Hossan kansallispuisto, Muikkupuron mutka

Lomareissumme jatkui Riisitunturista Kuusamoon kyläilemään ystävien ja sukulaisten luo. Parin päivän kyläilyn jälkeen oli mukava jatkaa taas matkaa ja alkaa vähitellen kaarrattaa kohti kotia. Reissun yhtenä käyntikohteena olimme ajatelleet vierailla Suomen uusimmassa kansallispuistossa Hossassa. Aikaisemmin Hossa oli retkeilyalue mutta se sai kansallispuiston statuksen nyt itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuonna. Virallisesti kansallispuisto avattiin 17.6.2017.

Kansallispuiston reunalla luontokeskuksen yhteydessä on suuri ja siisti leirintäalue Karhunkainalo. Kansallispuiston alueella matkailuajoneuvoilla leiriytyminen on kielletty muualla kuin leirintäalueella, joten mekin majoituimme muiden karavaanareiden joukkoon. Juttelin leirintäalueella useiden ihmisten kanssa ja monet heistä olivat tulleet pitemmäksi aikaa ja tekevät täältä päiväretkiä. Hossassa on hyvin merkittyjä rengasreittejä runsaasti. Niistä jokainen voi valita mieleisensä kunnon sekä kiinnostuksen mukaan. Osin reitit kulkevat melko tasaisessa kangasmaastossa, osa reiteistä kiertää hieman haastavammassa harjumaastossa ja haastavimmat kiertelevät kallioilla kansallispuiston pohjoisosan rotkolla.

Vaimoni ehdotti, että hän voi leipoa asuntovaunun uunissa retkelle evääksi kääretorttua jos käymme keräämässä mustikoita. Tuumasta toimeen ja lapsille mukit käteen. Osa marjoista oli vielä hieman raakoja mutta valikoimalla saimme kuitenkin riittävän määrän kypsiä mustikoita yhteen kääretorttuun. Marjojen lisäksi sisälle laitettiin kermavaahtoa.

Niinkuin varmasti kaikki lasten kanssa reissaavat tietävät, lähteminen on hirveätä sählinkiä, hukassa olevia kenkiä, loputonta vessassa ramppaamista, eväiden pakkaamista, juomapullojen täyttämistä, kiistelyä istumapaikoista, jne. Lopulta kuitenkin kaikki olivat valmiina autossa ja ajoimme Hossalaislampien pysäköintialueelle (kartta). Kieltämättä vähän oudolta tuntui ajaa kansallispuiston halki pientä asfalttitietä mutta ehkä se on kuitenkin liikennemääriin ja tien kunnossapidon kannalta paras ratkaisu.

Parkkipaikalta alkaa 13,5km rengasreitti Kokalmuksen kierros sekä meidän kulkema 3km esteetön polku Muikkupuron mutka. Tämä reitti on tehty esteettömäksi, jotta myös invalidit voisivat nauttia kansallispuiston luonnosta. Polku sopii hyvin tietysti myös pienten lasten vanhemmille lastenvaunujen kanssa. Meillä oli käytössä kantorinkka, joten myös huonompi polku olisi kelvannut.

En tiedä onko nämä "valtatiet" rakennettu vasta lähiaikoina vai ovatko ne olleet jo aikaisemmin. Joka tapauksessa tätä pitkin luulisi olevan helppoa kelata pyörätuolilla. Reitti Muikkupuron laavulle on luokiteltu pyörätuolille paikoin haastavaksi ja sitä se kyllä onkin.
Hossan kansallispuistossa on myös merkittyjä maastopyöräreittejä. Yksi tämmöinen kulkee kappaleen matkaa kulkemaamme reittiä. Mukava huomata, että täällä on huomioitu kaikenlaiset kulkijat.

Hopoti hopoti! Ei ole lasten mielikuvituksella rajaa. Tämäkin kanto oli aivan selvä hevonen, jonka selkään piti kiivetä.

Kanerva (Calluna vulgaris)

Kantorinkan kantaminen on hyvää harjoitusta omille pitemmille vaelluksille. Kun kyydissä on tyttären lisäksi eväitä, juotavaa ja kamera, rinkan paino on reilusti yli 20kg. Nykyisin toki ison osan matkaa rinkassa ei istu ketään kyydissä mutta harjoitusta se on pienikin harjoitus.

Viimeinen parin sadan metrin lasku harjulta lammen rantaan laavulle. Luulen, että tämä lähes parinkymmenen metrin lasku/nousu pyörätuolilla tekee reitistä luokitukseltaan haastavan.

Kirkasvetisestä Iso-Valkeaisesta laskee Muikkupuro Keski-Valkeaiseen. Tämä sorapohjainen ja kristallinkirkas puro oli syy miksi vaimoni halusi tulla Muikkupurolle. 20-30cm syvyinen puro oli lasten mielestä kiva paikka kahlata.

Matkalla maailman ääriin.

Ja sitten herkuteltiin! Mustikkakääretorttu suorastaa suli suussa.

Vähän ennen asuntovaunulta lähtöä yksi tytöistä keksi, että nuotiolla voisi paistaa tikkupullaa. Tuumasta toimeen ja hän pyöräytti pienen pullataikinan mukaan. Sitä sitten pyöriteltiin tikkujen ympärille ja paistettiin nuotion lämmössä. Tikkupullan paistamisessa on tärkeää muistaa tehdä taikinanauhoista riittävän ohuita, että pullaa kypsyy läpi saakka.

Lopulta oli aika lähteä takaisinpäin. Koko päivän yli kulkeneet ukkosrintamat siirsivät retken iltaan. Iltaa kohti kirkastunut sää ja laskeva aurinko alkoi tehdä ilmasta viileän ja ennen takaisin lähtöä repuista kaivettiin vielä lisää lämmintä vaatetta päälle.

Kansallispuiston alueella paikat olivat siistejä ja hyvässä kunnossa. Toivotaan, että ne myös pysyvät kunnossa. Siihen voimme jokainen vaikuttaa omalla toiminnallamme.

Puissa oli runsaasti luppoa ja naavaa.

Koska retki lasten kanssa oli melko kevyt, kävin vielä illalla juoksemassa Huosilammen ja Huosiusjärven maastoissa polkuja pitkin lyhyen kovasykkeisen lenkin. Jyrkässä harjumaastossa on helppo tehdä rankkojakin intervalliharjoituksia.

Oli kiva käydä! Ehkä palaamme vielä uudestaan paremmalla ajalla kun väkeä on kansallispuistossa vähän vähemmän. Varmaan uuden kansallispuiston saama huomio oli tuonut paikalle niin paljon porukkaa sekä Suomesta että ulkomailta. Itse viihdyn paikoissa, joissa on vähemmän ihmisiä.

Lisää tietoa Hossan kansallispuistosta löytyy Luontoon.fi-sivulta.
Hossan luontokeskus maastokartalla.