perjantai 10. elokuuta 2018

Rimakanootti osa 15: Lisää vain vesi


Jos viimeisen penkin viimeisen kiinnityspultin kiristäminen oli ikimuistoinen hetki niin oli tämäkin. Kanootti pääsi ensimmäisen kerran koskettamaan järvivettä. Asianmukaisen kasteen jälkeen nostin kanootin Höytiäisen veteen. Sää oli lähes tyyni mutta pieni ilmavirta keinutti kanoottia rannassa.


Ihailin sitä hetken ja nousin varovasti kyytiin. V-pohjaiseen kanoottiin tottuneelle Prospectorin pyöreä pohja tuntui aluksi hieman kiikkerältä. Tosin, äkkiä tähänkin tottui.


Painoin melan veteen ja otin ensimmäiset varovaiset vedot. Tuntui hyvältä...


...kunnes kuului raks! Jo pariin kertaan liimattu puumelan varsi napsahti poikki. Olen tehnyt varren sormijatketusta pyökistä ja varsi katkesi liitoksen kohdalta. Tarkoitukseni oli liimata varteen mahongista vahvike mutta en vain ehtinyt. Nyt se sitten pitää tehdä ennen seuraavaa melontakertaa. Eihän nyt puukanoottia sovi meloa muovimelalla!


Jätin kanootin rantaveteen kellumaan ja lähdin hakeman autosta uutta melaa. Palatessani kanootti oli tyynestä säästä huolimatta karannut ja kellui 50m päässä rannasta. Vaatteet pois ja kahlaamaan vähitellen järven selälle pakenevan kanootin perään. Onneksi ranta on loiva ja kanootti kellui vain metrin syvyisessä vedessä. Onko tämä nyt ymmärrettävissä niin, että kanootti on melko kevyt kun puhallukseen verrattava ilmavirta kuljettaa sitä noin kevyesti?


Vaikka muovimela puukanootissa on suorastaan pyhäinhäväistys, piti se silti ottaa käyttöön. Polvien ja nilkkojen alle laitoin pehmikkeeksi retkipatjan ja sitten takaisin vesille. Kanootti kulki suoraan ja kevyesti kuten jo arvata saattoi. Ainoastaan sentin kierous rungossa mietitytti etukäteen mutta eipä se tuntunut vaikuttavan mitenkään. Soolona meloessa kanoottia melotaan kuvassa näkyvällä tavalla hieman kyljellään joten luulen ettei edes kahden sentien kierous vaikuttaisi mitään.


Kumpi loistaa enemmän, aurinko vai meloja? Koko pitkän 10kk rakentamisen ajan odotin tätä hetkeä.


Mitä jäi mieleen projektista? Ainakin lukemattomat pitkät illat autotallissa tai verstaalla. Höyläämisen, lautojen viipaloinnin ja jyrsimisen tein verstaalla. Samoin myös tammirimojen ja penkkien runkojen sahaamisen. Kaiken muun tein kotona omassa autotallissa.

Kuten jo edellisessä osassa mainitsin, tehollisia työtunteja kertyi 165h 50min. Lisäksi lukematon määrä suunnittelua ja miettimistä. Joskus iltaisin ei meinannut tulla uni kun ajatus kulki milloin minkäkin tulevan työvaiheen suunnittelussa. Kuitenkaan hetkeäkään en vaihtaisi pois. Kaikista vastoinkäymisistä ja ajoittaisista hermojen kiristymisistä huolimatta homma oli alusta loppuun saakka mieluista.


Mitä maksoi? Koitin pistää kaikki kanoottia varten ostamani tarvikkeet listalle. Tarvittavat työkalut minulla oli jo pääosin olemassa mutta jotain piti silti ostaa. Niitä en laskenut kuluiksi koska työkalut jäävät tämän jälkeenkin käyttöön.

Haapalaudat 45€
Puuliimaa 4 pulloa a' 7€
Teippiä 3 rullaa a' 4€
Lasikuitukangas 150€
Epoksihartsi 150€
Tammipartaat 190€
Hionta 25€
Lakkaus 120€
Rottinki 27€
Kierretanko ja mutterit penkkien kiinnitykseen 30€

Tarvikkeet yhteensä 777€.

Epoksia jäi jäljelle melkein puolet ja tammirimaakin ostin ylimääräistä. Samoin rottinkia tilasin vähintään 5-6 penkin tarpeet koska kaupassa oli jäljellä vain yksi 500g kieppi. Ne jäävät säästöön seuraavaa kanoottia varten. Nyt loppusummasta voi vähentää niiden osuuden reilun sata euroa. Näin ollen kanootin tarvikkeiden hinnaksi jäi n. 650-670€.

Tarvikkeiden lisäksi pitää tietysti laskea muotin rakentaminen. Siihen meni kaikkiaan 300€. Toki muotti on kertahankinta ja nyt samalla muotilla voin rakentaa niin monta kanoottia kun haluan. Ihan ilmainen tämä projekti ei siis ollut mutta kai sitä voi rahansa huonomminkin sijoittaa. Onhan sitä ennenkin sanottu: "Harrastuksen maksavat."


Lopuksi vielä video ensimmäisestä vesillelaskusta. Olihan se yhtä juhlaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti