Lopuksi tein vielä kanootin tyyliin sopivan melan. Onhan sentään kohtuullista, että puukanoottia melotaan puumelalla ja mielellään tietysti siihen ulkonäöltään sopivalla.
Aloitin melan teon jo viime talvena sahaamalla lankusta jigin. Siihen liimasin kesällä 6mm paksuja kuusirimoja nipun ja pakotin ne muotoon puristimilla. Kun liima oli kuivaa, otin melan varren aihion irti, työnsin höylän läpi sopivaan paksuuteen ja aloin työstää muotoja.
Ensin katkaisin varren sopivaan pituuteen ja höyläsin siitä kulmat pois. Yläpäästä varsi on pyöreä ja melko ohut. Alakäden kohdalta varsi on ovaali ja paksuudeltaan 30x40mm. Näin siitä saa hyvän otteen.
Lapa on tehty samoista haaparimoista kuin kanoottikin. Lavan alaosaan sahasin aukon ja istutin siihen liiman kanssa palan mahonkia. Huolellisella työllä pala istuu koloon täydellisesti eikä reunoihin jäänyt edes millin rakoa. Näin sain melaan hieman yksinkertaistetun kanootin kylkikuvion.
Hionnan ja muotoilun jälkeen oli vuorossa kuidutus. Tein samalla kaksi lapaa, joista toiseen teen varren joskus myöhemmin. Kuidutin lavat samalla tekniikalla kuin kanootin.
Epoksin kovettumista odotellessa muotoilin ja halkaisin varren alapään valmiiksi. Jälkiviisaana voin sanoa, että seuraavissa meloissa teen sen eri tavalla. Halkaiseminen suoraan oli sen verran tarkkaa puuhaa, että helpompi on sahata lapaan kolo ja liimata se varteen. Jos tämän tekee hyvissä ajoin ennen varren muotoilua, on lapa ikäänkuin "samaa puuta".
Kun lavan kuidutus oli tehty, liimasin varren lapaan kiinni. Tämän jälkeen kuidutin vielä kapeammalla soirolla varren kiinni lapaan. Näin ollen lavan juuressa kuitua on kaksi kerrosta. Ylimääräisen kangassoiron reunan hionnan jälkeen levitin lapaan vielä kaksi kerrosta epoksia.
Epoksin kuivuttua mela sai pintaan kaksi kerrosta Epifanesin lakkaa. Tarkkaan katsottuna varren alaosassa näkyy lasikuitukangas ja sen reunan voi löytää lavan puolelta. En viitsinyt vetää enää yhtä lisäkerrosta epoksia vain häivyttääkseni kankaan kuvion varresta. Jokainen kymmenen grammaa tuo melaan turhaa painoa.
Yleensä tykkään meloa tukevalla T-kahvalla. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen ja liimasin varteen lisää mahonkia ja kuusta. Siitä muotoilin sopivan kädensijan pienelle kädelleni. Kyllähän siitä ihan hyvä tuli noinkin.
Lopuksi varsi sai pintaan kolme kerrosta vernissaa eli pellavaöljyä. Miksi en lakannut varttakin? Siksi, että tykkään enemmän öljytystä puuvarresta koska se ei ole liukas märkänäkään.
Sellainen siitä lopulta tuli. Voi olla että teen vielä toisen samanlaisen. Painoa melalla on hieman alle 700g. Lapa on varteen nähden 14 asteen kulmassa. Tällä saavutetaan paras "pito"koska lapa pysyy mahdollisimman kauan pystysuorassa vetoon nähden. Toinen mutka taas tuo yläkättä lähemmäs melojaa ja samalla alakäden ranne on ergonomisemmassa asennossa. Tämä saattaa kuulostaa hifistelyltä mutta jo 8-10h melontapäivän aikana tämäkin pieni ero vaikuttaa käsien ja erityisesti alakäden väsymiseen. Tarkemmin melojen ominaisuuksista voit lukea Jaakko Mäkikylän Off-road-paddler-blogista. Hän on tehnyt perusteellisen jutun erilaisista meloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti