sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Tykkylunta ja retkiluistelua Kolilla


Lähes kuukauden jatkunut kireä pakkanen alkoi pilvistyneen sään myötä lauhtua ja pääsimme lasten kanssa kunnolla ulkoilemaan. Isompia lapsia pakkanen ei juuri hidasta mutta pienten lasten kanssa jo -15' säässä joutuu miettimään mitä pukee päälle. Varpaat ja sormet palelevat ensimmäisenä ja parin tunnin ulkoilun jälkeen tekee jo mieli sisälle lämmittelemään.


Lumensyvyysmittari Ukko-Kolilla

Jo pari viikkoa sitten suunnittelimme, että mikäli sää lauhtuu, lähdemme luistelemaan Kolin retkiluisteluradalle. Rata kulkee Vuonislahti-Koli jäätien rinnalla ja on pituudeltaan 7km. Ennen luistelemaan menoa piti tietenkin käydä Ukko-Kolilla katsomassa maisemia.


Puihin kertynyt tykkylumi oli katkonut puiden latvoja ja kaatanut huipulla suuriakin puita.


Alkuvuodesta puissa oli harvinaisen komeat tykyt. Nyt aurinko on jo lämmittänyt puita ja pudotellut lunta alas.


Pitkää liukua alas rinteitä. Lapset osaavat ottaa ilon irti paikassa kuin paikassa.


Kuusten juurelta löytyi monta mielenkiintoista koloa ja mörrimöykyn pesää.


Vaikka sää oli pilvinen, aurinko paistoi ohuen pilven läpi lähes koko päivän. Välillä lumisadealue kulki yli mutta sitten taas piti kaivaa aurinkolasit taskusta.



Huipulle menimme polkua pitkin mutta alas "piti" tulla haasteellisempaa reittiä. Jyrkillä rinteillä saikin hyvät vauhdit pyllymäkeä laskemalla. Välillä pienimpiä piti auttaa alas jyrkimmistä kohdista.


Likolahden nuotiopaikka tuli taas tutuksi. Ruokailun jälkeen oli hyvä lähteä kohti luistelurataa.



Kolin huiput näkyvät hyvin jäätielle ja retkiluisteluradalle.


Radan varrella on riippumattoja ja tuoleja, joissa voi levähtää ja nauttia eväitä. Kuvitelkaa pari astetta pakkasta ja pilvetön taivas. Kyllä tuossa kelpaa istuskella!


Pienimmät lapset matkasivat kätevästi pulkassa milloin eivät itse luistelleet.


Välillä pulkassa oli väkeä tungokseen asti.

Kolin retkiluistelurata ei ole rengasreitti. Itse kävin kääntymässä pulkan ja kyytiläisten kanssa n. 3-3,5km kohdalla. Osa lapsista luisteli 10km ja mukana ollut vaimoni veli kävi kääntymässä 7km päässä Vuonislahdessa. Tällä kertaa ei ollut tarkoitus kerätä kilometrejä vaan raitista ilmaa ja hyvää mieltä.


2 kommenttia:

  1. Aivan mahtava seurata teidän reissuja, miten hienoja kokemuksia lapsenne saavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin itselleni lapsena tehdyt eräretket ovat jääneet muistoihin rakkaina. Samanlaisia muistoja haluan antaa myös omille lapsilleni. Näillä lyhyillä päiväretkillä lapset oppivat myös luonnontuntemusta sekä erätaitoja, joista on hyötyä myöhemmin kun he alkavat retkeillä yksin.

      Poista