Haapajoki 16.-17.5.2015

Jongunjoelta ajoimme lauantai-iltana Ilomantsiin Haapajoelle. Illalla kävimme tarkastamassa metsäautotien kunnon suunnitellulle melonnan päätepisteelle. Tie oli hyväkuntoinen, joten ei tarvinnut turvautua varasuunnitelmaan. Se olisi tarkoittanut lisää reilun viiden kilometrin melontaa, josta 1,2km vastavirtaan pienempää Tohlinjokea.

Haapajoki oli meille kaikille tuntematon, joten varasimme reilusti aikaa koskien tutkimiseen. 6,3km matkaan meni kaikkinensa 4,5h.

 Illalla kokkasimme pannupitsaa.

 

Aamulla katsoimme ja kuvasimme kun kajakkiporukka laski kosken alas. Helppoa se on kun osaa. Lyhyet kajakit menevät kuin korkit laineilla myötäille jokaisen aallon pohjaa. 4,8m pitkä kanootti kulkee terävässä aallokossa aallonharjalta toiselle ja välillä läpi niistä.

Ari oli saanut uimisesta tarpeekseen ja antoi Jounin kanootin etumiehen paikan Jarmolle. Virtaama Haapajoella oli Putkulankosken mittauspisteessä 34m3/s. Muutamaa päivää aikaisemmin virtaama oli SYKEn tilaston mukaan reilu 50m3/s. Tällä virtaamalla  sillan alla ja vasemmalla rannalla olevan suuren lohkareen jälkeen aallot eivät olleet enää stoppareita vaan välilllä taaksepäin kaatavia aaltoja. Alemman aallon oikealla puolella oli hankalan näköinen suuri kierreaalto oikealta. Päätimme laskea aallosta läpi tai vaihtoehtoisesti aallon ja kierreaallon välistä. Siinä oli sopivasti kanootin levyinen väli.

 Jouni ja Jarmo laskivat ensin kaatuen heti sillan jälkeen. 

Lähdimme Villen kanssa perään, että saamme vedettyä J&J:n kanootin rantaan jos se jää ajelehtimaan keskelle virtaa. Pääsimme helposti sillan alla olevasta aallosta läpi läheltä silta-arkkua. Takaa en nähnyt kunnolla missä oli alempi aalto ja kierreaalto. "Ajolinja" meni pari metriä liikaa oikealle ja laskimme suoraan kierreaaltoon. Vaikka kerkisin ottaa sivusta tulevaa iskua vastaan, se yllätti silti voimallaan ja meinasin tipahtaa kyydistä. Otin vasemmalla kädellä kanootin laidasta kiinni etten olisi tippunut kyydistä, jolloin kanootti keikkasi vasemmalle. Ville sai painettua kerran kanootin melkein pystyyn mutta itse en päässyt vielä tasapainoon ennen seuraavaa aaltoa. Menimme aalton vinottain painopiste edelleen vasemmalla, jolloin kaatuminen oli selvää. Loppumatka alasuvantoon meni selällään kellumalla jalat edellä.

Matka jatkui kohti Katajakoskea. Tiesin kuulopuheiden perusteella, että Katajakoskessa on stoppariaalto. Rantauduimme kosken niskalle ja kävelimme metsiä pitkin katsomaan stopparia. Kosken tutkimista vaikeutti sakea pajukko rannassa. Katsoimme stopparista sopivan läpilaskukohdan ja kurkimme kosken ylävirtaan. Siellä ei puolivälistä katsottuna olevan mitään erikoista, joten menimme takaisin kanooteille.

Lähdimme Villen kanssa edeltä ja heti kosken niskalla meidän yllätti huomaamatta jäänyt kierreaalto. Kerkisin tajuta muutaman sekunnin aikana, että meidän olisi pitänyt laskea 5m vasemmalta välttääksemme aallon. Otin vähän ennakkoon vastaan törmäystä mutta silti se oli niin voimakas, että kaaduimme oikealle. Ville pääsi heti uimaan rantaan. Minä ajelehdin kanootin mukana alaspäin ja vauhdin kiihtyessä en uskaltanut mennä enää rantaan, etten olisi kolhinyt itseäni kiviin. Aallot huuhtoivat koko ajan pään yli ja niiden välissä yritin vetään ilmaan keuhkoihin.

Stoppari lähestyi ja toivoin, ettei sen yläpuoli olisi kovin kivinen. Tipuin suoraan honttoon ja menin stoppari läpi. Aalto riuhtaisi kypärän niskalle hihnan varaan ja sain kurkkuni täyteen vettä. Kiviä ei tuntunut pohjassa ja hetken köhimisen jälkeen uin kanootin kiinni.

Koskessa kanootti otti vähän kipeää ja toinen laita hajosi palasiksi ja aukkopeite repeili keulasta. Hajonnut laita on alkuperäinen ja todella kovaa muovia. Olin paikkaillut sitä jo aikaisemminkin pellinpaloilla ja vetoniiteillä. Nyt se meni vaihtokuntoon. Tilasin maanantaina uuden laidan kanoottiin ja sen pitäisi tulla lähipäivinä. Aukkopeitteen saa varmaan korjattua kun purkaa sitä ensin ja ompelee päälle uutta kangasta. Joku varmaan ajattelee, että hullun hommaa ottaa riskejä ja särkeä vehkeitä. Kuuluu harrastuksen luonteeseen.

Kosken jälkeen kävimme katsomassa Katajapuron vesiputousta. Se on 6m korkea ja tippuu ensin 4m ja sen jälkeen vielä louhikossa 2m ennen laskemistaan Haapajokeen.

Pitkäkosken yläosan kävimme katsomassa ja toteamassa, että siellä ei ole mitään ylläreitä. Laskimme Villen kanssa edeltä ja välisuvantoon tullessa näkyi edessä vaahtopäitä. Parkkeerasimme vasemmalle ja kävimme katsomassa. Keskellä kapeata koskea oli useita reilun metrin korkuisia teräviä aaltoja peräkkäin. Kanootilla niiden kaikkien läpi laskeminen kaatumatta olisi tuuria, joten päätimme ohittaa ne. Oikealla rannalla oli veteen kaatuneita puita, joten ainut reitti oli uittaa ohi tai laskea vasemman rannan 2m aukosta läpi. Jarmo ei halunnut ottaa riskiä ja Ville oli samaa mieltä. Pieni virhe laskulinjassa olisi tarkoittanut joutumista aaltoihin ja melko varmaan kaatumista.

Päätimme Jounin kanssa laskea minun kanootilla kahdestaan. Jarmo ja Ville vetivät toisen kanootin paikan ohi. Solahdimme Jounin kanssa nätisti kapeasta välistä aallot välttäen. Kosken jälkeen vaihdoimme melojat alkuperäiseen järjestykseen. 

En pitänyt kameraa meloessa mukana, joten osa kuvista on Arin ottamia ja loput ruutukaappauksia videolta.

Tässäpä olisi uimamaistereiden opetusvideo. Vähän jäi harmittamaan kaatumiset mutta me palaamme vielä ja nöyrrytämme kosket. ;)