan siellä! Kaunis pieni rautu, joka ei jaksanut paljoa vastustella melontavauhtia vastaan.
Sadekuurot ja sateenkaaret vaihtelivat taivaalla kunnes iltaa kohti sää alkoi kirkastua.
Pääosin Surnujärven jälkeen pienet järvet olivat matalia eikä uistelu onnistunut. Mellalompolossa pudotimme uistimet veteen ja melkein heti iski kala kiinni. Hetken oli riemukas olo kunnes kala tuli näkyviin. "Äh, taas näitä Vätsärin krokotiileja", kuului suusta. Olisiko ollut toinen samanlainen, joka nappasi minulta uistimen niin etten edes huomannut? Ihmettelin vain kun ei vapa enää värissyt. Perässä tuli vain tyhjä siima.
14.8. Mellalompolo-Inarijärvi, Karhusaaret 30,07km/10h 51min
Aamulla matka jatkui eteenpäin. Edellisen päivän haukisaalis ei houkuttanut, joten uistimet pysyivät alkumatkan ylhäällä.
Mukava yllätys oli muutaman kapean puron melontakelpoisuus. Kuten mainittua, Vätsärissä kaikki sininen ei ole melottavaa vettä. Tämä Siltavuomanlompolon ja Tupakkalompolon välinen puro oli ensimmäinen niin jyrkkä ja vähävetinen, että viisainta oli uittaa kalusto alas. Puro laski 2,3m runsaan sadan metrin matkalla.
Heinälompolon jälkeen saavuimme Surnujoelle. Tiedossa oli, että kaikki kosket eivät ole laskettavissa ja virtaaman määrä vaikuttaa paljon mitkä pitää uittaa/kantaa ja mitä päästään melomalla.
Ensimmäiset pienet kosket pääsimme melomalla. Tämä kallioinen ja jyrkkä koski tippui sadan metrin matkalla useamman metrin. Uoma oli meidän kalustolle liian mutkikas ja vähävetinen, joten vaihtoehtona oli vain uittaminen. Köysillä ja liinoilla se onnistui rantaa pitkin melko helposti.
Surnuköngäs kaikilla vesimäärillä on retkikalustolla mahdoton ja vaarallinen laskettava. Ainoastaan koskikajakilla ja riittävällä taidolla sen voi laskea turvallisesti. Koski tippuu runsaan 100m matkalla toistakymmentä metriä pieninä könkäinä. Yhteensä Heinälompolon ja Pitkän Surnujärven välillä laskua on 16m.
Surnukoski oli myös arvoitus. Uoma on matala ja leveä. Koski laskee vajaan puolen kilometrin matkalla n. 8m. Vähäisellä virtaamalla vettä ei ole kivien päällä kymmentä senttiä enempää. Kosken yläosan pääsimme melomalla alas mutta kosken puolivälissä jäimme kivelle kiinni ja virta painoi kanootin poikittain. Nousimme kanootista pois ja vedimme sen kiveltä. Kosken loppuosa meni vuoroin uittaen ja meloen alas melkoisen kolistelun kanssa.
Emme ehtineet meloa Surnuvuonoa kuin hetken ennenkuin oli kolme taimenta purrut uistimeen kiinni. Tämä 45cm oli niistä suurin. Irrotuksen jälkeen sekin pääsi takaisin Inarijärveen jatkamaan kasvamista.
Löysimme upean yöpaikan Inarijärven Karhusaarilta. Pieni niemenkärki, jossa oli polttopuuta enemmän kun ehtisi viikossa polttaa.
Kaikilla oli majoitteena riipparit. Hyvä valinta Vätsäriin missä kivettömän ja tasaisen telttapaikan löytäminen voi olla haastavaa.
15.8. Inarijärvi, Karhusaaret-Suolisvuono, Suolistaival 30,15km/8h 10min
Illalla sääennuste näytti päivälle 5m/s tasaista etelätuulta ja puuskissa 9-10m/s. Meillä oli tiedossa yhden pienen selän ylitys sivutuulessa, joten päätimme lähteä liikkeelle hyvissä ajoin ennen tuulen yltymistä.
Ajoitus hyvä ellei täydellinen. Tuuli puhalsi välillä voimakkaammin mutta silti vielä maltillisissa lukemissa.
Ruokatauon aikana Navzuusuolluuh:lla tuuli alkoi yltymään. Liikkeelle lähtiessä se puhalsi jo melko voimalla etelästä. Meitähän tämä ei enää haitannut. Olimme päässeet saarten suojaan ja tästä eteenpäin suunta oli myötätuuleen.
Saarten välistä E nappasi illalliselle komean siian. Ensin vaikutti uistimen käyneen pohjassa. Kun E alkoi kelata tarkastaakseen jäikö uistimeen levää, se alkoikin pistää vähän vastaan. Kovin voimallisesti siika ei kuitenkaan vastustellut missään vaiheessa.
Suolisvuonolla tuuli yltyi entisestään kun se pääsi puhaltamaan esteettä. Olin kertonut meidän aiemmista kokemuksista käyttää apuna purjetta. Iso tarppi on kuitenkin yhteen kanoottiin työläs viritellä, joten kokeilimme toista vaihtoehtoa. Ensimmäinen versio oli kuoritakki ja sisällä melat. Muuten toimi hyvin mutta meloja piti käsillä työntää koko ajan ulospäin.
Parhaaksi tavaksi todettiin laittaa takin sisään iso kalahaavi. Sillä pääsimme toistakymmentä kilometriä tasaista 3,5-4km/h uisteluvauhtia pelkästään ohjailemalla. Olihan tämä aika leppoisaa.
Matkalla saimme vielä yhden ison ahvenen ja harjuksen illalliseksi. Toinen harjus pääsi irti juuri ennen kyytiin saamista.
Runsaan 8h melomisen ja purjehtimisen jälkeen tulimme Suolistaipaleen autiotuvalle. Tupa oli tyhjä, joten oli helppo valinta majoittua sinne varsinkin kun yöksi ja aamuksi oli ennusteessa vesisadetta.
Illalla oli harvinainen tilaisuus maistella kolmea erilaista valkoista kalaa. Tarjolla oli siikaa, harjusta ja ahventa. Vertailimme makua ja suutuntumaa. Melko yksimielinen valinta voittajaksi oli harjus. Se oli maukas ja kiinteä.
Maha oli illallisen jälkeen aivan täynnä. Kolme kalaa lisukkeineen ja reissun viimeiset letut. Paistoimme kaiken taikinan mitä meillä oli jäljellä ja siitähän tuli niin paljon, että viimeisiä lettuja piti jo vähän tarjotella.
16.8. Suolistaipale-Kivijärvi-Sollomusjärvi-Semekurtta 20,44km/8h 3min
Ennusteesta poiketen aamu ei ollutkaan sateinen. Pientä tihkua lukuunottamatta sää oli poutainen ja välillä jopa aurinko pilkahteli pilvien välistä. Tuuli puhalsi edelleen etelästä tasaisesti.
Reissun viimeinen mahdollisuus saada mittataimen oli Suolisjärvellä. Se ei kuitenkaan tarjonnut meille sitä. Sen sijaan uistimeen iski taas iso hauki. Lisäksi yksi harjus kävi kiinni.
Parin vetotaipaleen ja melontapätkän jälkeen olimme Sollomusjärven rannalla. Tässä oli hyvä paikka pitää lounastauko. Sopivasti rantakivikon reunasta löytyi tervaskanto minkä pistimme palasiksi ja tuleen. Tähän saakka säästyneet makkarat oli aika paistaa ja syödä pois.
Tuuli oli kääntynyt jo ennusteen mukaan pohjoiseen ja lämpötila tippui jyrkästi. Taivaskin oli vetäytynyt vähitellen pilveen.
Sollomusjärvi tarjoili suuria ahvenia. Tämä 38cm roikale oli minun elämäni suurin ahven. Tulihan siitä komeat fileet illalliselle.
Olimme suunnitelleet olevamme Sollomuslompolossa reissun viimeisen yön. Viimeiselle aamulle olisi jäänyt reilu kilometri melontaa ja vetotaival takaisin autolle. Pitkän kotimatkan takia tarkoitus oli herätä aamulla kuudelta ja lähteä liikkeelle.
Sääennuste näytti kuitenkin la illasta alkaen runsasta sadetta sekä pohjoistuulta. Päätimme meloa loppuun saakka ja olla kastelematta majoitteita. Tällä helpotimme myös vähän kotimatkaa. Minulla oli maanantaina vapaapäivä mutta Harrilla oli seitsemäksi töihin meno.
Reissun kokonaismatka oli 153,5km. Siitä liki 10km vedettiin maita pitkin ja loput vettä pitkin tavalla tai toisella. Tiedossa oli reissun fyysisyys etukäteen eikä odotettukaan sikäli mitään rentoa lepolomaa.
Kaloja tuli yhteensä 41kpl ja varovaisesti laskettuna 30-40kg. Lajeina hauki, ahven, siika, harjus, taimen ja rautu eli lähes kaikki lajit mitä ylipäätään tuolta voi saada. Kalaa syötiin kolmea iltaa lukuunottamatta illalliseksi ja parina päivänä myös lounaaksi. Tiedossa oli Vätsärin maine hyvinä kalavesinä mutta 2019 reissuun verrattuna yllätti miten paljon sitä tuli. Edellisen reissun 7 taimenta, siika ja harjus tuntui hyvältä mutta tämä oli kyllä jotain käsittämätöntä.
Reissua on vaikea pukea lyhyesti sanoiksi. Päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus kaikesta. Fyysisyyden vastapainoksi oli tarjolla hyvää seuraa, kaunista säätä ja hiljaisuutta. Vätsäriin jäi taas pieni pala sydämestä ja tänne on palattava joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti