torstai 7. toukokuuta 2015

Sateinen retkipäivä Kolilla 7.5.2015

Kävimme vaimoni kanssa Kolilla viettämässä vapaapäivää. Lastenhoito oli sovittu jo monta päivää aikaisemmin ja sääennuste näytti torstaille mukavaa poutapäivää. Alkuviikosta sääennuste alkoi näyttää rankkasadetta ja mietimme jo muuta tekemistä sadepäivän varalle. Keskiviikko iltana ja torstaina aamulla ennuste näytti kuitenkin, että sadealue menee savolaisten riesaksi ja päätimme lähteä. Sadealue ulottui kuitenkin myös Pohjois-Karjalaan ja koko iltapäivän sataa tihuutti. Mitään kunnon sadetta ei kuitenkaan päivän aikana tullut.

Jätimme auton Ukko-Kolin parkkipaikalle ja nousimme kiskohissillä hotellin ja Luontokeskus Ukon pihalle.  Luontokeskuksessa on näytillä pysyvä näyttely sekä vaihtuvia pienempiä näyttelyitä hintaan 5€/aikuinen.

Kävimme katsomassa Ukossa uuden Kolista kertovan viidentoista minuutin pituisen elokuvan Mustarinta. Viime syksynä facebookissakin jaossa ollut traileri lupasi hyvää mutta täyspitkä versio ei ollut minun eikä vaimoni mielestä sitä mitä odotimme. Häiritsevän usein video oli kuvattu vastavaloon, jolloin kuvaan tuli heijastumia pilaamaan muuten hyvän kuvan. Ehkä olisi ollut kuitenkin parempi kuvata myötä- tai sivuvaloon?

Myös musiikki oli mitään sanomatonta rymistelyä. Mielestäni elokuvaan olisi sopinut paremmin esim. Sibeliuksen musikki jos tarkoituksena oli saada mahtipontista sointia. Joku muu varmaan pitää musiikista mutta itse olen todella nirso uuden musiikin suhteen. Siinä pitää olla selkeä rakenne ja selkeä sävelkulku. Myös soinnutus pitää tukea sävelkulkua. Hyvä esimerkki erinomaisesta uudesta musiikista on Arvo Pärtin sävellykset. Niissä on mielestäni edellä mainitsemani asiat kohdallaan.


Luontokeskuksen pihalta kiipesimme portaita Ukko-Kolin huipulle. Tihkusateesta huolimatta näkyvyys oli kohtuullisen hyvä. Lunta oli edelleen monin paikoin yli 50cm ja sen ollessa todella märkää, saattoi jalka upota varoittamatta polvea myöten.


Ukko-Kolilta matka jatkui Mäkränahoon ja sieltä Paimenenvaaran tulipaikalle. Viimeinen sata metriä tulipaikalle oli lumessa kahlaamista lähes polvia myöten. Puita oli reilusti mutta ne olivat aika kosteita. Kaivo oli käyttökiellossa ja kahvipannua huuhtoessa selvisi miksi. Vesi oli täysin ruskeata ja juomakelvotonta. Liekö pintavedet valuneet kaivoon?


Tulipaikalta palasimme takasin Mäkränahoon ja siitä Kolin länsirinteen latupohjaa pitkin parkkipaikalle ja autolle. Talvella tampparilla ajettu latupohja oli edelleen paksun lumen ja jään peitossa. Suurimmaksi osaksi se kantoi kävelijän mutta paikoin purojen kohdalla jalka saattoi upota lumen läpi.

2 kommenttia:

  1. Yritin jo kertaalleen kirjoittaa kommenttia, mutta se katosi jonnekin. Onnistuukohan nyt.

    Kolin uusi "elokuva" oli pettymys myös minulle. Aivan kuin olisi vain kuvailtu materiaalia ja sitten katsottu mitä siitä saa koostettua. Siirtymät/leikkaukset olivat paikoin hätäisiä ja kuvan laatu oli välillä todella huono. Musiikki... oliko siinä musiikkia? En tainnut sitä sitten häiritsevänä kokea :) Tekijöille tämä leffa on varmasti ollut iso ponnistus ja rannalta on helppo huudella, mutta kyllä tästä Mustarinnasta jäi elämyskokemus saamatta.

    VastaaPoista
  2. Juuri samanlainen fiilis jäi myös minulle. Paikoin materiaali oli huikean hienoa ja kohta taas vastavaloon kuvattua suttua. Tasainen laatu jäi uupumaan.
    Varmasti on tehty paljon työtä mutta se viimeinen viilaus on jäänyt tekemättä. Tuosta materiaalista kun olisi jättänyt pois nuo edellä mainitut huonommat pätkät, olisi lopputulos ollut parempi.

    VastaaPoista