"Jos vaeltaja tahtoo nähdä oikeita saloseutuja ja kaikkein alkuperäisintä saloväestöä, niin poiketkoon Pielisjoen Rahkeenvedestä Koitajokeen ja nouskoon sitä pitkin kohti Koiteretta. Koitase on soiden ja korpien oikea joki. Suupuoli on jo saloa, syvintä saloa on raju Pamilo, Kuusamonkoski niin ikään. Mustana kuin terva, mutta kuitenkin selkeänä, kuohuu Koitajoen vesi lukuisissa koskissaan. Pamilo on kuin vähennetty Imatra. Vesi pusertuu kaunismuotoisten kallioitten väliin, kiitää rajuina laineina kapeata kaltevaa solaa ja myllertää kujan päässä leveämmällä pohjalla hurjana aallokkona. Korkeat kuusikot ja kalliomänniköt ovat tämän yksinäisen salokosken kehyksenä."
(I. K. INHA)
Kävimme lasten kanssa vappuna retkeilemässä Ala-Koitajoella. Joki laskee Hiiskosken padon yläpuolisesta Tekojärvestä Rahkeenveteen ja edelleen Pielisjokeen. Ennen patoamista joki oli merkittävä Saimaan järvilohen kutupaikka ja uittoväylä Koitereelta Pielisjoelle. 1955 rakennettiin Pamilon voimalaitos ja Hiiskosken pato. Ennen patoamista Ala-Koitajoen virtaama oli tulvahuippuina jopa 240m3/s. Keskimäärin virtaama oli 70m3/sek kun se nykyisin on vain 5-10m3/s. KHO:n 2013 antamalla päätöksellä Hiiskosken padon ohijuoksutuksen minimiksi määrättiin huhtikuusta syyskuuhun 6m3/s. Tällä on tarkoitus selvittää järvilohen mahdollisuuksia luontaiseen lisääntymiseen Ala-Koitajoella. Näin keväällä sulamisvedet nostavat joen virtaaman 10-12m3/s.
Matkaa Ala-Koitajoelle tulee Joensuusta n. 60km. Ensin ajetaan Uimaharjuun, josta käännytään kohti Ilomantsia ja ajetaan n. 10km kunnes tullaan Pamilonkoskelle. 100m ennen siltaa on tien vasemmalla puolella parkkipaikka, josta lähtee joen pohjoispuolen polku. Parkkipaikalta on myös pyörätuolilla kuljettava leveä hiekkapolku Pamilonkosken tulipaikalle.
Joen rantoja Pamilonkoskelta Hiiskosken padolle kulkee Ala-Koitajoen retkeilyreitti, joka on 16km suuntaansa. Kahden sillan ansioista molemmista päistä on mahdollista kiertää rengasreitti.
Reitti on luokiteltu vaikeaksi. Louhikkoisuuden ja suurten korkeuserojen vuoksi se on huonojalkaisille ja lapsille haastava.
Kävelimme joen pohjoisrantaa Kuusamokosken kohdalla olevalle näköalakalliolle, joka on parikymmentä metriä joen yläpuolella. Puut ovat kasvaneet kallion alla sen verran suuriksi, että näkymä joelle alkaa olla melko peitteinen. Olisi toivottavaa, että maanomistaja kaataisi muutaman suurimman puun pois.
Pamilonkosken ja Kuusamonpyörteen välillä joen pohjoisrannalla on vedessä kaksi kallioon syöpynyttä hiidenkirnua. Myös Kuusamonpyörre on suuri hiidenkirnu, jonka halkaisija on noin 65m ja syvyyttä sillä on 17m.
Kuusamonpyörteen luona on murtunutta kalliota. Lapset löysivät runsaasti pieniä luolia ja onkaloita, joihin olisi mahtunut vaikka yöpymään.
Osittain joki kulkee syvässä kanjonissa, jonka reunat nousevat kymmeniä metrejä joen pinnan yläpuolelle.
Joella on myös kuvattu monille tuttuja elokuvia.
Retkeilyreitin varrella on runsaasti siistejä tulipaikkoja ja laavuja. Pamilonkoskella on tämän näköinen tulipaikka. Polttopuita oli runsaasti ja paikka siistissä kunnossa vaikka onkin lähellä tietä.
Pamilonkoski
Upeita paikkoja! Ja upeita ihmisiä, kun jaksatte lähteä retkeilemään koko porukalla! T: Atalan täti
VastaaPoistaPaikka on todellakin upea! Joka kerralla löytää uusia mielenkiintoisia asioita kun lähtee polulta vähän matkaa pois. Vanhojen metsien suojelualueella kasvaa paksu sammal vanhassa metsässä. Hyvällä mielikuvituksella sinne voi kuvitella vaikka mennikäisiä.
PoistaTuolla näkyy hienosti jääkauden jäljet mm. hiidenkirnuissa ja murtuneissa kallioissa. On todella harmillista, että joen virtaama on vain muisto entisestä. Olisi hienoa, että Hiiskosken padolta laskettaisi vaikka kerran viikossa vuorokauden ajan reilummin vettä, jolloin joki näyttäisi todellisen luonteensa. Turhaan ei ole Pamilonkoskea kutsuttu Imatrankosken pikkuveljeksi.
Tosi hieno paikka ja mainiot kuvat! :-) Tuli itsekin käytyä pienten lasten kanssa retkellä vappuna (http://akpojanblogi.blogspot.fi/2015/05/vapunpaivan-retki-seitsemisessa.html) ja sitten vielä vanhemman (3v) kanssa yöpymässäkin maastossa seuraavana päivänä (http://akpojanblogi.blogspot.fi/2015/05/kaulamoinen-2-352015.html) :-) Lasten kanssa retkeily on mukavaa, tulee kiinnitettyä aivan eri asioihin huomiota kuin itsekseen kulkiessa. Tunnusteltiin ja ihmeteltiin muun muassa korvasieniä ja tarkkailtiin leppäkerttua joka hiippaili sammaleella :-D
VastaaPoistaKiitos! Itse en ole kuviin täysin tyytyväinen. Ohut yläpilvi poltti taivaan puhki eikä sitä saanut LR:ssakaan kunnolla korjattua.
PoistaTuo on totta, että lasten kanssa ei lähde "lohkomaan" kilometrejä vaan tutkimaan luontoa. Meidän kaksivuotiaalle 2,5km tuolla louhikossa oli maksimi. Loppumatkasta piti välillä kantaa pahimpien paikkojen yli kun alkoi kompuroida. Suhteutettuna aikuisen kokoon maastoa, voi ajatella, että itse kiipeilisi metrisessä louhikossa kivien yli. Luultavasti 2,5km:n jälkeen alkaisi jo tuntua.
Lapsille luokat ja purot ovat niitä kestosuosikkeja. Nyt he löysivät paljon semmoisia onkaloita, joista minulla ei ollut mitää tietoa.
Viime keväänä kävin tuolla yksin kuvausreissulla. Päivän aikana kävelin vain reilun 10km kun suurin osa ajasta kului kuvaamiseen. Tällä reissulla piti keskittyä enemmän lasten kanssa olemiseen ja kuvata vähemmän.
Teilläkin on ollut mukava retki. Katsoin kuvasi jo tuoreeltaan kun olit laittanut ne.
Itsekin on tullut tuo Ala-Koitajoen kierros tehtyä molempiin suuntiin. On kyllä kaunista ja mieli lepää. Voisi melkein sanoa, että Ala-Koitajoen seutu on Kolin ja Suomunjärven kierroksen (Patvinsuon kansallispuistossa) ohella Suomea kauneimmillaan. Lappia unohtamatta.
VastaaPoistaVielä olisi ehkä tänä keväänä tarkoitus käydä Petkeljärven kansallispuistossa patikoimassa.