tiistai 25. elokuuta 2015

Melontareissu Jongunjoella ja Valamajoella 22.-23.8.15

Jo pitemmän aikaa on ollut tarkoitus käydä lasten kanssa melomassa viikonlopun reissu Jongulla. Kaikenlaisten muiden menojen takia on reissu lykkääntynyt mutta nyt saimme sen lopulta onnistumaan. Suunnitelmissa oli meloa Teljosta Aittokoskelle 12km, jolla matkalla on 20 koskea. Pitempi poutajakso elokuun alussa laski pienen joen virtaaman 25m3:sta 5m3/s tasolle, joten päätimme lähteä matkaan vasta Aittokosken alapuolelta ja meloa Valamajoen sillalle.

 Aittokoski 5m3/s virtaamalla


Aittokosken jälkeen joen koskisin osuus rauhoittuu meanderoivaksi hiekkapohjaiseksi uomaksi. Sisäkaarteissa on hienoja hiekkasärkkiä, joilla pysähdyimme pitämään taukoa ja uimaan.

Vauhti oli todella rauhallinen ja käytimme aikaa kymmenen kilometrin matkaan runsaat 3h.


 Neidonkorentokoiras (Calopteryx virgo)

 Neidonkorentonaaras (Calopteryx virgo)

  Valamajoen suulla pysähdyimme hiekkasärkälle kalastelemaan ja keittämään päiväkahvit.
Tytötkin pääsivät pyörittelemään soololla.

 Valamajoen autiotupa


Jongunjokea olisi voinut jatkaa eteenpäin upean aarniometsän reunustaessa jokirantaa mutta käännyimme Valamajoelle ja meloimme vastavirtaan kohti Valamajoen autiotupaa. Illalla tytöt kalastivat saaden yhden runsaan kiloisen hauen, särjen ja muutamia ahvenia. Yön nukuimme teltassa tuvan pihalla. Tämä osoittautui runsaan itikkamäärän takia hyväksi ratkaisuksi.

Aamusumua Valamajoella


Aamulla jatkoimme Valamajokea edelleen ylävirtaan. Matalan veden ja pohjassa ristissä lojuvien uppopuiden takia matkaaminen oli hidasta. Jouduimme pujottelemaan joen laidasta laitaan etsiessä riittävän syvää uomaa. 1,7km matkaan autiotuvalta Valaman sillalle meni tunti. Matkalla yksi joen yli kaatunut puu piti katkaista kirveellä. Kaksi kertaa tytöt joutuivat nousemaan kanootista ja vetämään ahtaimpien paikkojen ohi. Itse pääsin soolokoskarilla niistä ohi melomalla.


Jätimme kanootit Valaman sillan viereen kuusikkoon ja kävelimme 5km matkan takaisin Aittokoskelle hakemaan autoa. Polku oli pääosin kuivaa mäntykangasta ja pärjäsimme hyvin lenkkareilla ja vaellussandaaleilla.

Metsäpalon jälkiä polun varrella.


Melottavaa tuli yhteensä n. 12km ja kävelyä 5km. Sopivan leppoisa reissu yövuorojen päälle. Ehdimme rauhassa kalastella, ottaa aurinkoa, uida ja nauttia hiljaisuudesta. Muita kulkijoita oli kauniista säästä huolimatta vähän. Molempina päivinä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti 22'-23'.

Tässä olisi video reissusta. Vastavaloon kuvaaminen on ongelmallista kun kamera ei tiedä mistä mittaisi valotuksen. Koitin pätkiä semmoisia kohtia, joista saa vähän paremmin selvää.

tiistai 18. elokuuta 2015

Kesän ensimmäiset revontulet ja GoPro 4 Hero Night Lapse


Olen muutamana yönä käynyt tähyilemässä taivaalle kun ennusteet ovat luvanneet hyvää revontulien bongaukseen. Mitään masiivista leimuamista ei ole ollut mutta jotain kuitenkin. Kirkas pohjoisen yötaivas haittaa vielä himmeämpien reposten näkymistä mutta tästä se taas alkaa. Mitään loistokuvia ei tullut mutta jotain kuitenkin. Oman mukavan tunnelman antoivat valaisevat yöpilvet.


Illalla Höytiäisen rantahiekalla istuessa naureskelimme kavereiden kanssa, että vaikka olosuhteet eivät muuten olleet revontulien katseluun otollisimmat niin kyllä lämmin loppukesän yö voittaa ne -30' pakkaset. Tuuli antoi tosin oman lisämausteensa muuten hienoon yöhön ja vaatetta sai olla päällä reilusti.


Kokeilin GoPro Hero 4 Silverin Night Lapse ominaisuuksia. Niin kauan kun taivaanrannassa oli hieman valoa, teki kamera siedettävää jälkeä. Sitä mukaa kun valo väheni, kohina lisääntyi ja jälki alkoi mennä suttuiseksi. Kennossa ei vain riitä paukut. Optiikka on GoProssa f/2.8 ja se auttaa aika paljon.

lauantai 15. elokuuta 2015

Vuoden käyttökokemukset Meindl Torup

Noin vuosi sitten hankin uusiksi työkengiksi Meindl Torup't. Kirjoitin ensimmäiset kokemukset ja speksit edellisessä jutussa. Nyt olisi lisää kokemuksia vuoden käytön jälkeen.


Kenkä on edelleen ryhdikäs vaikka olen käyttänyt niitä töissä lähes päivittäin ja lisäksi vapaa-ajalla. Kilometrimääriä en osaa arvioida mutta paljon joka tapauksessa. Olen kävellyt mm. kivikossa, polulla, suolla ja asfaltilla ja pohjan B-jäykkyys toimii hienosti kaikilla em. alustoilla.

Edelliset Meindlit kävivät jo parin kuukauden käytön jälkeen maahantuojalla takuutestissä ja menivät vaihtoon kun Gore-Tex-kalvo alkoi vuotaa varpaiden kohdalta taitoksesta. Näiden kenkien kanssa en ole törmännyt samaan ongelmaan. Kengillä voi edelleen huoletta kahlata suossa tai seistä joessa eikä sukka kastu.


Joissakin kengissä on ollut ongelmana pohjan kiinnitys, joka alkaa ratketa taitoksien kohdalta. Omissa Meindleissa ei ole ollut mitään ongelmaa pohjan liimauksen eikä saumojen ompeleiden kanssa.

Vaikka Torup't eivät ole talvikengät, käytin niitä läpi talven ilman suurempia ongelmia. -20' asteeseen saakka tarkeni hyvin ohuehkolla villaseossukalla. Sen jälkeen piti laittaa paksumpi sukka tai vaihtaa lämpimämmät kengät. Mielestäni -20' on varsin kohtuullinen lämpötila vaelluskengille.


Pohjan materiaali on riittävän pehmeä, ettei se kovetu pakkasessa liikaa. Tämä ominaisuus on ratkaiseva kun kuljetaan talvella usein sisälle ja ulos. Kovettunut pohja on sisälle tullessa erittäin liukas ja tapaturmariski kasvaa.

perjantai 14. elokuuta 2015

Vieraskynästä: Rikkaruohosalaatti



Kävelin tässä eräänä päivänä noin suurinpiirtein lounasaikaan pitkin pihaa sivusilmällä lapsia vahtien. Talon varjonurkkauksessa huomasin ilokseni pehkon pihatähtimöä (Stellaria media), suomeksi sanottuna vesiheinää. Kuten sanottu, ruuan aika alkoi olla käsillä ja tapani mukaan aterian suunnittelu oli vielä puolitiessään. Nyhdin vesiheinät hiekasta ja katkoin juuret irti. Salaatiksi kasvia oli kuitenkin aika vähän. Siinä touhutessani huomasin lähellä kasvavan myös niittysuolaheinää (Rumex acetosa) ja kiskoin samaa vauhtia myös suolaheinän lehdet mukaani. Niistä jo saisin salaatin.


Salaattiin tuli:
  • Vesiheinää
  • Suolaheinää
  • Paprikaa
  • Purjosipulia
  • Herneitä

Sisällä
- huuhdoin kasvit siivilässä juoksevan veden alla ja nypin seasta roskat sekä huonot lehdet.
- leikkasin ne saksilla sopivan kokoiseksi silpuksi, ei liian pieneksi
- pilkoin sekaan paprikan
- leikkasin muutaman purjorenkaan makua antamaan
- kaadoin jääkaapista kipollisen eilisiä pakasteherneitä kaiken päälle
- sekoitin ja siinä se oli, rikkaruohopohjainen arkisalaatti.


Lisäksi valmistin pikaisen salaatinkastikkeen, johon laitoin

  •  maustamatonta jogurttia
  •  balsamikoa
  •  sokeria 
  •  suolaa
  •  kuivattuja mintunlehtiä sormissa jauhettuna

Kaikki ainekset sekoitin nopeasti yhteen. Valmis.

torstai 13. elokuuta 2015

Saisiko olla friteerattua palleroporonjäkälää?

Esittelin toukokuussa Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan. Siitä sain idean kokeilla friteerattua palleroporonjäkälää. Toki olen maistanut jäkälää metsässä sen kummemmin kypsentämättä mutta nyt kokeilin jotain uutta.


Keräsin vähän palleroporonjäkälää, kuumensin öljyn kattilassa ja friteerasin eli uppopaistoin jäkäläpalleroita 10-15 sekuntia. Kattilasta nostelin jäkälät lautaselle jäähtymään ja ripottelin suolaa mausteeksi.

Jäähtyneet jäkälät ovat todella hauraita ja niitä kannattaa käsitellä varoen. Maku on herkullinen ja jäkäläpallerot hajoavat suussa helposti. Makua voi verrata popcorniin mutta jäkälässä on selkeästi voimakkaampi maku. Suosittelen kokeilemaan!

 Palleroporonjäkälä (Cladonia stellaris)

tiistai 11. elokuuta 2015

Patvinsuon kansallispuisto, Suomunjärvi

Olimme pari päivää Suomunjärvellä retkeilemässä. Mukana oli myös kanootti, joka oli lähes taukoamatta menossa. Melojat vaihtuivat välillä ja taas joku jatkoi melomista.

Kurkilahdessa on hyvä keittokatos, pukukopit, huussi, jätepiste ja infotaulu. Parkkipaikalla mahtuu yöpymään myös asuntovaunulla.

Kurkilahden hiekkarantaa. 

Minkä pienenä oppii sen vanhana taitaa.

Itse ehdin käydä melomassa kahden tunnin lenkin tyttäreni kanssa. Meloimme Kurkilahdesta rantoja pitkin kohti Lapinniemeä. Ajatuksena oli käydä ottamassa muutama kuva Lapinniemen upeista hiekkarannoista ja harjuista mutta kova tuuli pakotti kääntymään takaisin.

 Tuolla oli tarkoitus käydä. Matkaa olisi ollut vielä runsas kilometri.

 Kurkilahti


Suomunjärvellä on rantaviivaa 34km, josta hiekkarantaa 24km.  Keskisyvyys järvessä on 5,7m ja syvin kohta 27m. 1/3 valuma-alueesta on suota ja se värjää veden kellertäväksi. Siitä huolimatta vesi on todella kirkasta.

Yksi Suomun erikoisuudesta on hiekkasärkät, joita saattaa löytää keskellä järveä satojen metrien päässä rannasta. Yhden tämmöisen löysin sattumalta kun meloimme kaukana rannasta. Yhtäkkiä huomasin, että mela osui pohjaan ja vettä oli tuskin 50cm. Kymmenen metriä myöhemmin mela ei enää ylettänyt pohjaan.

Variksenmarja (Empetrum nigrum)

Juolukka (Vaccinium uliginosum)

Suopursu (Rhododendron tomentosum)

Lakka (Rubus chamaemorus)


Kanerva (Calluna vulgaris)

 Harmaaporonjäkälä
(Cladonia rangiferina, syn. Cladina rangiferina)

Suomunjärven ympäri kiertää 15km pitkä Suomunkierto ja järven ympärillä on runsaasti hyviä tulipaikkoja. Suomun tuvalta lähtee myös lyhyempiä muutaman kilometrin pituisia luontopolkuja. Tuvalla on kansallispuistosta kertovia infotauluja kuvineen ja pieni kahvio.

Patvinsuolta lähtee 133km pitkä Karhunpolku ja 90km Susitaival, jotka ovat osa Karjalan kierros- retkeilyreitistöä.


Käykää vilkaisemassa myös blogini fb-sivuja www.facebook.com/tervastulia. Sieltä löytyy kuvia ja videoita, joita ei blogiteksteissä ole. Lisään sinne kuvia ja tunnelmia tapahtumista, joista ei välttämättä ole blogitekstiksi saakka. Samoin sieltä löytyy erästelyyn liittyviä linkkejä, ym.
Blogin fb-sivu on julkinen eikä sitä katsellakseen tarvitse olla rekisteröitynyt facebookin käyttäjäksi.