Syksyinen melontareissu Koloveden kansallispuistossa

Kävimme veljeni kanssa syksyisen melontareissun Koloveden kansallispuistossa. Lähdimme liikkeelle Kirkkorannasta ja kiersimme Vaajasalon saaren myötäpäivään.

Ukonlahden pohjukassa on 1,5m leveä kanava, jota pitkin pystyy halutessaan oikaisemaan saaren poikki ja lyhentämään melonta tai soutumatkaa. Meloimme kanavan edestakaisin ja kävimme katsomassa Ukonlahdessa louhikoita.

Kahden päivän aikana meloimme yhteensä n. 23-24km. Tätä voisi kutsua moniin aikaisempiin reissuihin verrattuna lepolomaksi. Yleensä melomme päivässä vähintään saman matkan mitä nyt kahdessa päivässä. Jos aikaa ja haluja olisi ollut meloa enemmän, olisi voinut kiertää myös kansallispuiston pohjoisosan saaret. Tällöin matkaa olisi tullut runsas 40km. Jätimme kuitenkin jotain ensi kerrallekin melottavaksi.

Kolovedellä olisi mahdollista bongata myös uhanalainen Saimaannorppa mutta se jäi tällä kertaa näkemättä. Onpahan hyvä syy lähteä toisenkin kerran Kolovedelle.

Moottoriveneily on kielletty kansallispuistossa. Tämä oli mukava havainto ja nautimme hiljaisuudesta. Ainoastaan kalastuksenvalvoja ajoi yhden kerran kahden päivän aikana moottoriveneellä puolen kilometrin päästä.

Monin paikoin järven rannoilla on ylempää kalliosta murtunutta kiveä kymmenien tai satojen metrien matkalla.

Sitkeä mänty on löytänyt kasvupaikan kallion halkeamasta.

Jääkausi on murtanut kalliota ja siirrellyt lohkareita mielenkiintoisiin asentoihin.

Tyypillistä kalliorantaa Kolovedellä. Paikoin rannoista tuli mieleen Repoveden kansallispuisto ja paikoin Ahvenanmaan saaristo.

Vesi on Kolovedellä todella kirkasta. Kivet näkyvät pohjasta helposti yli kahden metrin syvyydestä.

Syväniemen telttailu- ja nuotiopaikka. Nimestä huolimatta paikka on muutaman kymmenen aarin kokoinen saari. Saaren etelä- ja pohjoiskärjessä on leiripaikat ja keskellä liiteri ja huussi.

Rantauduimme ensin saaren pohjoisrannalle mutta tuulen takia siirryimme etelärannalle tuulen suojaan.

Naudan paistia omena-sipulisilpulla ja kanttarellikermakastikkeella.

Laitoimme louteen katokseksi tuulen yläpuolelle. Kiven takana ja katoksen alla oli lämmintä vaikka tuuli puhalsi jo illalla pohjoisesta yli 6m/s.

Yöllä ja aamulla tuuli puhalsi 7m/s ja puuskissa varmasti lähemmäs 10m/s. Aamulla Niiniselän ylitys vastatuuleen sai hien pintaan. Laitoimme lähtiessä aukkopeitteen ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Vettä roiskui sen verran runsaasti keulasta, että housut olisivat olleet märät jo ensimmäisen parin sadan metrin jälkeen.

Kivirakkaa, jota on murtunut ylempää kalliolta.

Leiripaikoille on rakennettu puiset telttapohjat. Kivikkoisessa maassa tämä on ainut järkevä ratkaisu jos haluaa nukkua yönsä edes siedettävästi.

 

Kalliomaalaus

Kallioimarre (Polypodium vulgare)

Etsi kuvasta mies

Ukonvuori kohoaa järven pinnasta n. 70m

Hyväksi havaittu konsti on hyödyntää myötätuulta laittamalla loue kahden melan päähän kulmista kiinni. Alakulmat on kiinnitetty kanootin kylkeen aukkopeitteen kiinnityslenkkeihin.

Lopuksi vielä video. Sain luvan käyttää musiikkina Gabriel Fauren Pavanea, jonka esittää yhden miehen orkesteri Hatfuls.