Vieraskynästä: Rikkaruohosalaatti

Kävelin tässä eräänä päivänä noin suurinpiirtein lounasaikaan pitkin pihaa sivusilmällä lapsia vahtien. Talon varjonurkkauksessa huomasin ilokseni pehkon pihatähtimöä (Stellaria media), suomeksi sanottuna vesiheinää. Kuten sanottu, ruuan aika alkoi olla käsillä ja tapani mukaan aterian suunnittelu oli vielä puolitiessään. Nyhdin vesiheinät hiekasta ja katkoin juuret irti. Salaatiksi kasvia oli kuitenkin aika vähän. Siinä touhutessani huomasin lähellä kasvavan myös niittysuolaheinää (Rumex acetosa) ja kiskoin samaa vauhtia myös suolaheinän lehdet mukaani. Niistä jo saisin salaatin.

Saisiko olla friteerattua palleroporonjäkälää?

Esittelin toukokuussa Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan. Siitä sain idean kokeilla friteerattua palleroporonjäkälää. Toki olen maistanut jäkälää metsässä sen kummemmin kypsentämättä mutta nyt kokeilin jotain uutta.

Patvinsuon kansallispuisto, Suomunjärvi

Olimme pari päivää Suomunjärvellä retkeilemässä. Mukana oli myös kanootti, joka oli lähes taukoamatta menossa. Melojat vaihtuivat välillä ja taas joku jatkoi melomista.

Puhtaanapitoa

Helppoa on kesäisin jälkien siivoaminen kun siili käy syömässä pation ruokapöydän alta ruoantähteet. Yleensä ilta ehtii pimentyä ennen tämän sympaattisen elukan ilmestymistä. Tänään se kuitenkin vaaputti tulemaan jo ennen kahdeksaa. Nyt kun auringon säteet antoivat vielä valoa pilven reunan takaa sain muutamia kelvollisia kuviakin.

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt

On nimittäin joka paikka niin täynnä mustikkaa ja sientä, että livettää. Vaikka tyypilliseen suomalaiseen tapaan on valitettu surkeata kesäsäätä ja jatkuvia kuurosateita niin luonto on niistä kiittänyt. Mustikkaa on paljon ja ne ovat isoja. Varvut painuvat marjojen painosta maata vasten ja keräämisen suurin vaikeus onkin varpujen nostelu. Sankollisessa ei kauan kestä ja kerääminen on mukavaa.

Iso-Haapasaaren luontopolku, Vaajakoski

Ajelimme Keski-Suomesta kohti kotia ja vaimoni etsi netistä sopivaa retkikohdetta, jossa voisi pysähtyä tekemään ruokaa. Vaajakoskelta löytyi sopivanlainen paikka ja päätimme käydä katsomassa sitä.

 Iso-Haapasaaren  luontopolku on nimensä mukaisesti saaressa muutaman kilometrin päässä Vaajakoskelta. Polku kiertää pääosin saaren rantoja pitkin osin kosteissa lehdoissa nousten välillä saaren korkeimmalle kohdalle kuivalle mäntykankaalle. Reitin voi lyhentää välipolkua pitkin kulkemalla 1,7 kilometriin tai kiertää koko kierroksen, jonka pituus on 2,7km.

Reitin varrella on myös yksi tulipaikka, jossa ei tosin ollut yhtään polttopuita. Myös nuotion pohjana toimiva kaivonrengas oli ääriään myöten täynnä. Tulipaikan huoltaminen ei ole ilmeisestikään prioriteetiltaan korkeimmalla tasolla?

Gränsön luonnonsuojelualue, Västervik, Ruotsi

Lomareissumme suunta kääntyi hiljalleen kohti kotia ja palasimme Tanskasta Ruotsiin. Ajoimme pohjoista kohti pitkin Ruotsin itärannikkoa ja poikkesimme matkalla Västervikissä Gränsön luonnonsuojelualueella. Gränsö on ollut alun perin niemi mutta kanavan kaivamisen jälkeen sitä voidaan varmaan kutsua saareksi. Luonnonsuojelualue on laaja ja eteläruotsalaiseen tapaan siellä on asutusta ja laitumia.