maanantai 7. elokuuta 2017

Riisitunturin kansallispuisto, Riisin rääpäsy


Koska ensimmäinen lomareissu päättyi oksennustautiin kesken kaiken, päätimme tehdä vielä loppukesästä toisen reissun. Edellinen reissu suuntautui Etelä- ja Lounais-Suomeen mutta tällä kertaa auton keula käännettiin kohti pohjoista. Ensin vietimme viikonlopun torstaista sunnuntaihin Ranualla, jonka jälkeen ajoimme Posiolle. Ajatuksena oli tehdä päiväretki Riisitunturin kansallispuistoon.


Leirintäalueella vietetyn yön jälkeen ajoimme Riisitunturin yläparkkiin. Varoituksista huolimatta tie oli hyväkuntoinen ja yhtä jyrkempää nousua lukuunottamatta melko loiva. Yläparkissa mahtui kääntämään pitkänkin yhdistelmän helposti ympäri ja parkkipaikan reunassa oli hyvin tilaa pysäköidä. Ruokailun jälkeen olimme valmiita retkelle.


Kansallispuistossa on useita rengasreittejä, joista kaksi alkaa yläparkista. Pitempi niistä on 10,7km Riisin Rietas kiertelee Riisitunturin, Pikku Riisitunturin ja Nuolivaaran rinteillä. Meidän kiertämä lyhyempi 4,3km Riisin Rääpäsy nousee ensin Riisitunturin huipulle ja laskeutuu sieltä toista rinnettä alas lähtöpaikkaan. Rengasreittien lisäksi kansallispuiston alueella kulkee useita yhdyspolkuja, joita pitkin voi tehdä myös pitempiä vaelluksia. Toki halutessaan voi suunnitella oman reitin merkittyjen polkujen ulkopuolella.


Vanamo (Linnaea borealis)


Alkumatkan polku kulkee tunturin rinteellä kuusikossa. Polusta näkee, että kulkijoita on paljon. Polkua on pohjustettu murskeella kulumisen hidastamiseksi.


Mitähän mielenkiintoista sieltä löytyy? Lasten perspektiivistä maassa olevat asiat kiinnittävät paremmin huomiota. Itse katselen enemmän puihin ja taivaalle lintuja etsiessä.


Vähitellen polku alkaa nousta jyrkemmin kohti huippua. Samalla puusto harvenee ja etelään avautuu huikeat maisemat yli Yli-Kitkan.


"Yhä ylös yrittää, huipulle he kiipeää."


Lasten kanssa retkeillessä ei voi olla kiire. Aina löytyy mielenkiintoisia koloja tai kiviä tutkittavaksi. Välillä tulee puita, joihin "on aivan pakko" kiivetä. Tällä kertaa näitä hyviä kiipeilypuita löytyi nuorimman lapsen mielestä 20m välein. 


3-vuotiaan sitkeydellä nuorimmainenkin kiipesi reppu selässä ylöspäin. Toki välillä piti huilata vähän aikaa isin selässä kantorinkassa tai kalliolla istuen.


"Kuka on ensimmäisenä huipulla?"


Riisitunturin huippu ei ole täysin puuton mutta melko harvassa niitä kuitenkin on. Talvella Riisitunturin kansallispuisto on tunnettu komeista tykkylumista. Ehkä tänne pitää tulla jonain talvena kuvausreissulle ilman lapsia? Lasten kanssa retkeillessä kuvaamiseen ei ehdi keskittyä rauhassa ja retkikuvat ovatkin enemmän informatiivisia kuin tunnelmallisia.


"Isi, isi, täällä on geokätkö!" Emme olleet etsimässä kätköjä mutta tarkkasilmäiset lapset huomasivat kuusessa pienen purkin. Kirjasimme kätkön löytyneeksi ja laitoimme sen takaisin paikoilleen.


Maisemia Riisitunturin huipulta. Täällä olisi voinut istua vaikka kuinka kauan. Kevyt tuulenvire piti ötökät poissa ja pilvipoutainen sää lämmitti mukavasti. 22' lämpötila oli retkeilyyn juuri sopiva. Ei kylmä mutta ei auringonpaisteessa myöskään tukalan kuuma.


Huipulta polku lähtee laskeutumaan kohti Riisitunturin ja Pikku Riisitunturin välissä olevaa Ikkunalampea. Huipulla on myös usean yhdyspolun risteyskohta.


Ikkunalampi on korkealla tunturin rinteellä. Lampi on runsaat 180m korkeammalla kuin Yli-Kitka.


Sopivasta kuvakulmasta katsottuna näyttää siltä, että vain pieni kannas estää Ikkunalammen vettä valahtamasta alas tunturin rinnettä. Todellisuudessa suon päästä alkaa rinnesuo, joka laskeutuu useana portaana alaspäin. Ehkä lammen vesiä pidättelee lisäksi kallioreunus?


Lammen toisessa päässä on penkki, jolla voi levähtää ja nauttia hiljaisuudesta. Kosteimman paikan yli on rakennettu pitkokset.


Polku laskeutuu yhä alemmas kohti autiotupaa. Kuiva tunturin huippu vaihtuu vähitellen kuusikoihin ja rinnesoihin.


Rinnesoilla kasvaa suovillan lisäksi jotain kämmekkälajia. Varmaa lajimääritelmää en osaa tehdä mutta olettaisin kyseessä olevan Maariankämmekkä.


Komeiden tykkylumien aiheuttamaa vahinkoa. Pitkin tunturin rinnettä on pystyyn kuivaneita kuusia, joiden latvan lumimassat ovat katkaisseet.


Autiotupa palvelee retkeilijöitä ja valokuvaajia. Tupa on askeettinen mutta täyttää tehtävänsä eli antaa suojaa ja lämpöä ankaran talven keskellä. Kesällä tuvassa voi kuivata sateen kastelemia vaatteita. Meille riitti pihalla oleva nuotiopaikka.


Minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa. Mielipiteitä saa olla erilaisia mutta minun mielestäni 3-vuotias on riittävän iso opettelemaan aikuisen kanssa turvallista puukon käsittelyä.


Nuotiolla nautitun ruoan jälkeen kävelimme viimeisen 1,5km takaisin autolle.


Pohjantikka (Picoides tridactylus)

Hieman ennen parkkipaikalle saapumista edellä kulkeneet lapset huomasivat puussa kaksi tikkaa. Kävin autolla vaihtamassa kameraan laajakulman tilalle telen ja palasin takaisin kuvaamaan. Valo oli tiheässä tunturikuusikossakin hyvä ja sain kymmeniä hyviä kuvia tikoista männyn rungossa ja oksilla.

Lisää tietoa Riisitunturin kansallispuistosta löytyy Luontoon.fi-sivulta.
Riisitunturin yläparkki maastokartalla.

2 kommenttia:

  1. Upea ja onnistunut reissu teillä :) 20 v sitten käytiin Posion Korouomassa häämatkan yhteydessä. Haaveena ois joskus nähdä ne paikat uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sinne matkalle mahtui jupinaa, kiukuttelua ja happamia naamojakin. Mutta kun niitä ei muistele niin päällimmäisenä muistona jää kauniit maisemat ja upea ilma. Huonot asiat unohtuvat nopeasti ja hyvät säilyvät muistoissa.
      Korouomaan olisi hieno mennä käymään talvella kun siellä on kymmenien metrien jääputoukset.

      Poista