Lopultakin koitti se päivä että pääsin taas yksin luontoon pitemmäksi ajaksi kuin muutamaksi tunniksi. Suuntasin auton keulan synnyinseudulleni Lieksaan.
Edellisestä reissusta onkin vierähtänyt jo aikaa luvattoman kauan. Edellisessä jutussa jo vähän avasin hiljaisuutta blogin puolella ja muutenkin syitä miksi reissuja on tullut nyt tehtyä normaalia vähemmän.
Tällä kertaa otin mukaan melko kevyet varusteet. Rinkkaan pakkasin pari vaihtovaatekertaa, makuupussin, pilkkivehkeet ja eväät. Kaulassa roikkui kiikarit ja repun viilekkeissä roikkui kamera.
Lauha talvi näkyy tässäkin koskessa hyvin. Usein kivien päällä on ollut metriset jää/lumikerrokset ja virtaama hyvin pientä. Nyt virta oli melkoisen vuolas. Metsässä lunta on vain 60cm kun usein tässä vaiheessa talvea ollaan jo metrin tuntumassa.
Jo Lieksan pohjoisosissa kuuset ovat kapeita ja oksat alaspäin niinkuin Lapissakin. Täällä tulee jo kieltämättä hieman sellainen lappifiilis. Vaarojen päällä puut olivat paksun lumen peitossa viimeisten parin viikon lumisateiden jäljiltä.
Autolta lähtiessä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. 10 minuutissa sää muuttui täysin ja yhtäkkiä lunta tulikin taivaan täydeltä. Puolen tunnin pyryn jälkeen taivas kirkastui jälleen ja helmikuinen aurinko alkoi taas lämmittää.
Näädän jälkiä oli joka paikassa ja paljon. Tällä kertaa näin em. lisäksi kärpän, jäniksen ja lintujen jälkiä. Ahman jälkiä on yleensä näkynyt mutta nyt ei. Kahta ukkometsoa ja yhtä käpytikkaa lukuunottamatta en nähnyt yhtään lintua kolmeen päivään. Missä lienee kulkeneet nyt?
Naava on puhtaan ilman merkki.
Runsaan 2,5h ja 12km hiihdon jälkeen puiden välistä pilkisti tuttu kämppä. Tänne on aina niin mukava palata.
Illalla lämmitin rantasaunan ja pesin päivän hien pois.
Yöksi revontuliennusteet lupailivat jonkinlaista näytöstä mutta ohut pilviharso oli pahimmoilleen edessä. En tiedä sitten olisiko jossain vaiheessa yötä näkynyt jotain mutta kävin nukkumaan jo ennen kymmentä.
11,5h yöunien jälkeen nousin virkeänä ylös, söin aamupalan ja hörpin aamukahvit. Lämpömittari näytti -15'C ja sää oli tyyni. Otin kameran, kiikarit ja pilkkivehkeet ja lähdin jäälle. Parin tunnin pilkkimisen jälkeen alkoi tuuli vähitellen heräillä ja vilu hiipi takin sisään.
Muutamia ahvenia sain narrattua pystypilkillä jäälle. Vähän vaisua oli syönti verrattuna aiempiin kertoihin. Tällä kertaa suurin oli arviolta n. 150g.
Erämaajärven rauhaa
Iltapäivällä lähdin uudelleen pilkille ja huomasin taivaalla hienon haloilmiön. Siinä auringonvalo heijastuu ilmassa olevista jääkiteistä saaden näkyviin erilaisia valoilmiöitä.
Milloin en ollut jäällä, istuskelin pitkän aikaa kämpän terassilla ja kuuntelin täydellistä hiljaisuutta tai nukuin hyvät päiväunet. Kerrankin oli aikaa vain olla tekemättä mitään.
Toisena aamuna heräsin 13,5h unien jälkeen hieman ennen puolta yhtätoista. Aamutoimien jälkeen siivosin kämpän, tein polttopuita ja lähdin hissukseen hiihtelemään takaisin autolle. Matkalla bongasin taas eläinten jälkiä ja yhden ukkometson.
Paksu pakkassumu alkoi vähitellen kirkastua ja jätti jälkeensä huurteiset puut. Taivas pysyi kuitenkin paksussa pilvessä eikä harmaa keli suorastaan innostanut kuvaamaan.
2,5h hiihdon jälkeen olin takaisin autolla. Ensin kaikki vaatteet pois ja kuivaa tilalle. Sitten vähän evästä massuun ja kohti kotia. Kaksien päiväunien ja kaksien pitkien yöunien jälkeen tunsin olevani taas virkeä. Raitis ilma ja täydellinen hiljaisuus niiden lisäksi ovat minun tapani levätä. Nyt on taas virtaa jatkaa kohti kevättä ja uusia seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti