Luolamiehen elämää

Olin viiden päivän työreissulla Imatralla 23.-27.3.15. Vaikka viikon ohjelma oli melko tiivis, ehdin silti kahtena iltana käydä tutkimassa paria luolaa.


Tiistaina yritin käydä kuvaamassa auringonlaskua, josta näytti tulevan huikean hieno. Aurinko paistoi repaleisten pilvien takaa saaden niiden reunat hehkumaan. Myöhästyin kuitenkin viisi minuuttia ja paksut lumisadepilvet vyöryivät auringon eteen. Heikko auringonvalo teki hauskoja kuvioita jäällä oleviin vesilammikoihin.

Keskiviikkona kävin Markuksen kanssa tutkimassa Linnavuoren luolan. Paikka oli minulle uusi mutta Markukselle tuttu paikka. Retkipaikasta löytyy Markuksen tekemän esittelyn lisäksi toinenkin juttu paikasta. Keskeltä suurta kallioseinää löytyy melko helposti suuri halkeama. Halkeaman alareunasta kiivetään muutama metri tikapuita luolan suulle.

Itse luola on parikymmentä metriä pitkä rakoluola. Sen katto on koko matkalta ummessa. Korkeutta holvilla on noin viisi metriä ja leveyttä enimmillään noin 1,5m. Keskellä luolaa on ahtauma, jossa joutuu hieman kiipeilemään päästäkseen eteenpäin.

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos on liikkeellä Imatran suunnalla.

Keittelimme teetä luolan lähellä suuren siirtolohkareen alla. Lohkare on halkaisijaltaan 10-15m ja se lepää henkilöauton kokoisten lohkareiden päällä.

Sää oli illalla täysin tyyni ja kirkas. Kuuntelimme nuotiolla kun mustarastaat pitivät konserttiaan lähellä.

Jää tekee taidetta.

 Tilaa on luolan alussa reilusti.

Keskellä luolaa on ahtauma, jossa joutuu hieman kiipeilemään päästäkseen siitä yli.

Markus ahtauman takana. Itse olin jo kiivennyt yli.

Ylhäältä valuva vesi on jäätynyt aalloiksi.

Jääpuikkoja holvin katossa.

Jääpuikot sivuvalossa.

Torstaina kävin Satun ja Turon kanssa tutkimassa Kilmäen rakoluolan. Se ei ollut niin suuri kun odotin mutta tulipahan käytyä katsomassa.

Luola on umpinainen ja kosteus luolan perällä saa homeen kasvamaan kallion pinnalla. Haju on kuin maakellarissa.

Löysimme luolasta sattumalta geokätkön. En aktiivisesti harrasta kätköilyä mutta muun harrastuksen ohessa tulee joskus etsittyä kätköjä.

 Luolan suuaukko on melko huomaamaton jos ei sitä varsinaisesti etsi.

 Katossa oli puoli sentti paksu ja viisi senttiä korkea "jäänauha", joka kiemurteli alaspäin.

 Jää valotettuna otsalampulla.

 Edellinen kirjaus geokätköllä oli 23.9.14.

 Ilves oli juossut pitkin metsäautotietä luolan lähellä.