Tämän vuoden melontakausi oli tarkoitus avata Koskenkylänjoella. Siellä olisi ollut runsaasti erilaisia koskia tarjolla. Kävi kuitenkin niin, että kevät edistyi hitaasti ja vapaaksi suunniteltuna viikonloppuna Koskenkylänjoki oli vielä pääosin jäässä ja virtaama todella matala. Piti siis vaihtaa suunnitelmaa nopealla aikataululla.
Onneksi Ilolanjoki, sekin lähellä Porvoota, oli jo pääosin sula. Veljeni kävi tarkastamassa paikat ja totesi melomisen onnistuvan. Ei tarvinnut ajaa turhaan Joensuusta 410km Porvooseen. Vielä torstaina 12.4. oli Joensuussa lunta 58cm ja joet paksussa jäässä. Aika huvittavalta tuntui pakata melontakamppeet kyytiin ja lähteä ajelemaan kohti etelää.
Jätimme auton Tamminiemen sillalle (kartta). Melomisen olisi voinut aloittaa ylempääkin mutta tarkoitus ei ollut ahnehtia kilometrejä.
Tässäkään joki ei ole kymmentä metriä leveä. 10km yläjuoksulla se on vain muutaman metrin levyinen puro. Pelloilta valuvan tulvaveden takia vesi on värjäytynyt ruskeaksi.
Vaikka joki oli pääosin sula, rannoilla oli silti runsaasti suuria jäälauttoja.
Tamminiemen peltoaukeilla ja joessa oli tuhansia muuttolintuja. Ne nousivat ilmaan meidän lähestyessä, kiersivät taakse ja laskeutuivat jälleen jokeen. Näimme metsähanhia, tundrahanhia, kanadanhanhia, valkoposkihanhia, joutsenia, taveja, heinäsorsia, telkkiä, jne.
Peloton metsähanhi (Anser fabalis) ui aivan lähellä kanoottia.
Joen varren puissa näkyi keltasirkkuja (Emberiza citrinella). Päivän aikana näkyi lisäksi närhiä, mustarastaita, tikkoja, palokärkiä sekä tiaisia.
Paikoin joki kulkee muutaman metrin syvyisessä uomassa eikä pelloille näe.
Kohdalta nouseva satojen lintujen parvet kertoivat kuitenkin pellon kuhisevan elämää.
Laulujoutsen pariskunta (Cygnus cygnus)
Kanadanhanhi (Branta canadensis)
Tämä kanjoni lienee tehty helpottamaan joen yläosan tulvia? Rannoilla olevista lohkareista päätellen ainakin osittain uoma on tehty räjäyttämällä.
Vastaavasti tällä padolla tasataan joen pinnan vaihteluita.
Erona Itä-Suomen metsien keskellä virtaaviin jokiin, Uudellamaalla joet kulkevat pääosin peltojen keskellä. Usein joen varrella on myös asutusta. Oma viehätyksensä tässäkin mutta silti pidän enemmän erämaisesta maisemasta.
Ilolankoski oli sellainen, että päätimme kantaa kanootin sen ohi. Hetken kyllä poltteli täräyttää tästä läpi mutta kosken alaköngäs on jyrkkä ja sen alla olevan altaan syvyyttä ei voinut tietää, joten päätimme jättää laskemisen. Riskinä on rysäyttää könkäästä alas ja sukeltaa keula edellä vauhdilla kiviseen pohjaan. Tässä rytinässä hajoaa kanootti ja pahimmillaan myös meloja.
Jos ala-altaassa vettä olisi varmuudella yli metri, myös pitkällä kanootilla tuon voisi laskea turvallisesti. Edellyttää tietysti kokeneita melojia ja taitoa hallita kanoottinsa.
Kosken alla olevalla avokalliolla oli rauhallinen ja suojaista paikka tehdä ruokaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eikä tuulikaan juuri kiusannut.
Ennen Sannaisiin tuloa joki virtaa vanhojen lehtojen halki. Tämä paikka on varmasti kesällä upean näköinen!
Sannaisten kartanon päärakennus on vuodelta 1837. Paikan mielenkiintoisesta historiasta voi lukea esim. wikipediasta. Nykyisin paikka toimii kokoushotellina.
Jätimme toisen auton Sannaisiin urheilukentän hiekkaparkkiin (kartta). Myös tähän kohtaan jokea on rakennettu pieni pohjapato nostamaan yläjuoksun vedenpintaa. Veneen voi vinssata padon toiselle puolelle vasemmassa reunassa näkyvää venetietä pitkin.
Sen pituinen se retki. Matkaa tuli vain 15km ja muutama pieni koski melottavaksi. Koitimme ottaa niistä ilon irti ja surffasimme jokaisessa tarkoitukseen sopivassa aallossa. Kuten alussa totesin, tämä joki oli varasuunnitelma. Kävimme päivän päätteeksi katsomassa alkuperäistä suunnitelmaa, Koskenkylänjokea. Koskista alimman, Koskenkylänkosken, olisi voinut laskea mutta emme viitsineet alkaa purkaa kanoottia ja tavaroita yhtä koskea varten pois. Pitää sitä jättä jotain kivaa seuraavallekin kerralle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti