Monena syksynä olen koittanut saada mahdottoman yhtälön eli kauniin ruskan, hyvän sään ja vapaapäivän melontareissun Pielisjoella onnistumaan mutta huonolla menestyksellä. Tänä vuonna yhtälö näytti toteutuvan mutta jälleen kerran huono onni astui esiin ja jouduin jäämään suunniteltuna melontapäivänä kuumeisen lapsen kanssa kotiin. Alunperin suunniteltu melontapäivä oli perjantai ja mukaani oli lähdössä kaverini Mikko. Harmitti myös hänen puolestaan reissun peruuntuminen. Lopulta sääennusteen vastaisesti lauantai näytti poutaiselta ja pääsin Pielisjoelle vanhimman tyttäreni kanssa.
Lähdimme liikkeelle Kuurnan voimalaitoksen ohijuoksutusuoman yläosasta (kartta). Alun rauhallisen pätkän jälkeen pääsimme Pielisjoen pääuomaan ja virran nopeus kasvoi. Ympäristökeskuksen sivun (linkki) mukaan Pielisjoen virtaama on ollut jo pitemmän aikaa n. 350m3/s. Se kuljetti kanoottia alavirtaan 3km/h vaikka ei olisi edes melonut. Kevyellä melonnalla kanootti kulki 8-9km/h ja melko helposti vauhdin sai nousemaan jopa reilusti yli sen. Meillä oli kuitenkin aikaa reilusti ja tarkoituksena ei ollut pitää kiirettä vaan nauttia kauniista säästä ja kuvata hehkuvaa ruskaa.
Pielisjoki ei ole mikään erämaajoki vaan sen varrella on runsaasti asutusta ja kesämökkejä. Pisimmillään rannat ovat Kuurnan jälkeen rakentamattomia vain muutamien satojen metrien matkalla.
Pielisjoella liikennöi pienten veneiden lisäksi myös rahtilaivoja ja raakapuuta kuljettavia proomuja kuten tämä.
Muuten joki on pääosin 150-200m leveä mutta hieman ennen Utransaarta joki leventyy ja on leveimmillään lähes kilometrin levyinen. Tätä jatkuu noin kuuden kilometrin matkan kunnes joki taas kapenee lähestyessään kaupunkia.
Ennen Utransaarata asutus joen rannoilla lisääntyy ja varsinkin joen länsiranta on rakennettu tiheästi.
1960-luvulla Utransaaren halki kaivettiin 200m leveä ja laivoille riittävän syvä kanava (kartta). Samalla myös mahtava Utrankoski kuivui lähes kokonaan. Netistä löytyvät vanhat kuvat ja vanhemmat ihmiset osaavat vielä kertoa Utrankosken kuohuista.
Kuvassa oikealla näkyy saaren länsiosa, jonne pääsee kävelysiltaa pitkin. Utransaaressa on kolme kaupungin ylläpitämää nuotiopaikkaa.
Ruisleipää ja kahvia. Niillä jaksaa heilutella melaa. Tauon aikanakin virta kuljetti kanoottia useita satoja metrejä eteenpäin.
Joku oli parkkeerannut lentokoneensa joen rantaan. Tällä kohdalla joki on leveä ja siihen on hyvä laskeutua.
Hieman ennen kaupunkiin saapumista Pielisjoen ylittää Pekkalan siltaa pitkin Valtatie 6. Tie rakennettiin muutamia vuosia sitten nelikaistaiseksi moottoritieksi. Sitä ennen työmatkaliikenne ruuhkautti pahoin kaupungin kehätien.
Toinen Joensuun konservatorion rakennuksista on
Ilosaari alavirran suunnasta kuvattuna. Taustalla kuvan vasemmalla laidalla näkyvä Pielisjoen linna on Joensuun vanhin kivirakennus. Se on peräisin vuodelta 1852.
Matkustajasatamassa oli kalamarkkinat. Kävimme katsomassa markkinatunnelmaa laiturin luota ja jatkoimme sitten matkaa Jokiasemalle.
Matkustajasatamassa on risteilyalusten lisäksi myös nykyisin ravintolana toimiva höyrylaiva Romeo sekä joku yksityisomisteinen puuvene.
Penttilänrannan uutta asuinaluetta. Näistä voi olla kukin mitä mieltä haluaa. Itse en pidä kovinkaan kauniina.
Samaa Penttilänrantaa alavirrasta kuvattuna. Asuinalueen rakentamisen yhteydessä joen yli tehtiin uusi kevyenliikenteen silta, joka sai nimekseen Ylisoutajan silta. Nimi juontaa juurensa menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin ennen siltojen rakentamista ihmisiä kuljetti joen yli soutaja.
Joensuun luterilainen kirkko
Vähitellen Pielisjoen suu alkoi näkyä. Joki laskee Pyhäselkään, joka on Saimaan vesistöä.
Pielisjoen suulla eli Jokiasemalla on useiden seurojen ja yhdistysten kalustovajoja, Joensuun Järvipelastajien SAR-vene (edessä) sekä myös isompi Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen vene.
Päätimme melonnan Jokiasemalle (kartta), jossa on ravintolan lisäksi myös vieravenesatama sekä palvelut veneilijöille. Kesäisin Jokiasemalla toimii myös pieni caravan-alue.
Mukavan leppoisalla tahdilla välillä kuvaten ja eväitä syöden meillä meni 22km matkaan 3h 35min. Hyvästä melontavauhdista huolimatta keskinopeus ei ollut siis mikään kovin kummoinen. Ilman kuvaamista matkan olisi melonut tuntia nopeammin. Ruskan kuvaaminen oli kuitenkin tämän reissun tärkein tavoite ja melominen vain hyvä tapa päästä sopiville kuvakulmille.
Upeita kuvia ruskasta:) Ehdottomasti kannattava melonta- retki !
VastaaPoistaKiitos! Olosuhteet olivat kyllä kuvaamisen kannalta hyvät. Tummat pilvet, pilvien välistä tuleva pehmeä valo ja kaunis ruska teki kuvaamisesta melko helppoa. Osittain puut olivat joen rannoilla korkean vedenpinnan takia ruskettuneet mutta suurimmaksi osaksi puut olivat kirkkaan keltaisia.
Poista