Viimeistä viedään! Pakastimesta löytyi nimittäin vielä yksi pala viime syksyistä hirveä ja päätin savustaa sen. Vähärasvainen hirvenliha kuivaa helposti pitkän savustuksen aikana, joten käärin sen pekoniin.
Koska kesäkeittiön rakentaminen on vielä kesken, nostelin hiekkapihalle muutamia tiiliä ja tein pienet tulet niiden keskelle. Kokemus on opettanut, että hyvään lopputulokseen pääsemiseksi tulen ei kannata olla liian iso, muuten lämpötila nousee savustuslaatikossa liian korkeaksi ja liha tai kala alkaa palaa pinnasta mutta jää sisältä raa'aksi. Lämpöä on oltava kuitenkin riittävästi, että laatikon pohjalla oleva leppäpuru, tai tässä tapauksessa lastu, alkaa savuta.
Kesän ensimmäiset nokkoset ovat nousseet pihassa ja lapset keräilevät niitä mielellään ruokaa varten. Tällä kertaa nokkosia kerättiin kastiketta varten.
Kermaperunoiden lisäksi uunissa paistui itse kasvatettua kalkkunaa niille, joille hirvi ei maistunut syystä tai toisesta. Useimmat ottivat kuitenkin maistiaisia molemmista. Tämä on sitä lähiruokaa parhaimmillaan. Hirveä oman maakunnan metsästä, perunoita naapurikunnasta ja kalkkunaa omalta pihalta.
1,5h savustuksen jälkeen pekoni oli tumman ruskeata mutta ei aivan palanutta. Sen sijaan liha sen alla oli mehukasta ja kypsää. Liha kannattaa kääriä folioon ja antaa vetäytyä kunnolla ennen tarjoilua. Näin neste pysyy paremmin lihassa eikä paisti kuivu.
Alkukesän annokseen saa lisää hieman väriä tuoreista kurkkuviipaleista, keitetyistä porkkanaviipaleista sekä tuoresalaatista. Havut ja koivunoksat tuovat syöjän nenään metsän tuoksun.
Jälkiruokana voi tarjoilla vaikka samettisen pehmeää puolukkavaahtoa. Tällä kertaa jätin marjat soseuttamatta. Maku ei ollut niin tasainen kuin se on soseutettujen marjojen kanssa, joten palataan entiseen hyväksi havaittuun tapaan.
Hyvää juhannusta kaikille blogin lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti