sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Haapajoki 16.-17.5.2015

Jongunjoelta ajoimme lauantai-iltana Ilomantsiin Haapajoelle. Illalla kävimme tarkastamassa metsäautotien kunnon suunnitellulle melonnan päätepisteelle. Tie oli hyväkuntoinen, joten ei tarvinnut turvautua varasuunnitelmaan. Se olisi tarkoittanut lisää reilun viiden kilometrin melontaa, josta 1,2km vastavirtaan pienempää Tohlinjokea.


Haapajoki oli meille kaikille tuntematon, joten varasimme reilusti aikaa koskien tutkimiseen. 6,3km matkaan meni kaikkinensa 4,5h.

 Illalla kokkasimme pannupitsaa.


Aamulla katsoimme ja kuvasimme kun kajakkiporukka laski kosken alas. Helppoa se on kun osaa. Lyhyet kajakit menevät kuin korkit laineilla myötäille jokaisen aallon pohjaa. 4,8m pitkä kanootti kulkee terävässä aallokossa aallonharjalta toiselle ja välillä läpi niistä.

Ari oli saanut uimisesta tarpeekseen ja antoi Jounin kanootin etumiehen paikan Jarmolle. Virtaama Haapajoella oli Putkulankosken mittauspisteessä 34m3/s. Muutamaa päivää aikaisemmin virtaama oli SYKEn tilaston mukaan reilu 50m3/s. Tällä virtaamalla  sillan alla ja vasemmalla rannalla olevan suuren lohkareen jälkeen aallot eivät olleet enää stoppareita vaan välilllä taaksepäin kaatavia aaltoja. Alemman aallon oikealla puolella oli hankalan näköinen suuri kierreaalto oikealta. Päätimme laskea aallosta läpi tai vaihtoehtoisesti aallon ja kierreaallon välistä. Siinä oli sopivasti kanootin levyinen väli.

 Jouni ja Jarmo laskivat ensin kaatuen heti sillan jälkeen. 


Lähdimme Villen kanssa perään, että saamme vedettyä J&J:n kanootin rantaan jos se jää ajelehtimaan keskelle virtaa. Pääsimme helposti sillan alla olevasta aallosta läpi läheltä silta-arkkua. Takaa en nähnyt kunnolla missä oli alempi aalto ja kierreaalto. "Ajolinja" meni pari metriä liikaa oikealle ja laskimme suoraan kierreaaltoon. Vaikka kerkisin ottaa sivusta tulevaa iskua vastaan, se yllätti silti voimallaan ja meinasin tipahtaa kyydistä. Otin vasemmalla kädellä kanootin laidasta kiinni etten olisi tippunut kyydistä, jolloin kanootti keikkasi vasemmalle. Ville sai painettua kerran kanootin melkein pystyyn mutta itse en päässyt vielä tasapainoon ennen seuraavaa aaltoa. Menimme aalton vinottain painopiste edelleen vasemmalla, jolloin kaatuminen oli selvää. Loppumatka alasuvantoon meni selällään kellumalla jalat edellä.

Matka jatkui kohti Katajakoskea. Tiesin kuulopuheiden perusteella, että Katajakoskessa on stoppariaalto. Rantauduimme kosken niskalle ja kävelimme metsiä pitkin katsomaan stopparia. Kosken tutkimista vaikeutti sakea pajukko rannassa. Katsoimme stopparista sopivan läpilaskukohdan ja kurkimme kosken ylävirtaan. Siellä ei puolivälistä katsottuna olevan mitään erikoista, joten menimme takaisin kanooteille.


Lähdimme Villen kanssa edeltä ja heti kosken niskalla meidän yllätti huomaamatta jäänyt kierreaalto. Kerkisin tajuta muutaman sekunnin aikana, että meidän olisi pitänyt laskea 5m vasemmalta välttääksemme aallon. Otin vähän ennakkoon vastaan törmäystä mutta silti se oli niin voimakas, että kaaduimme oikealle. Ville pääsi heti uimaan rantaan. Minä ajelehdin kanootin mukana alaspäin ja vauhdin kiihtyessä en uskaltanut mennä enää rantaan, etten olisi kolhinyt itseäni kiviin. Aallot huuhtoivat koko ajan pään yli ja niiden välissä yritin vetään ilmaan keuhkoihin.


Stoppari lähestyi ja toivoin, ettei sen yläpuoli olisi kovin kivinen. Tipuin suoraan honttoon ja menin stoppari läpi. Aalto riuhtaisi kypärän niskalle hihnan varaan ja sain kurkkuni täyteen vettä. Kiviä ei tuntunut pohjassa ja hetken köhimisen jälkeen uin kanootin kiinni.

Koskessa kanootti otti vähän kipeää ja toinen laita hajosi palasiksi ja aukkopeite repeili keulasta. Hajonnut laita on alkuperäinen ja todella kovaa muovia. Olin paikkaillut sitä jo aikaisemminkin pellinpaloilla ja vetoniiteillä. Nyt se meni vaihtokuntoon. Tilasin maanantaina uuden laidan kanoottiin ja sen pitäisi tulla lähipäivinä. Aukkopeitteen saa varmaan korjattua kun purkaa sitä ensin ja ompelee päälle uutta kangasta. Joku varmaan ajattelee, että hullun hommaa ottaa riskejä ja särkeä vehkeitä. Kuuluu harrastuksen luonteeseen.


Kosken jälkeen kävimme katsomassa Katajapuron vesiputousta. Se on 6m korkea ja tippuu ensin 4m ja sen jälkeen vielä louhikossa 2m ennen laskemistaan Haapajokeen.

Pitkäkosken yläosan kävimme katsomassa ja toteamassa, että siellä ei ole mitään ylläreitä. Laskimme Villen kanssa edeltä ja välisuvantoon tullessa näkyi edessä vaahtopäitä. Parkkeerasimme vasemmalle ja kävimme katsomassa. Keskellä kapeata koskea oli useita reilun metrin korkuisia teräviä aaltoja peräkkäin. Kanootilla niiden kaikkien läpi laskeminen kaatumatta olisi tuuria, joten päätimme ohittaa ne. Oikealla rannalla oli veteen kaatuneita puita, joten ainut reitti oli uittaa ohi tai laskea vasemman rannan 2m aukosta läpi. Jarmo ei halunnut ottaa riskiä ja Ville oli samaa mieltä. Pieni virhe laskulinjassa olisi tarkoittanut joutumista aaltoihin ja melko varmaan kaatumista.


Päätimme Jounin kanssa laskea minun kanootilla kahdestaan. Jarmo ja Ville vetivät toisen kanootin paikan ohi. Solahdimme Jounin kanssa nätisti kapeasta välistä aallot välttäen. Kosken jälkeen vaihdoimme melojat alkuperäiseen järjestykseen. 

En pitänyt kameraa meloessa mukana, joten osa kuvista on Arin ottamia ja loput ruutukaappauksia videolta.


Tässäpä olisi uimamaistereiden opetusvideo. Vähän jäi harmittamaan kaatumiset mutta me palaamme vielä ja nöyrrytämme kosket. ;)

perjantai 22. toukokuuta 2015

Melontareissu Jongunjoella 15.-16.5.2015

Tämän kevään melontareissu Jongunjoelle ja Haapajoelle on nyt historiaa ja mukavia muistoja. Vesistöennuste ei sattunut ihan kohdalleen mutta toteutunut 84 motin virtaama oli vähintään riittävä. 
Sääennuste näytti viikonlopulle puolipilvistä mutta lopulta vain perjantai oli hetkittäin poutainen. Aamupäivän tihkutti vettä ja iltaa kohti sää lopulta poutaantui kunnolla. Ilta oli aurinkoinen ja tyyni ja yöstä tuli kirkas ja kylmä. Kävin viiden aikaan aamulla teltasta ulkona ja huomasin, että kanootin hihnat sekä teltan kangas olivat kuurassa. Lauantaina taivas oli lähes koko päivän pilvinen. Muutama vesipisarakin tipahteli mutta suuremmalta sateelta vältyttiin.

Hiidenportti antoi haastetta. Koski on 350m pitkä ja tippuu 5m. Tulvalla luokitus on II+ - III.
Itseäni jäi harmittamaan sählääminen GoPron kanssa. Kuvasin ennen koskeen menoa sillalla videota mutta unohdin sammuttaa kameran. Se kuvasi 15min kaikenlaista turhaa ja koskeen mennessä kun luulin laittavani kameran päälle, sammutin sen. Pitänee ensi vuonna käydä taas uudestaan Jongulla jos silloin saisi Hiidenportinkin videolle. Hiidenportti on lähes puoli kilometriä pitkä upea kanjoni. Koski tekee sillan jälkeen mutkan vasemmalle ja välttääkseen törmäyksen kallioon on käännyttävä heti sillan jälkeen jyrkästi vasemmalle.
Harvemmin tulee melottua metsässä. Jongulla tulvavesi oli monin paikoin metsässä 50-100m päässä pääuomasta.

Aittokoski klo 23. ISO200, f/3.5, 1/3sek. Hienosäädöt LR:ssa.
Aittokosken jälkeen joki rauhoittuu. Jyrkästi meanderoivan pätkän jälkeen joki levenee ja syvenee. Valamajoen suun jälkeen alkaa Pälvekosken aarnialue, jossa on upeaa vanhaa metsää molemmin puolin jokea. Varsinainen aarnialue ja soidensuojelualue on joen itäpuolella. Tämä osuus joesta sopii myös retkimelojille, jotka eivät välitä koskenlaskusta. Matkalla Aittokoskelta eteenpäin on muutama pieni koski ja pari vähän suurempaa, jotka on halutessaan helppo ohittaa.


Kuvasin reissulta videon kypäräkameralla. Reilun tunnin kuvatusta materiaalista sai pätkiä aika kovalla kädellä, että sai videon pituuden siedettävälle tasolle.

Lopetimme reissun pisteeseen lat: 63.58966 lon: 30.00205 ja jatkoimme Ilomantsiin Haapajoelle. Siitä lisää seuraavassa jutussa. Video Haapajoelta on työn alla ja julkaisen sen ja kuvat kun video on valmis.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Valmistautumista viikonlopun melontareissuun

Ensi viikonloppu on tarkoitus viettää melonnan parissa Lieksan Jongunjoella ja Ilomantsin Haapajoella. Tavarat on jo tarkastettu ja osittain pakattu. Jotain uuttakin on tullut hankittua ja "tuunattua" vanhoja.


Tein kattotelineisiin lisäputket, joille mahtuu kaksi kanoottia rinnakkain. Transporterin leveys ja kattokuorma mahdollistavat tämän. Putket ovat 180x20x40mm. Niihin on hitsattu ketjun silmukat päihin ja keskelle, joihin saa kuormaliinat kiinni.


Yhden kanoottikunnan tavarat kasassa. Vasemmalta: aukkopeite, naru, ensiapupakkaus, pari irtohihnaa, kuksa, vesipullo, äyskäri, paistinpannu, kattila, kahvipannu ja ruokailuvälineet sisäkkäin pusseissa, loue, wokkipannu, kaasukeitin+pullo, kirves, kypärät, vesitiivis säkki kameroille ja puhelimille, kaksi märkkäriä ja sukelluskengät, makuualustat ja makuupussit sekä tynnyrit, mihin tavarat ja ruoat pakataan.
 

Vettä näyttäisi olevan vähintään riittävästi. Ympäristökeskuksen vesistöennusteen mukaan tänään 11.5. meni sadan kuution virtaama rikki. Kun kesällä Jongunjoen virtaama on keskimäärin 10m3/s tai hieman alle, on tämän hetkinen joessa virtaava vesimäärä kymmenkertainen.

Metsissä on edelleen lunta, joten vettä riittää vielä monta viikkoa. Perjantaina näyttäisi virtaama olevan noin 80m3/s. Se tarkoittaa Kalliokoskessa ja Hiidenportissa hauskaa ja haasteellista melomista. Kalliokoski on erittäin kivinen, jyrkkä ja pitkä koski. Hiidenportti taas on mutkainen kanjoni, jossa on pieni putous keskellä S-mutkaa.

Putouskorkeutta aloituspaikalta Kuhmon Jonkerinjärvestä Lieksan Nurmijärvelle on 80m ja pituutta reitillä on 70km. Reitillä on noin 50 koskea tai virtaa. Ensimmäisen 28km matkalla Jonkerista Aittokoskelle laskua on 65m.

Lauantaina illalla siirrymme Ilomantsiin Haapajoelle. Sunnuntaina olisi tarkoitus meloa n. 15km ja laskea Haapajoen muutama suurin koski. En ole käynyt siellä ennen, joten aikaa koskien tutkimiseen pitää varata. Kuuleman mukaan ainakin Louhikoski ja Katajakoski ovat luokitukseltaan III.

Reissusta on tarkoitus kuvata GoPro:lla video ja editoida siitä 15-20min pituinen valmis filmi. Samoin jonkinlaista juttua tulee blogiinkin. Retki-lehteen kirjoitan pitemmän jutun reissusta ja Jongunjoen melontareitistä.

Lauantaina 17.5. järjestetään Jongunjoella melontatapahtuma Jongun Hujaus 2015, jonne ehtii vielä ilmoittautua.  Kaikki mukaan nauttimaan koskenlaskusta!

torstai 7. toukokuuta 2015

Sateinen retkipäivä Kolilla 7.5.2015

Kävimme vaimoni kanssa Kolilla viettämässä vapaapäivää. Lastenhoito oli sovittu jo monta päivää aikaisemmin ja sääennuste näytti torstaille mukavaa poutapäivää. Alkuviikosta sääennuste alkoi näyttää rankkasadetta ja mietimme jo muuta tekemistä sadepäivän varalle. Keskiviikko iltana ja torstaina aamulla ennuste näytti kuitenkin, että sadealue menee savolaisten riesaksi ja päätimme lähteä. Sadealue ulottui kuitenkin myös Pohjois-Karjalaan ja koko iltapäivän sataa tihuutti. Mitään kunnon sadetta ei kuitenkaan päivän aikana tullut.

Jätimme auton Ukko-Kolin parkkipaikalle ja nousimme kiskohissillä hotellin ja Luontokeskus Ukon pihalle.  Luontokeskuksessa on näytillä pysyvä näyttely sekä vaihtuvia pienempiä näyttelyitä hintaan 5€/aikuinen.

Kävimme katsomassa Ukossa uuden Kolista kertovan viidentoista minuutin pituisen elokuvan Mustarinta. Viime syksynä facebookissakin jaossa ollut traileri lupasi hyvää mutta täyspitkä versio ei ollut minun eikä vaimoni mielestä sitä mitä odotimme. Häiritsevän usein video oli kuvattu vastavaloon, jolloin kuvaan tuli heijastumia pilaamaan muuten hyvän kuvan. Ehkä olisi ollut kuitenkin parempi kuvata myötä- tai sivuvaloon?

Myös musiikki oli mitään sanomatonta rymistelyä. Mielestäni elokuvaan olisi sopinut paremmin esim. Sibeliuksen musikki jos tarkoituksena oli saada mahtipontista sointia. Joku muu varmaan pitää musiikista mutta itse olen todella nirso uuden musiikin suhteen. Siinä pitää olla selkeä rakenne ja selkeä sävelkulku. Myös soinnutus pitää tukea sävelkulkua. Hyvä esimerkki erinomaisesta uudesta musiikista on Arvo Pärtin sävellykset. Niissä on mielestäni edellä mainitsemani asiat kohdallaan.


Luontokeskuksen pihalta kiipesimme portaita Ukko-Kolin huipulle. Tihkusateesta huolimatta näkyvyys oli kohtuullisen hyvä. Lunta oli edelleen monin paikoin yli 50cm ja sen ollessa todella märkää, saattoi jalka upota varoittamatta polvea myöten.


Ukko-Kolilta matka jatkui Mäkränahoon ja sieltä Paimenenvaaran tulipaikalle. Viimeinen sata metriä tulipaikalle oli lumessa kahlaamista lähes polvia myöten. Puita oli reilusti mutta ne olivat aika kosteita. Kaivo oli käyttökiellossa ja kahvipannua huuhtoessa selvisi miksi. Vesi oli täysin ruskeata ja juomakelvotonta. Liekö pintavedet valuneet kaivoon?


Tulipaikalta palasimme takasin Mäkränahoon ja siitä Kolin länsirinteen latupohjaa pitkin parkkipaikalle ja autolle. Talvella tampparilla ajettu latupohja oli edelleen paksun lumen ja jään peitossa. Suurimmaksi osaksi se kantoi kävelijän mutta paikoin purojen kohdalla jalka saattoi upota lumen läpi.