Suomunjärven pitkät hiekkarannat ja suuret kalat

Kesäloman toinen kahden viikon pätkä alkoi mitä parhaimmissa merkeissä: Sää oli helteinen ja heti viimeisen työvuoron jälkeen pakkasimme tyttäreni kanssa tavarat autoon, kanootin auton katolle ja matkaan. Suuntana oli tällä kertaa Patvinsuon kansallispuistossa oleva Suomunjärvi. Suunnitelmana oli meloa ja kalastella pari päivää. Lopulta kaunis sää houkutteli meidät jäämään vielä kolmanneksi päiväksi. Lomalaisella kun ei ole kiire minnekään.

Jätimme auton Kurkilahteen (kartta) ja lähdimme vesille. Navakka tuuli puhalsi pitkin järvenselkää suoraan vastaan ja välillä saimme punnertaa hartiavoimin eteenpäin.

Yöpaikkaan mennessä kävimme laskemassa verkon Tapionsaaren ja mantereen väliin. Alunperin oli tarkoitus laskea se Tapionsaaren länsipuolelle mutta navakalla tuulella se ei olisi onnistunut.

Kalalokki (Larus canus) vahti meitä Tapionsaaren rantapuun oksalta.

Vaikka sääennuste näytti melkein pilvetöntä taivasta, alkoi jo alkuillasta tuuli tuoda paksua pilveä idän ja kaakon suunnalta. Samalla meni mahdollisuus kuunpimennyksen kuvaamiseen.

Yllätyksekseni Pohjois-Karjalassa ei ollut metsäpalovaroitusta. Siispä saimme istua illalla nuotiolla makkaraa paistaen ja espoolaisen vaeltajan kanssa tarinoidessa. Vaikka olimme liottaneet uistimia vedessä koko illan, emme saaneet kalaa paistettavaksi.

Aamu valkeni harmaana ja koleana. Tai ainakin helteiden jälkeen se tuntui kolealta. Vedin päälleni merinokerraston paidan ja pitkät housut. Siltikään ei ollut kovin lämmin meloa järvellä kun viileä tuuli puhalsi.

Suomunjärven vesi on pitkään jatkuneiden helteiden jälkeen todella matalalla. Virtaniemen ranta (kartta) on pitkälle matala ja laskenut vedenpinta paljastaa pohjaa laajasti.

 Virtaniemen nuotiopaikka

Vaikka kuivan kesän takia mustikkasato jäi huonoksi, löytyy marjoja ranta-alueilta silti varsin hyvin. Tyttäreni keräsi aamulla puolen litran Kupilkan täyteen minun purkaessa leiriä ja pakatessa tavaroita kanoottiin.

Iltaisin Suomunjärven rannoilla kuikat (Gavia arctica) pitävät lauluaan. Myös kaakkureiden (Gavia stellata) surumielinen vaikerreus kantautui järvenselkiä pitkin.

Aamulla kävimme katsomassa verkon. Haaveena oli saada Suomunjärven suuria ahvenia. Järvestä on todistetusti saatu yli kilon painoisia ahvenia. Tällä kertaa ne jäivät saamatta mutta verkossa oli kuitenkin hyvä ruokakala, 1510g made (Lota lota).

Lumme (Nymphaea alba)

Aahh tätä lämpöä! Ei tarvitse tänä kesänä lähteä Thaimaahan nauttiakseen valkoisista hiekkarannoista ja lämmöstä. Suomunjärvellä on rantaviivaa 36,8km, josta peräti 24km on hiekkarantaa! 

Töyhtötiainen (Parus cristatus) tuli tervehtimään rannan mäntyyn. Onnettoman vikkelä lintu ei pysähtynyt sopivaan paikkaan kuvattavaksi vaan pyrähteli jatkuvasti oksalta toiselle. Muutaman kelvollisen kuvan kuitenkin sain.

Virtaniemi Pokkaniemen suunnasta nähtynä. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy Virtasalmen silta. Salmesta Suomunjärven vesi virtaa Alanteeseen ja sieltä edelleen Suomunjokea pitkin Koitereeseen.

Suomunjärven rannalla on neljä nuotiopaikkaa, joissa kansallispuiston järjestyssääntöjen mukaan on luvallista leiriytyä. Suomun tuvalla on opastuskeskuksen lisäksi yksi leiripaikka, seuraava järveä myötäpäivää kiertäessä on Lapinlahti, sitten kuvassa näkyvä Pokkaniemi ja viimeisenä Virtaniemi. Kurkilahdessa on keittokatos mutta ei telttailualuetta. Sinänsä erikoista koska asuntovaunulla leiriytyminen on kuitenkin sallittu Kurkilahden parkkipaikalla.

Isin ja tyttären nimikoidut makkarat. 

Vaihtelua tylsiin lintujen "pönötys" kuviin. Odotin kunnes kanootti oli riittävän lähellä isokoskelo naarasta (Mergus merganser). Lopulta se lähti lentoon vesilinnuille ominaiseen tyyliin, juosten veden pintaa pitkin kunnes vauhti on riittävä nousta siiville.

Illalla auringonlaskun aikaan kävimme vielä katsomassa verkon mutta se oli tällä kertaa tyhjä. Pudotimme verkon takaisin järveen ja päätimme nostaa sen pois vasta aamulla ennen kotiin lähtöä.

Kesä alkaa kääntyä väistämättä kohti syksyä ja samalla aurinko painuu illalla kymmenen jälkeen horisonttiin. Ohi ovat keskikesän valoisat yöt. Toisaalta myös loppukesän pimeät mutta lämpimät yötkin ovat mukavia.

Kuu muka iso? Ehei, sehän on näin pieni.

Tunti auringonlaskun jälkeen taivaalla oli vielä upeat värit. Tytär kanoottiin ja isi rannalle kameran kanssa. Äkkiä tuli sata kuvaa muistikortille. Oli kanootti edestä, kanootti takaa, kanootti menossa oikealle ja kanootti menossa vasemmalle, jne.

Aamulla verkolle mennessä kiersimme lenkin Virtaniemen kautta. Halusin käydä katsomassa minkälainen on matalalla vedellä Alanteeseen virtaavaan Virtasalmen virta.

Suomunjärvellä on pituutta n. 4,5km ja leveyttä 3,7km. Kolmen päivän aikana melontaa tuli n. 23km. Muutamaa pientä lahtea lukuunottamatta kiersimme järven ristiin rastiin, muutamassa paikassa useampaan kertaan.

Verkon nostaminen sai hymyn naamalle. 5090g ja 67cm kuha oli uinut pyydykseen yön aikana. Tämä on toisiksi suurin saamani kuha. Selvittelimme verkon ja teimme ruoan Louhelansaaren rannassa ennen paluuta Kurkilahteen autolle.

Mahtava reissu taas! Varsinkin viimeinen päivä helli niin kelin kuin kalansaaliinkin puolesta. Ei se toinekaan päivä ollut niin huono vaikka aamupäivä olikin pilvinen. Iltapäivällä pilvet hävisivät ja sää lämpeni. Parasta oli kiireetön oleminen. Kauniista säästä huolimatta väkeä oli liikkeellä maltillisesti.