tiistai 17. toukokuuta 2016

Päiväretki Ryläykselle

Jos haluat viettää rennon sunnuntaipäivän maisemia ihaillen, on Ryläys siihen väärä paikka. (Kartta) Jeron parkkipaikalta nousua Ryläyksen näkötornille tulee 150m ja kaikkien notkojen kanssa reippaasti yli 200m. Koska suurin osa noususta on viimeisen 1,5km matkalla, saa kivikkoisella polulla kiipeillessä hikoilla paidan märäksi. Huipulla maisemat palkitsevat vaivannäön ja tuulessa paitakin kuivuu.



Lähdimme liikkeelle Jeron parkkipaikalta (kartta). Alkumatkan myös 2-vuotias käveli reippaasti. Kun polku jyrkkeni, hän halusi kantorinkkaan. Onneksi painavampikin lapsi kulkee Deuter Kid Comfort-rinkassa kevyesti ja mukaan mahtuu tavaraa reilusti.

Jo parkkipaikalla oli kyltti, että matkalla oleva lähde on käyttökiellossa. Liekö keväiset sulamisvedet sotkeneet lähteen juomakelvottomaksi? Onneksi meillä oli juomavettä mukana ja pärjäsimme ilman täydennystä.


Vaikka viimeisten 2,5 viikon aikana lämpötilat ovat olleet kahdenkymmen asteen kahta puolta, löytyi puron reunalta vielä vähän jäätä. Lunta on varmaan talvella ollut reilusti yli metrin.


Suomalaisella sisulla pienikin kulkee eteenpäin. Koska isommillakin oli reppu selässä, piti pienimmänkin saada omansa.


Välillä polun varrella on valtavia muurahaispesiä, joiden korkeus lähentelee kahta metriä. Suuria muurahaispesiä oli muutaman sadan metrin välein.


Pärjäsin koko reissun vaellussandaaleilla. Vain muutamassa märässä paikassa piti hyppiä kiveltä kivelle. Kosteimpien paikkojen yli oli rakennettu pitkokset. Leveimmillään lankut olivat näin leveitä.


Panoraama luoteeseen.


Kiipeilyä kallioisella polulla. Monessa kohdassa nousu oli niin jyrkkä, että lapset kiipesivät rinnettä kontallaan.


Jäkälä tekee taidetta kiven pintaan.


4-vuotias käveli koko päivän reppu selässä valittamatta kertaakaan väsymystään. Vaikka päivän aikana matkaa kertyi vain reilu 5,5km, teki korkeuserot ja haastava polku oman lisänsä. Kuvasta ei oikein saa käsitystä polun jyrkkyydestä. Vain vertaamalla puiden kaltevuuteen, ymmärtää polun nousevan koko ajan.


Viimeinen nousu ennen Ryläyksen kotaa. Pitkoksista on tehty hauskat loivat portaat.



Ryläyksen kierros alkaa puoli kilometriä ennen huippua olevalta kodalta. Runsaan kilometrin pituisella kierroksella pääsee katselemaan maisemia kaikkiin ilmansuuntiin.


Ryläyksellä on suuri valoisa kota (kartta), jossa voi myös yöpyä. Herajärven kierros kiertää Ryläyksen kautta ja kulkijoita näyttää riittävän vieraskirjan mukaan lähes koko vuoden.


Korkealla vaaran päällä on kalliopainanteeseen kasvanut suurehko suo, jonka halki kuljetaan pitkospuita pitkin.


Ryläyksen huippu (kartta) on vain hieman matalampi kuin Koli (347m). Näkötorni nousee vielä n. 5m korkeammalle. Torni olisi saanut olla vielä 5m korkeampi, jolloin se nousisi puidenlatvojen yläpuolelle.


Maisemaa näkötornista lounaaseen. Kuvan keskellä näkyy Pusonjärvi ja horisontissa siintää Höytiäinen.


Pielinen


Ryläyksen kiviputouksen (kartta) reunalla kiipeillessä on syytä olla varovainen. Irtolohkareet saattavat lähteä vierimään vieden kiipeilijän mukanaan.


Ryläyksen kiviputouksen korkeutta eikä pituutta pääse näkemään ylhäältä päin. Putous lienee kuitenkin samanlainen mutta suurempi kuin kanjonin vastapuolella näkyvä. Etualalla näkyy Herajärvi ja horisontissa oleva on Pielinen. 


Seitsemän kuvan panoraama kohti pohjoista. Vasemmalla näkyy Ukko-Koli, keskellä näkyvä järvi on Jero, keskellä näkyy Mäkrä ja oikealla siintää Pielinen.


Lähes 180 asteen panoraama ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla tietokoneen näytöllä. 150cm leveäksi tulostettu kuva näyttäisi varmaan hienolta?


Jykeviä kuusia kasvaa pitkin Ryläyksen rinteitä. Nämä ovat hienojen maisemien lisäksi syy, miksi Kolille tulee aina lähdettyä.


Jyrkät rinteet, jotka piti mennessä kiivetä ylös, antoivat lapsille haastetta myös alaspäin tullessa.



Ryläys on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Maisemat ovat huikean hienot, joskin vähän erilaiset kuin Ukko-Kolilta. Ryläyksellä saa olla myös rauhassa toisin kuin Kolilla. Vaikka vieraskirjan mukaan kävijöitä on kesällä päivittäin, näimme koko päivänä vain viisi ihmistä.


7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Aika huikeita kuvioita luonto osaa tehdä. =)

      Poista
  2. Jäiköhän pieneltä vaeltajalta reppu Ryläyksen kodalle? Lähden huomenna 18.5 täältä pois ja voin ottaa repun mukaan, jos se unohtui tänne. Jos otatte yhteyttä ennen huomista, voin ottaa repun ja toimittaa oikeaan osoitteeseen. Terkuin irmakarttunen@gmai.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset repun toimittamisesta! Tuli oikein hyvä mieli. :)

      Poista
  3. Moi! Olipa kiva katsella kuvia tutuista maisemista. Tosiaankin tuo Ryläyksen näkötorni on pienoinen pettymys. Olisivatpa rakentaneet siihen vielä yhden kerroksen!
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvella kyselin sinulta tietoa Ryläyksen eteläisestä reitistä. Kävimme katsomassa tietä mutta se oli suljettu portilla ja tie näytti kulkevan lammasaitauksen halki. En viitsinyt ajaa laitumen halki ilman lupaa ja kiersimme Jeron parkkipaikalle. Onneksi jalkani kesti hyvin kävellä sieltäkin. d:)

      Poista