Ruskaretki Kolin kansallispuistossa 26.9.2015

Vaimoni lähti viikonlopuksi reissuun ja kaksi lasta mummolaan. Loppujen kanssa piti keksiä tekemistä, ettei tarvitse olla koko viikonloppua kotona.
Aurinko paistoi ja ruska värjää maisemaa, joten päätimme lähteä Kolille valokuvaamaan ja retkeilemään. Parkkipaikalle päästyämme huomasimme jonkun muunkin keksineen saman idean. Jopa tienvarretkin olivat täynnä autoja. Pienen etsimisen jälkeen yksi auto lähti parkkipaikalta pois ja pääsimme siihen.
Myöhemmin selvisi syy väenpaljouteen. Pohjois-Karjalan liikunta ry (Pokali) oli järjestänyt kaikille avoimen Koli347-Liikunnan iloa- ulkoilutapahtuman. Nuotiopaikoilla oli tarjolla kahvia, lettuja ja makkaraa. Emme antaneet väenpaljouden haitata vaan nautimme kauniista säästä ja ruskan värjäämästä maisemasta.
 

 Parkkipaikalta noustaan kiskohissillä ylös luontokeskuksen pihaan.

Luontokeskuksen pihalta nousee monet jyrkät portaat ylös kohti Ukko-Kolin huippua. Talvella näitä portaita voi tulla vauhdikkaasti alas.

 Lähempänä huippua polku tasoittuu leveäksi hiekkakäytäväksi.

 Ukko-Kolin huipulta näkymä pohjoiseen.
Ukko-Kolin huippu kohoaa 347,2m merenpinnan yläpuolelle ja 253,5m taustalla näkyvää Pielisen pintaa korkeammalle.

 Ruska värjää maisemaa. Taustalla oikealla Mäkrä. Taempi on luultavasti Vesivaara.

Kolin kansallismaisema on maapallon kehityksen aikakirja. Ukko-Kolin huippu on kvartsiittia, muinaista merenpohjan hiekkaa, joka kerrostui noin 2300 miljoonaa vuotta sitten. Tällä paikalla kallioperän muodostaa hiekan kerrostumispohja, muinaista mannerta edustava arkeeinen graniittigneissialue. Sen ikä on 3000-2600 miljoonaa vuotta. Graniittigneissialue jatkuu järven takana siintävään horisonttiin. 
(lainaus infotaulusta)

 Maisemaa Akka-Kolilta lähteen.

Akka-Kolin alttari. Ristin korkeus on 2,5-3m ja alttaripöydän leveys 2m. Montakohan hääparia on vihitty tällä alttarilla?

Maisema Paha-Kolilta koilliseen.

 Samalta paikalta kaakkoon.

 Paha-Kolilta matka jatkui kohti Mäkränahoa.

Kuvanottopaikan ja edessä näkyvän Pieni-Kolin välillä on kymmenien metrien lähes pystysuora pudotus Kolinuuron rotkoon. 

Huipuilta polku laskeutuu vähitellen kohti Mäkränahoa. Maisema muuttuu karusta kalliorinteestä ensin tiheäksi kuusikoksi ja lopulta reheväksi lehdoksi.

Mäkränahosta käännyimme kohti Paimenenvaaran nuotiopaikkaa, jossa kävimme keittämässä kahvia ja paistamassa makkaraa. 

 Lillukka (Rubus saxatilis)

 Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum)

 Pohjanmesisieni (Armillaria borealis)

Kolinuuron pohjalla on rotkoon kasvanut aapasuo, joka saa ravinteensa ympäröiviltä kalliorinteiltä. Astuin kuvaa ottaakseni polulta sivuun ja upposin polvea myöten rahkasammeleeseen.

Rotkon rehevät rinteet näyttävät satumetsältä. Luonnontilaisessa metsässä kaatuneita puita peittää paksu sammal.

Rotkon pohjalta polku nousee 45m jyrkästi kohti Pieni-Kolia. Vertaamalla lasten korkeuseroa ymmärtää kuinka jyrkkä polku on.

 Samasta kohdasta otettu kuva alaspäin.

 Jyrkimpiin paikkoihin on tehty portaat.

 Pieni-Kolin huipulta kohti Paha-Kolia. Aiemmin oli kuva vastapuolelta kohti tätä paikkaa.

Edessä oleva Kolinuuro on kallioperän ruhjevyöhyke ja samalla merkittävä geologinen rajapinta. Pieni-Kolin kalliot ovat arkeeista graniittia, mutta Paha-Kolin laki on yli 300 miljoonaa vuotta nuorempaa Kolin kvartsiittia. Uuro on syntynyt kohtaan, jota pitkin jäykät kalliolohkot ovat siirtyneet toisiinsa nähden. Rotkon muodot ovat mannerjäätikön viimeistelemiä. Jäätikkö puhdisti uuron rikkoutuneesta kalliosta ja rapautumistuotteista, louhi kvartsiittijyrkänteen haurasta reunaa ja kuljetti kvartsiittilohkareita Pieni-Kolin graniittikallioille. 

Arkeeisten kivilajien synnyn yksityiskohtia ei tunneta. Ne olivat lähes nykyisten kaltaisia jo 2600 miljoonaa vuotta sitten ja muodostivat kvartsiittien kerrostumispohjan. Kvartsiittien kerrostuminen ja juonikivien synty liittyvät satoja vuosimiljoonia kestäneeseen tapahtumasarjaan. Ensimmäisessä vaiheessa muinainen manner halkesi ja halkeama avautui valtamereksi. Merivaihetta seurasi kivikehän laattojen törmäys. Sen myötä meri sulkeutui ja törmäyssaumaan kohosi korkea vuorijono.

(lainaus infotaulusta Pieni-Kolilla)

 Uuron rehevää pohjaa Ukko-Kolin alapuoleisella rinteellä.

Pieni-Kolilta polku laskeutuu jälleen 20m alas rotkoon ennen 70m jyrkkää nousua kohti luontokeskuksen pihaa. Kolinuuron kierroksella korkeimman ja matalimman paikan korkeusero on 112m.

Pielisessä lähellä Kolin puoleista rantaa näkyvät pienet saaret (Pieni- ja Iso-Hölö sekä Sikosaari) ovat tummaa juonikiveä, joka kiteytyi 2200 miljoonaa vuotta sitten vanhempien kivilajien joukkoon tunkeutuneesta kivisulasta. Pienten saarien takana Pielisen selkää halkoo harjusaarien jono. Se on syntynyt jäätikköjoen kerrostamasta harjusorasta viimeisen jääkauden loppuvaiheessa noin 11 000- 12 000 vuotta sitten. Sitä nuorempia ovat soiden eloperäiset kerrostumat. Yhdessä kansallismaiseman osien ikähaarukka kattaa yli puolet maapallon tähänastisesta kehityshistoriasta.

(lainaus infotaulusta)

Kiersimme Uuron kierroksen vastapäivään ja kierroksen opastaulut olivat vasta matkamme lopussa.
Kaikkine kiertolenkkeineen päivälle tuli kävelyä n.5km. 3-vuotias käveli koko retken vaikka lopussa piti jo auttaa nostamalla jyrkimpien paikkojen yli. 1,5-vuotias oli minulla rinkassa, jossa oli myös suurin osa syötävista ja juotavista lisäämässä painoa. Jyrkät polut ja 17-18kg rinkka selässä saivat paidan kastumaan.

Suomalaisen taidemaalarin Eero Järnefeltin tunnetuimpia töitä ovat maalaukset Kolin maisemista. Järnefeltin kasvonpiirteet ovat kallioon kiinnitetyssä taulussa Uuronkierroksen alkupäässä.

 Sutkanvaara, Käränkävaara ja Rintasenvaara. 

Näitä upeita maisemia Järnefelt on ikuistanut maalauksissaan.